Vuosia sitten ylläpidin ”Upeiden naisten kansiota”. Keräsin siihen lehtileikkeitä ja muistiinpanoja naisista, jotka olivat tehneet tai sanoneet jotain poikkeuksellista, rohkeaa tai muuten vain inspiroivaa.
Jos jatkaisin kansion täyttämistä, lisäisin sinne helsinkiläisen elokuvaohjaaja ja joogaopettaja Inderjit Kaur Khalsan. Hän lunastaisi paikan kokoelmassani peräänantamattomuudellaan, ahkeruudellaan, lempeällä viisaudellaan ja halullaan tehdä maailmasta parempi paikka. Monet näistä ominaisuuksista ovat läsnä myös Khalsan elokuvissa – niin niiden tekijän kuin päähenkilöiden taustalla vaikuttavana voimana.
Khalsan tuorein elokuva War/Peace sai ensi-iltansa viime keväänä Espoo Cinéssä. Siinä tarkastelun kohteena on vallankumouksellisen Weather Underground -ryhmän toiminta 1960- ja 70-luvun Yhdysvalloissa. Nuorista radikaaleista koostunut ryhmä toteutti useita pommi-iskuja ja mellakoita, joiden tavoitteena oli hallituksen ja kapitalistisen järjestelmän kaataminen. Elokuvan keskiössä ovat ryhmän entiset johtohahmot Bill Ayers ja Bernardine Dohrn, jotka analysoivat ryhmän toimintaa ja toiminnan seurauksia tähän päivään asti.
Elokuva on provokatiivinen kannanotto rauhan puolesta. Poliittista radikalismia ja poliittisen aktivismin keinoja käsittelevä War/Peace haastaa katsojan pohtimaan paitsi vaikuttamisen eri mahdollisuuksia myös niiden oikeutusta.
Myös seuraavassa elokuvassaan Khalsa tarkastelee poliittisen vaikuttamisen keinoja ja mahdollisuuksia amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Aihe ei voisi ajankohtaisempi, sillä Donald Trumpin valtaannousu ja sitä seurannut poliittinen epävakaus on lisännyt huolensekaista kiinnostusta Yhdysvaltain politiikkaa kohtaan. Presidentin mittavaan määräysvaltaan viittaava executive order -termi on tullut tutuksi niillekin, jotka eivät tunne paikallista järjestelmää. Se on saanut miettimään presidentin vaikutusvaltaa niin valtion tasolla kuin tavallisen ihmisen elämään.
Elokuvan valmistelu on vasta alkumetreillä, mutta kun kuulin, että Khalsa aikoo teoksessaan verrata vaalien kautta vaikuttamisen ja ruohonjuurivaikuttamisen keinoja, halusin kuulla hänen mietteitään elokuvan tekoon johtaneista syistä, valmisteluista ja odotuksista.
Miten päädyit tekemään elokuvaa juuri tästä teemasta?
Idea lähti halusta tehdä elokuva presidentti Barack Obamasta ilman, että hän on siinä mukana. Minua kiinnosti, millainen vaikutus hänen presidenttiydellään oli Amerikkaan. Elokuvan työnimi oli This Young Man from Illinois. Aihe alkoi kiteytyä puhuttuani Bill Ayersin kanssa, jonka kautta löysin myös ensimmäiset haastateltavani.
Aloitettuani elokuvan parissa, huomasin, että sillä oli selvä ideologinen kytkös edelliseen teokseeni. War/Peace toi esille maailman tilanteen, ja olen kuullut, että moni koki elokuvan jälkeen epätoivoa ja halua muuttaa epäkohtia, tietämättä kuitenkaan miten. Tämän ymmärrettyäni ajattelin, että tuleva elokuvani voisi yrittää antaa tähän vastauksen.
Millaisia ruohonjuuritason vaikuttamistapoja Yhdysvalloissa on?
Kaikki ruohonjuuritason toiminta on järjestötoimintaa. Tehdään yhdessä asioita, järjestäydytään ja ymmärretään, että meissä yhdessä, yhteisönä on voima vaikuttaa. Obaman kotikaupungissa Chicagossa on kaupungin sisällä paljon pieniä aktiivisia yhteisöjä. Ne järjestävät muun muassa mielenosoituksia, joiden tavoitteena on usein vaikuttaa mediaan.
Entä millaisia haastateltavia olet löytänyt elokuvaasi?
Mukana on tällä hetkellä viisi nuorta demokraattia Chicagosta ja Washingtonista. He kaikki ovat kasvaneet aikuisiksi ja tulleet poliittisesti aktiiviseksi Obaman aikana. Minua kiinnostaa heidän mielipiteensä Obamasta, tämän hetken poliittisesta tilanteesta ja se, mitä he tekevät muutoksen eteen.
Haastattelemani ruohonjuuritason vaikuttajat ovat konkreettisesti kokeneet sosiaalisia epäkohtia nahoissaan.
Yksi haastateltavistani on 32-vuotias puolalaissyntyinen mies, joka eli köyhän lapsuuden mutta joka ahkeran opiskelun tuloksena pääsi arvostettuun Princetonin yliopistoon. Hän on taistellut ruohonjuuritasolla erityisesti terveydenhuollon puolesta: hänen veljensä on skitsofreenikko, jonka hoidon Obamacare mahdollisti ja Trumpin politiikka on vaarantanut. Hänen aktivismiuransa lähti alkuun vähitellen, aluksi hän kehitti ymmärrystään omassa pienessä yhteisössä. Nyt hänestä on kasvanut merkittävä vaikuttaja kaupunkinsa politiikassa.
Ensitapaaminen 29-vuotiaan chicagolaisen naisen kanssa syöpyi erityisesti mieleeni. Nainen istui pöytään poikansa kanssa tavattoman väsyneen ja maansa myyneen näköisenä. Kun hän alkoi puhua, hänen olemuksensa kuitenkin huokui uskomatonta voimaa. Nainen on menettänyt 29 läheistään poliisiampumisissa. Hän on kasvanut ghetossa Chicagossa ja nähnyt väkivaltaa pienestä asti. Jossain vaiheessa nainen päätti, että asioihin on tultava muutos, ja hän alkoi kerätä yhteisönsä ihmisiä kokoon ajamaan asiaa. Kampanjoinnin kohteena ovat erityisesti huono-osaiset mustat, jotka ovat pahimmassa asemassa Chicagossa. Tavoitteena on taata heille kunnon koulutus, sillä kaupungissa suljetaan kouluja, ja mahdollisuus kouluttautua huononee koko ajan. Saatuaan hiljattain kuuden vuoden kiinnityksen erääseen kouluun hän pääsee nyt konkreettisesti edistämään asiaansa.
Vaalien kautta vaikuttamista elokuvassani tulee edustamaan muiden muassa washingtonilaisnainen, joka työskenteli sekä Hillary Clintonin että Obaman kampanjassa.
Yksi haastateltavistani on Heather Booth, joka on tehnyt 60-luvun alusta lähtien töitä ruohojuurivaikuttamisen puolesta. Hän on myös työskennellyt demokraattiehdokkaiden kampanjoissa ja kunnostautunut ruohonjuurijärjestöjen kouluttamisessa. Demokraattinen puolue on kutsunut hänet ympäri maan kouluttamaan ryhmiä, jotka ovat aiemmin toimineet vain omien yhteisöjensä parissa mutta ovat nyt – ensimmäistä kertaa koskaan – keskittämässä voimansa, jotta voisivat toimia tehokkaammin.
Kysyin Heatheriltä kumpi, ruohonjuuritoiminta vai äänestäminen, on hänen mielestään tehokkaampi tapa vaikuttaa. Hän uskoo, että vaalien kautta pystyy parhaiten saamaan konkreettisia tuloksia, mutta tähdensi, että äänestystuloksienkin taakse tarvitaan kansan voima.
Heather Booth ja Inderjit. Kuvaaja tuntematon.
Elokuviesi kohteena on Yhdysvallat. Miksi Suomi ei kelpaa?
Suomi kelpaisi vallan hyvin, mutta en jostain syystä saa läpi suomalaisia ideoitani. Toisaalta nyt kun minulle on edellisen elokuvani ja sen tuomien kontaktien myötä avautunut väylä tiettyyn amerikkalaiseen maastoon, se kannattaa hyödyntää.
Oletko itse ollut mukana ruohonjuurivaikuttamisessa? Millaiseen vaikuttamiseen uskot?
Olen ollut mielenosoituksessa Yhdysvalloissa, mutta lähinnä vain havainnoijan roolissa. Oma tapani vaikuttaa on elokuvat. Marssit eivät sovi minulle senkään takia, että en pidä isoista väkijoukoista. Toki tuen kaikkia, jotka marssimaan lähtevät, koska mitä enemmän ihmisiä, sen enemmän huomioarvoa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaikuttaa.
Millaisena näet ruohonjuurivaikuttamisen tulevaisuuden?
Meillä alkaa olla kiire, jos haluamme saada muutosta aikaan. Siksi kaikki mahdollinen ruohonjuurityö on tärkeää. Luulen, että Yhdysvalloissa positiivinen muutos lähtee Bernie Sandersin ryhmistä reaktiona Trumpin toimille. On mahdollista, että sitä ennen tulemme näkemään suoraa toimintaa. Maailma kuohuu tällä hetkellä sellaisessa tilassa, että on vaikea sanoa, mistä yksittäinen iso liike käynnistyy. Suomessa asiat ovat toistaiseksi olleet niin hyvin, että tarve ruohonjuuritoimintaan on ollut vähäistä. Mutta nyt kun hyvinvointiyhteiskuntamme on heikkenemässä poliittisten päätösten seurauksena, voi asiaan tulla muutos. Kun päätökset alkavat konkretisoitua, saatetaan myös ruohonjuuritasolla herätä tositoimiin.
Miten etenet omassa vaikuttamistyössäsi, elokuvan tekemisessä?
Tähän mennessä olen käynyt Chicagossa ja Washingtonissa lähinnä luomassa kontakteja. Marraskuussa pääsemme työryhmän kanssa aloittamaan tuotannon ennakkovalmistelut Chicagossa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, käymme Yhdysvalloissa pari kertaa vuodessa. Tavoitteena on saada elokuva valmiiksi vuonna 2020, samoihin aikoihin, kun Yhdysvaltoihin valitaan uusi presidentti.
Inderjit Kaur Khalsan kuvat: Emma Suominen