(UK – USA 2013)
O: Steven Knight
N: Tom Hardy
Ensi-ilta 16.5.2014
Mies istuu autossa ja asettaa elämänsä törmäysradalle.
Virtaviivainen BMW, huolitellusti puhuva mies ja öinen tie. Siinä kaikki elementit Steven Knightin väkevän vähäeleisessä draamassa. Autoa ajava Ivan Locke on elokuvan ainoa kameran edessä näkyvä henkilöhahmo, muut ovat ääniä puhelinsoittojen päässä.
Locke (Tom Hardy) on birminghamilainen rakennusmestari, jonka vastuulla on tapahtumayötä seuraavana aamuna alkava ennätyssuuri sementtivalu. Hän ei kuitenkaan aio olla paikalla. Locke kiitää parin tunnin ajomatkan päähän Lontooseen hoitamaan henkilökohtaista kriisiä, vaikka hänen pitäisi olla kotisohvalla katsomassa futista poikiensa ja vaimonsa kanssa ja valmistautumassa seuraavaan päivään.
Knight on todistanut käsikirjoittajan taitonsa elokuvissa kuten Eastern Promises sekä Dirty Pretty Things. Yhtä silottelemattomassa maisemassa ollaan nytkin. Persoonaton moottoritie heittää valojaan auton ikkunaan ilman minkäänlaista visuaalisen kikkailun makua.
Knight luottaa vähäisiin elementteihinsä. Jännite syntyy Locken puhuessa puhelimessa vuoroin vaimolleen, pojilleen, pomolleen, työntekijälleen sekä henkilölle, jonka takia hän on sekä riskeeraamassa työpaikkansa että perheensä. Locken ääni pysyy rauhallisena ja tasaisena, hänen viestinsä selvänä: ”minä hoidan kaiken, tästä selvitään kyllä”.
Mitä pidemmälle matka etenee, sitä vähemmän katsoja kuitenkin uskoo Locken selviävän kaikesta entisellään. Ajomatkan päämäärässä tuntuu odottavan kaiken saavutetun hylkääminen. Pomo uhkaa puhelimessa potkuilla, alainen jonka huomaan sementtivalu on jäänyt hakee rohkaisua pullosta ja pojat ihmettelevät, miksi äiti on isän puhelun jälkeen linnoittautunut yläkerran vessaan. Myös Locken tyyni pinta alkaa repeillä, mutta vain puheluiden välillä.
Hardy on lähes reaaliajassa kulkevan elokuvan miltei jokaisessa kuvassa, eikä brittinäyttelijä päästä intensiteettiä laskemaan hetkeksikään. Melkoinen näyttelijätyön taidonnäyte. Locken hahmosta paljastetaan muutama oleellinen yksityiskohta, mutta psykologisointi jätetään katsojalle. Onko Locke yhden harha-askeleen ottanut kunnon mies? Vai ehkä kaidalla tiellä sinnitellyt renttuisänsä perinnön jatkaja? Knight tuntuu ehdottavan, ettei yksinkertaista totuutta ole olemassakaan.