Steve McCurry
Helsingin Taidehalli
1.6.–4.8.2013
Steve McCurry toi maailman Taidehalliin
Vaivaako kaukokaipuu? Podetko matkakuumetta? Haluaisitko lähteä reissulle toiselle puolelle maapalloa, mutta kurkistus kukkaroon tai kalenteriin tyrmää moiset haaveet? Ei hätää, Sylvillä on mainio vinkki tukalan olon taltuttamiseksi: mene Helsingin Taidehalliin ja anna maailman tulla luoksesi.
Taidehallissa esillä oleva Steve McCurryn (s. 1950) suurnäyttely voi hyvinkin olla yksi vuoden tärkeimmistä näyttelytapauksista. Lukuisia palkintoja voittanut amerikkalainen kuvajournalisti on tunnettu siitä, että hän matkustaa maailman eri kolkkiin – niihin kaikkein vieraimpiin ja vaarallisimpiinkin – ja ottaa paikallisista ihmisistä ja elämänmenosta kuvia, jotka kertovat enemmän kuin sanat ikinä. Kaikki oleellinen on pakattu yhteen ainoaan välähdykseen.
Taidehallin näyttelyssä on esillä yli sata kuvaa McCurryn uran varrelta. Useimmiten ollaan Aasiassa: runsaasti kuvia on muun muassa Intiasta, Afganistanista, Tiibetistä ja Kiinasta. Välillä piipahdetaan myös Euroopassa ja Afrikassa. Ensimmäistä kertaa esillä ovat Pohjois-Venäjällä kesällä 2012 otetut kuvat, joissa McCurry kuvaa suomensukuisia vepsäläisiä. Näyttely on jaoteltu neljän teeman alle: uskonto, työ, arki ja henkilökuvat.
Taidehallin Studiossa pyörii myös vuonna 2002 kuvattu Searching for the Afghan Girl -dokumenttifilmi, jossa McCurry etsii afgaaninaista, josta hän otti kenties koko uransa tunnetuimman kuvan vuonna 1984. Tuolloin nainen oli nuori pakolaistyttö, jolla oli palavat vihreät silmät. Mitä hänelle kuuluu nyt?
McCurry vangitsee hetken mestarillisesti. Hänen kuvansa eivät huuda eivätkä ota päälle liimatulla tavalla kantaa. Kuvat vain ovat, ja se riittää täydellisesti. Etenkin henkilökuvissa on jotain maagista; kuvattujen silmistä välittyy koko ihmiselon tunneskaala. Samalle seinälle mahtuvat vanhan tiibetiläismunkin syvään uurtuneet kasvot ja Pakistanissa kuvatun nuoren tytön sileääkin sileämpi iho. Wodaabe-heimoon kuuluvan nigeriläismiehen kasvot ovat meikin ja korujen alla pysähdyttävän sirot ja symmetriset. Se on yksi niistä monista McCurryn valokuvista, jonka käsittämätön kauneus saa kysymään, onko kuva todella tästä maailmasta.
Kauneuden vierellä kulkee karuus ja ristiriitaisuus. Mieleeni jäi etenkin Kabulissa vuonna 2002 otettu kuva, jossa hunnutettu nainen seisoo lehtikioskin edessä. Kioskin seinät on tapetoitu julisteilla, joissa nuoret naiset poseeraavat hiukset valtoimenaan, tiukat farkut jalassaan.
Näyttelyn jälkeen on sellainen olo kuin olisi juuri palannut pitkältä, tapahtumarikkaalta matkalta. Tiesittekö, että venetsialainen gondolieeri ja burmalainen kalastaja puskevat kulkuvälineilleen vauhtia täsmälleen samanlaisin ruumiinliikkein?
Pääkuva: Steve McCurry: Kalastajat, 1995
Kuva: Steve McCurry: Afgaanityttö, 1984
Helsingin Taidehalli, Searching for the Afghan Girl, Steve McCurry, valokuvanäyttely