Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Tukholman Södermalmin rantakalliolla sijaitseva Hermans Vegetariska Restaurang & Trädgårdscafé on monille kasvissyöjille tuttu keidas, jossa on pakko pysähtyä jokaisella reissulla (vaikkei Tukholma mikään kasvisruoan aavikko olekaan). Hermans tarjoaa joka päivä monipuolista ja pääosin vegaanista ruokaa noutopöydästä. Tarjolla on myös jälkiruokia, joiden joukossa on useita vegaanivaihtoehtoja, sekä matkalaisen iloksi kaljaa.
Etenkin lämpimällä säällä aterian voi nauttia terassilta, jolta on kauniit näkymät Vanhaan kaupunkiin, Östermalmiin ja Djurgårdeniin. Läheltä saa helposti lauttakyydin suoraan Gröna Lundin satamaan. Kuuluisaa absurdia urheiluselostusta mukaillen voi siten todeta, että hekumalliset tivoliaspektitkin ovat kohdallaan.
Olimme Tukholman reissulla isäni ja veljieni kanssa juhlistamassa jälkikäteen isän syntymäpäivää. Tämä oli kolmas käyntini Hermansissa, mutta muistaakseni ensimmäinen sunnuntai. Sunnuntaisin valikoima on ilmeisesti jonkin verran laajempi ja siten kalliimpikin, mutta mitään merkittävä eroa edellisiin käynteihin en huomannut. Tosin jälkikäteen huomasin, että buffetin päälle olisi saanut lisähintaan jotain grillattua. En kuitenkaan jäänyt kaipaamaan lisää ruokaa. Sunnuntaiaterian hinta oli 179 kruunua, eli hiukan tyyris mutta ei kuitenkaan mahdoton tällä valikoimalla.
Tarjolla oli toistakymmentä erilaista salaattia, monenlaisia lisukkeita, falafeleja, jotain lämmintä pataa sekä hummusta, baba ganoushia ja muunlaisia tahnoja. Kukkurallinen lautasellinen täytti mahan mukavasti, mutta ruuasta ei jäänyt liian raskas olo.
Kaikki oli ihan hyvää, tahinainen löysä hummus oli jopa herkullista, mutta maineestaan huolimatta Hermans ei tarjoa mitään huippuruokaa. Antimet ovat turvallista peruskasvisruokaa: vähän kuin Tampereen Gopaleissa tai Helsingin entisessä Veganissimossa hyvinä päivinä. Tampereen seudulla asuvilla ei siis ole mitään valittamista.
Falafelit olivat tällä kertaa hiukan liian ohuita, joten ne olivat paistuneet rapeiksi kauttaaltaan. Mehevyyden puutteesta huolimatta maku oli silti ihan hyvä, ja hummus toimi tietysti hyvin niiden kanssa. Tulinen tomaattikastike oli erittäin tulista, jopa liiankin tällaiselle ruoalle, vaikka tulisesta pidänkin.
Päästessäni hakemaan jälkiruokaa vegaanivaihtoehtoina oli tarjolla enää raakaleivonnaisia. Veljeni mud cake -tyylinen suklaakakku oli kuitenkin niin valtava ja tuhti, että en olisi varmasti pystynyt syömään kuin pari lusikallista. Tilaamani carob-hasselpähkinä-raakakakku oli sen sijaan iloinen yllätys, semminkin kuin inhoan yleensä carobin makua enkä oikein perusta raakakakuista. Tai ehkä minun pitää muuttaa mielipidettäni, koska olen saanut viime aikoina pari onnistunutta kakkupalaa. Tämä kakku oli sopivan makeaa mutta kuitenkin niin kevyttä, että sen pystyi syömään ison aterian päälle.
Vaikka Hermansin ruoka ei olekaan tuttuja kotimaisia paikkoja kummempaa, käyn siellä todennäköisesti aina Tukholmassa vieraillessani. Tunnelma on kodikas, palvelu ystävällistä, eikä noita maisemia peittoa mikään. Lisäksi Hermansista pääsee rappusia suoraan Fotografiskaan, loistavaan valokuvamuseoon, jota en jättäisi mistään hinnasta väliin.
Hermans
Fjällgatan 23B
Tukholma
ma–su 11–21
Kotisivu: http://gastrogate.com/restaurang/hermans/
Facebookissa
carob-hasselpähkinä-raakakakku, Hermans, Hyvä kurkku, Hyvä kurkku Tukholma, mud cake, noutopöytä, Tukholma