(Englanti 2011)
Ohjaaja ja koreografi: Matthew Bourne
Musiikki: Pjotr Tsaikovski.
Tanssijat: Richard Winsor
, Dominic North
, Nina Goldman, Madelaine Brennan
, Steve Kirkham
, Joseph Vaughan
Miesenergiaa höyhenissä.
Nuori prinssi näkee painajaisunta. Paikalle pyrähtää kalsea kuningataräiti, joka on kyvytön osoittamaan hellyyttä pojalleen. Prinssistä kasvaa nuori mies, ja tunne-elämän vammat alkavat muuttua näkyvämmiksi. Ahdistustaan prinssi yrittää purkaa tarttumalla pulloon ja bilettämällä. Tapa kapinoida on myös bimbo tyttöystävä, jota äiti ei luonnollisesti voi sietää.
Joutsenlampi on yksi maailman tunnetuimmista ja tanssituimmista baleteista. Vaatii rohkeutta muokata modernia versiota tästä rakastetusta klassikosta. Matthew Bournella sitä on. Hänen nykytanssiversionsa on ehjä kokonaisuus, joka kulkee kuin juna. Ironian piikistä saavat klassinen tanssiperinne, korkeakulttuurin kuluttajat sekä englannin monarkia.
Teos ei ole uusi, kantaesitys on vuodelta 1995. 3D-elokuvaksi esitys on filmattu Lontoon Sadler´s Wellsissä 2011. Tämä tuorein taltiointi esitettiin viime viikonloppuna päättyneillä Loikka tanssielokuvafestivaaleilla.
Klassisen version ystäville Bournen teos ei tarjoa mitään muuta tuttua kuin musiikin. Tsaikovskin tutut sävelet luovat hienon kontrastin lavasteiden ja hahmojen kylmäkiskoisuudelle. Runsautta teoksessa edustaa tyrkyn tyttöystävän mekko sekä useat herkulliset yksityiskohdat. Klassisen baletin maailmaa tuntevaa hemmotellaan lukuisilla sisäpiirivitseillä, joiden kanssa oli maltettu kuitenkin olla mässäilemättä liikaa.
Mutta tarina jatkuu. Lohduton prinssi päättää lopettaa kurjuutensa, mutta joutsen tulee väliin. Seuraa ystävyys, mikä hämmentää identiteettikriisinsä kanssa painiskelevaa prinssiä. Hän kuitenkin nauttii vapauden tunteesta, jota tuntee tämän kummallisen olennon kanssa. Kohtauksen viimeistelee hieno joukkotanssi, jossa joutsenina ovatkin miehet selät hiestä kiiltäen.
Tanssigaalaan saavutaan kuin suureen ensi-iltaan. Iltaa hämmentää julkea nuorukainen mustissa nahkahousuissaan, joka yrittää iskeä kaikki paikalla olevat naiset – kuningatar mukaan lukien. Prinssi näkee miehessä jotain joutsenestaan ja lankeaa myös miehen vaarallisen viehätysvoiman lumoihin. Kohtaus päättyy onnettomaan kolmiodraamaan.
Prinssi uneksii lääketokkurassa ja näkee piinaavaa unta. Joutsenet alkavat täyttää hänen makuuhuonettaan, eikä hän enää erota todellisuutta fantasiasta. Tarina saa Hitchcock-tyylisiä piirteitä ja joutsen kuolee omiensa käden kautta onnistumatta pelastamaan prinssiään. He saavat kuitenkin toisensa tuonpuoleisessa, ankean äidin jäädessä suremaan poikaansa.
3D-elokuvat eivät ole erityisesti sytyttäneet, mutta tanssielokuvalle tekniikan tuomat hyödyt ovat kiistattomat. Tanssijat tulevat katsojalle lihaksi, eikä epäselvyyttä liikkeiden vaativuudesta jää, kun näkee tarkasti lihasten työskentelyn. Elokuva on myös hyvä tapa nähdä esityksiä, joita muuten ei olisi mahdollista nähdä.
Matthew Bourne ei ole keksinyt pyörää uudelleen, vaan luonut jotakin, joka tuntuu tuoreelta vielä melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tanssijat ovat taitavia, vaikka miestanssijoilla tekniikan epätasaisuutta tuntuu olevan enemmän. Mimiikka ei yleensä ole tanssijoiden vahvinta aluetta, mutta tämä ryhmä suoriutui siitäkin erinomaisesti.