Vieraileva toimittaja kirjoittaa ravintoloista vegaaninäkökulmasta. Hänkin on kovin, kovin nälkäinen.
Kun kävimme vaimon kanssa taannoin pikaisesti Napolissa, pääsimme vihdoin maistamaan legendaarista napolilaista pizzaa. Senhän pitäisi olla parempaa kuin mikään muu pizza, suorastaan alkemistisen arvoituksellista, salatieteisen suurenmoista, esoteerisen erinomaista. Napolilaisilla kun on kaikenlaisia kultteja ja heresioita, jotka ovat pitäneet pizzojen saloja visussa tallessa maanalaisissa seuroissaan. Kaikki tämä on totta. Aloin miltei itkeä, kun sain maistaa aitoa marinaraa. Sen takana on jotain ylimaallista. Haluan napolilaista pizzaa nytkin. Todennäköisesti huomennakin.
Olin kuullut huhuja, että Turun kauppakeskus Hansan food courtilla olisi liki aitoa napolilaista pizzaa myyvä Pizzarium. Verkosta löytyvät arviot tuntuivat lupaavilta, ja omistajien hellyttävässä blogissa ”Pizzaa sydämellä” kerrottiin paikan laajentaneen pizza al taglio -pizzapaloista myös ohuisiin pyöreisiin pizzoihin. Ja mikä parasta, heillä oli nyt laaja vegaanisten pizzojen lista! Valitettavasti en päässyt Turun kirjamessujen aikaan käymään Pizzariumissa, joten jouduin odottamaan seuraavaa reissua rontti viikon päästä, kun kävin Kirjakahvilassa keskustelemassa. Sovin rakkaan ystävän kanssa lounastreffit seuraavaksi päiväksi ja tuskin maltoin odottaa.
Olin tosin jo käväissyt vilkaisemassa paikkaa. Kontrasti on kyllä karu: Hansan food court on sinänsä ihan mukava mutta kyllä niin ostoskeskusta kuin voi olla. Juoma tarjotaan pahvisista kokismukeista, ja kaikilla ruokapaikoilla on ymmärtääkseni yhteinen pöytäalue. Kaiken tämän keskellä minua kuitenkin kutsuivat vitriinissä huumaavasti tuoksuvat paksut pizza al taglio -palaset. Tästä tuli mieleen pikemminkin Rooma kuin Napoli, mutta aivan sama: olin onnesta sykkyrällä. Onneksi tarjolla ei juuri silloin ollut vegaanista palapizzaa, sillä olisin varmasti myöhästynyt pahanpäiväisesti tapaamisestani.
Seuraavana päivänä touhotin paikalle innoissani, ja onneksi osuimme paikalle ystäväni kanssa samaan aikaan, niin kumpikaan (siis minä) ei joutunut odottamaan. Tilasin tietysti pizza marinaran (pelkkää tomaattikastiketta, kirsikkatomaattia ja yrttejä), jotta itse pizza pääsisi pääosaan. Sain kauhukseni kuulla, että pyöreitä pizzoja tarjotaan vasta lounasajan jälkeen. Maa alkoi huojua, ja uskon myyjän hieman pelästyneen, sillä hän kiirehti sanomaan, että kokki varmasti pystyisi tekemään minulle yhden pizzan. Taikina olisi ehtinyt tekeytyä varmaan tarpeeksi. Palvelu oli aivan käsittämättömän ystävällistä ja huolehtivaista. Kiitos, kiitos.
Kun pizza tuli eteeni, oli itku taas lähellä. Tomaattikastike oli melkein yhtä hyvää kuin Napolissa, todella lähellä. Ero johtunee raaka-aineista. Mutta silti se oli järjettömän paljon parempaa kuin mikään suomalaisessa ravintolassa saamani tomaattikastike. Pizzataikina ei sen sijaan muistuttanut ihan niin paljon napolilaista kuin olin toivonut – se oli hieman paksumpaa ja sitkaisempaa, joskin aavistuksen liian vahva sitko saattoi johtua aikaisesta tarjoilusta. Taikina olisi kenties vaatinut vielä jonkin aikaa tekeytymistä. Tästä huolimatta pizzataikina pärjäsi oikeastaan mille tahansa esimerkiksi Roomassa saamalleni pizzalle. Todella, todella hyvää.
En voinut jättää palapizzoja sikseen, joten ostin vaimolle (ja itselleni) tuliaisiksi kolme palaa. Onneksi tarjolla sattui olemaan marinaraa, niin en jäänyt ilman – tarjoilijan mukaan vegaanipizzan saaminen palavalikoimasta on vähän tuuripeliä. Mutta tietysti jos niitä kysytään tarpeeksi tiiviisti, niitä varmasti on valikoimassa. Näiden ”vegaanipizzojen” eli siis ihan tuiki tavallisten italialaisten pizzojen kokeilu kannattaa. Juustoa syövän vaimoni mielestä marinara oli tuomistani parhaan makuista. Se olikin oivallista: taikinan ja tomaattikastikkeen rajalla oli tapahtunut tuo ihmeellinen aineen muunnos, jossa ne muodostavat yhdessä kermaisen pehmeän ja suussa sulavan kerroksen.
Turkuun pitää päästä pian uudelleen.
Pizzarium Aurakatu 12 A
Hansakortteli, Kultatalo, 3. krs
arkisin 11–20
lauantaisin 10–18
sunnuntaisin 12–18
Jaa:
