10.10.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Turkkilainen lounasravintola Ani näkyy toimineen jo vuodesta 1982 lähtien, ja sellainen oli tunnelmakin, kun kävimme työkavereiden kanssa aikaisella lounaalla. Vakiintunut asiakaskunta selvästi: raksatyöntekijöitä, ensihoitajia ja muita varhaisen työn tekijöitä. Paikka oli tupaten täynnä, mutta väki hoiti maksunsa ja haki ruokansa tottuneen oloisesti luikerrellen. Mieleen tuli edesmennyt Persepolis ja joku toinenkin ravintola, jossa 90-luvulla käytiin mättämässä, kun monipuolista vegaaniruokaa ei saanut juuri mistään. Samanlaiselta näytti ruokavalikoimakin.
Lämmintä kasvisruokaa ei ollut, mutta tarjoilija lupasi tuoda minulle falafeleja. Mukavaa. Nappasin lautaselleni hummusta, viininlehtikääryleitä, oliiveja, bulguria, marinoitua porkkanaa, mustasilmäpapuja ja muuta. Maut olivat yksinkertaisen kotoisia. Tämä varovaisesti maustettu perusruoka ei ole minun juttuni tässä keittiössä, mutta hyvin tämä täytti juuri sen tarkoituksen, johon lounas on suunnattu. Helppoa, monipuolista ja runsasta mättöä. Mieleen tuli aika paljon Mesopotamia aseman liepeillä.
Falafelitkin tulivat jonkin ajan päästä, ja ne olivat toinen blast from the past: klassisia jauhoisia tehdaspyöryköitä, joita en ollut syönyt vuosikausiin. Tosi hienoa, että nämä saa veloituksetta lämpimän ruuan korvikkeeksi, ja tomaattikastikekin oli kuulemma vegaanista. Mutta minä olisin silti pärjännyt ilmankin, koska muu ruoka oli parempaa ja ihan yhtä proteiinipitoista.
Olen tyytyväinen, että pääsin tämän klassikon testaamaan vihdoinkin, vaikka tämä ei ihan minun paikkani ollutkaan.
Ani
Telakkakatu 2
Helsinki
ma–pe 10.30–23
la–su 11–23