Binary Night -performanssiklubi 5.3.2016
Ihana-baari, Helsinki
Tanssahtelua kaksijakoisissa tunnelmissa ihanassa kapakkamiljöössä.
Suvilahden Ihana-baarissa päästiin nauttimaan performanssitaiteesta. Mad House Helsingin järjestämän Binary Night -klubin ohjelman oli koonnut performanssitaiteilija Leena Kela. Iltamassa käsiteltiin binaareja binaarioppositioiden ja poliittisen polarisoitumisen, matematiikan ja biseksuaalisuuden näkökulmasta.
Illan ohjelma tuntui minusta etukäteen lukaistuna hivenen kryptiseltä, ja vaikeuksia tuotti myös löytää itse tapahtumapaikka Suvilahden sopukoista. Onneksi löytyi, sillä Ihana-baariin saapuessa tuntui, kuin olisi astunut supermukavaan olohuoneeseen. Yleisöä nimittäin viihdyttivät DJ:t Ville Häkkinen ja Jouko Korkeasaari. He kuvailivat musiikillista linjaansa ”Between Genesis and sixsixsix”. Teki heti mieli pistää lauantaitanssiksi – ja pistinkin.
Nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa voidaan havaita voimistunutta sekä sangen karkeaa jakautumista ja ryhmäytymistä. Tästä mielipiteiden polarisoitumisesta ammensi aineksia esitykseensä Tellervo Kalleinen. Mielessäni poukkoilivat kaksijakoiset tunnelmat. Halusin kadota pimeimpään nurkkaan, kun tajusin ohjelmanumeron interaktiivisen luonteen. Tellervo kyseli yleisöltä erinäisiä poliittissävyisiä kysymyksiään ja pyysi jengiä liikehtimään sen mukaisesti ja räpsi myös valokuvia osallistujista. En suostu leiriytymään julkisesti! Jähmetyin tuolilleni, jossa ei ehkä olisi ollut soveliasta ohjelman mukaisesti kupeksia. Tuntui, kuin minut olisi raahattu väkipakolla takaisin ala-asteelle. Olinko liian moukka ymmärtääkseni, vai oliko ohjelman tarkoituskin ahdistaa tässä määrin? Olo muuttui omituiseksi, mutta siihen sai akuuttiapua alakerran tanssinurkkauksen lempeistä melodioista.
Performanssitaiteilija ja matemaatikko Irma Optimisti tarkasteli esityksessään matemaattisia binaareja. Oli mustavalkoista rakkauskirjaa, mustia ja valkoisia kädenjälkiä, keskisormetkin pystyssä. Alleviivattua kaksijakoisuutta. Suksikoon vihapuhelijat kuuseen yhtä vauhdikkaasti, kuin hiihteli Irma salissa sauvansa sauhuten!
Biseksuaalinen näkymättömyys ja poispyyhkiminen olivat lähtökohtana performanssi- ja mediataiteilija David Frankovichin esityksessä. Esitys pysäytti viimeistään siinä vaiheessa, kun David oli riisuutunut ja repi nauhaa ahterinsa sisuksista. Myöhemmin hän piehtaroi tuo nauha ympärillään lattialla, kuin tukahdutetun rakkauden runtelemana. Lopussa kiitos seisoo, niin nytkin. Mies pääsi maistamaan herkullista omenaa.
