Kaj Korkea-aho: Tummempaa tuolla puolen
Teos 2012 Suom. Laura Beck 400 s.
Tummempaa tuolla puolen synkässä sysimetsässä
Kaj Korkea-ahon (s. 1983) Tummempaa tuolla puolen (alk. Gräset är mörkare på andra sidan) on kuvaus pohjanmaalaisista lapsuudenystävistä, jotka joutuvat kohtaamaan menneen ja toisensa. Kirja on ilmestynyt suomeksi ja ruotsiksi vuonna 2012. Tapahtumapaikkana on suomenruotsalainen Pohjanmaa ja sen eräs pikkupaikkakunta lähellä Pietarsaarta.
Tummempaa tuolla puolen on mukaansatempaava, mystinen ja jännittävä romaani. Tarinassa on monta kiinnostavaa teemaa, jotka valottuvat päähenkilöiden kautta: vaietut lapsuuden ja nuoruuden salaisuudet, homoseksuaalisuus, mielen synkät ja pimeät puolet sekä fanaattisen uskon tuhoavat vaikutukset. Jokaisella päähenkilöllä on jokin virtahepo olohuoneessaan; salaisuus, joka on kantajalle itselleen kaikkein raskain.
Tapahtumat saavat alkunsa, kun empaattinen ja pidetty nuori opettajatar Sofie kuolee mystisessä auto-onnettomuudessa. Hänen kuolemansa tuo yhteen lapsuudenaikaiset toverukset ja pakottaa jokaisen heistä kohtaamaan ahdistavia asioita menneisyydestään.
Neljästä ystäväpiirin jäsenestä Loken, Sofien veljen, tilanne tuntuu kaikkein synkimmältä. Väkivaltainen lapsuus ja äidin kohtalo eivät voi olla vaikuttamatta myös nykyhetkeen. Loken ajoittain pahaksi äityvä änkytys rajaa rankasti hänen sosiaalista elämäänsä hänen ollessaan pulassa mielen ja kielen lukkojen kanssa. Muillakaan ystävyksillä ei ole helppoa: yksi elää osittain kaapissa, toinen kipuilee suhteessaan Jumalaan, kolmas menettää hallinnan elämästään Sofie-vaimon kuoltua.
Syyllisyyden, synkkien muistojen ja salaisuuksien keskellä ystävyksiä saapuu ahdistelemaan myös kansantarinoissa itse pahuudeksi mainittu Raamt. Raamt on metsien paha henki, joka säännöllisesti ilmestyy ihmisille ja pelottelee heitä. Tove Janssonin Muumien Mörköä muistuttava hahmo pimentää ympäristönsä ja pelottelee kanssaeläjiään, vaikkei pohjimmiltaan halua pahaa kellekään. Raamt on selvästi enemmän suomenruotsalaisen kansanperinteen hahmo, kun taas suomenkielisillä asuu kaivossa Näkki.
Kirjan rakenne on hektinen. Luvut ovat lyhyitä ja näkökulmahenkilö vaihtuu kertojaäänen pysyessä samana luvusta toiseen. Kaikki tapahtuu lyhyellä aikajaksolla. Osa tarinankerrontaa ovat ”faktatekstit”, lehtikirjoitukset, kirjeet sekä lainaukset Christofferin kirjoittamasta gradusta. Kerronnasta ja fiktiivisten faktatekstien käytöstä tulee mieleen Johanna Sinisalon Finlandia-palkittu Ennen päivänlaskua ei voi.
Kirja on trillerinomainen, muttei pelkästään synkkä. Mukana on paljon huumoria, joka tulee esiin kertojaäänen pistäessä ironisesti halvalla päähenkilöitään. Ja niin kuin usein kansanperinteessä, synkkä hahmo on viestintuoja, pelottava mutta ei itsessään pelkästään paha. Ihmisellä, joka kärsii valtavasti, voi olla niin negatiivinen aura, että se säikyttää muut ympäriltään. Se on kuitenkin avunhuuto ja synkkä aura katoaa, kun avunhuuto otetaan tosissaan ja siihen vastataan. Niin nytkin. Loppua kohden valo lisääntyy ja todellinen ystävyys voittaa.
Tämä tarina on parasta nauttia keskellä yötä hämärässä juuri ennen nukkumaan menoa.
Kirjasta on myös tehty esitys Teatteri Viirukseen. Ensi-ilta oli helmikuussa 2014 ja esitykset jatkuvat lokakuussa. Viirus on valittu vuoden 2014 teatteriksi. Esitykseen on saatavilla suomenkielinen tekstitys.
Jaa:
