(The Family, USA 2013)
O: Luc Besson
N: Robert De Niro, Michelle Pfeiffer, Tommy Lee Jones
K16
Ensi-ilta 29.11.2013
Rikoselokuva kohtaa perhedraaman komediassa.
Luc Bessonin filmografiassa on aina ollut paikka rikoselokuvalle varhaisesta Subwaysta (1985) alkaen, ja hänen paras elokuvansa lienee Yhdysvalloissa kuvattu autistisen ammattitappajan kuvaus Leon (1994).
Hiukan samanlaisia sävyjä tavoittelee astetta tai kahta humoristisempi Mafiaperhe, jossa on myös amerikkalaisen perhekomedian parodiaa. Robert De Niro on hyvässä vedossa perheenpäänä, joka on samalla toiminut mafiapomona Amerikassa. Hän on vasikoinut kaverinsa FBI:lle ja kiertää nyt Eurooppaa todistajansuojeluohjelmassa. Elokuvan alussa De Niro perheineen muuttaa uuteen asuntoon pieneen normandialaiseen kaupunkipahaseen.
Kulttuurishokeilta ei vältytä, puolin eikä toisin, ja varsinkin vaimo (Michelle Pfeiffer) osoittaa taipumusta käsitellä pettymyksiä ja kiukkua räjäyttelemällä paikkoja, kuten kauppoja, joiden asiakaspalvelusta hän ei pidä. De Niro taas ei pysty olemaan hakkaamatta vittuilevaa putkimiestä sairaalakuntoon.
Perheen kaksi lasta eivät ole vanhempiaan huonompia. Poika (John D’Leo) on juoniva huijari, tytär (Dianna Agron) on äitinsä tavoin raivokohtauksia saava sekopää, joka tosin rakastuu koulun söpöön matikansijaiseen. Tragedian tunnoiltakaan ei vältytä.
Lopussa globaalin maailman järjestäytynyt jätepaperin kierrätys paljastaa De Niron olinpaikan ja mafia lähettää tappajansa Normandiaan. Pyssyt ovat isoja, mutta lapset neuvokkaita.
Mafiaperhe perustuu ranskalaisen rikoskirjailijan Tonino Benicquistan romaaniin Malavita; englanniksi se on julkaistu nimellä Badfellas. Romaani on tietoisen katkelmallinen, mikä on aiheuttanut käsikirjoittajille ongelmia. Nyt Mafiaperhe vaikuttaa näkökulmanvaihdoksineen tv-sarjan jaksolta, eikä juoni tunnu riittävän tiukalta.
Tarinassa on myös lukuisia epäuskottavuuksia, mutta Bessonin sujuva ohjaus pitää huolen siitä, että niihin ei kiinnitä liikaa huomiota elokuvaa katsoessa. Jälkeenpäin elokuvan epäuskottavuuksineen melkein jo unohtaa.
Benicquistan romaanista peräisin ovat tietoiset viittaukset Sopranosiin ja Scorsesen Mafiaveljiin (Goodfellas). Elokuvaa myös katsotaan Mafiaperheessä, ja De Niro kommentoi sitä hauskassa kohtauksessa. On makuasia, pitääkö niitä tyylikkäinä viitteinä vai irtopisteiden kalasteluna.
Jaa:
