Tuskin on mämminrippeet ehditty lipoa suupielistä, kun helsinkiläinen Night Visions Back to Basics 2017 -elokuvafestivaali jo tarjoilee kattauksen kultti-, fantasia- ja kauhuherkkuja.
The Transfiguration (USA 2016) O: Michael O’Shea
N: Eric Ruffin, Chloe Levine
Vampyyrigenre on pyristellyt irti nyyhkyilevästä teinifantasiasta – ja päätynyt angstiseen teinirealismiin. Brooklyniläisen Michael O’Shean vampyyridraama on erinomaisen ruotsalaiselokuvan Ystävät hämärän jälkeen innoittama, mutta The Transfiguration luottaa onneksi omaan tarinaansa ja ennen kaikkea miljööseensä, New Yorkin vähävaraiseen ja väkivaltaiseen vuokratalonaapurustoon.
The Transfiguration nyökkää innoittajilleen myös päähahmonsa kautta. Milo (Eric Ruffin) on isoveljensä kanssa asuva kauhuelokuvaharrastaja, jonka sosiaaliset ympyrät muodostuvat fiktiivisistä vampyyrihahmoista tosielämän kavereiden sijaan. Tilanne muuttuu, kun samaan taloon muuttaneesta Sophiesta (Chloe Levine) tulee puolivahingossa ystävä, pian enemmänkin.
Milo elää kaksoiselämää: päivisin hän on vaarassa ottaa pataan paikalliselta huumejengiltä, mutta öisin hän itse on vaarallinen. Nuorukaiselle elokuvien vampyyrit edustavat myös samastumispalettia ja vertaistukea siinä, kuinka tyydyttää verenhimoaan.
O’Shean hienon elokuvadebyytin kuvasto muistuttaa vampyyrielokuvien lisäksi myös muun muassa Moonlightin väkevästä ilmaisusta. Yhtymäkohtia on myös tarinan tasolla. Molemmissa elokuvissa musta nuorukainen etsii paikkaansa hallitsevan, usein väkivaltaisen mieheyden mallin ulkopuolelta. Ja mitä he löytävät? Väkivallan.
Kaisu Tervonen
Ke 19.4. klo 16.45 Andorra
To 20.4. klo 21.15 Andorra
***
The Eyes of My Mother
(USA 2016)
O: Nicolas Pesce
N: Kika Magalhães, Will Brill, Diana Agostini
Amerikkalaisen Nicolas Pescen esikoiselokuva on mustavalkoinen kuvitelma lapsuudessa koetusta yllättävästä traumasta ja siitä, miten se vaikuttaa eristäytyneellä maatilalla elävän naisen koko elämään. Syrjäisyys ja eristäytyneisyys takaavat, että tapahtumat käynnistävä murha viedään loppuun asti, ja että siitä seuraava kasvukertomus kulkee häiriintyneitä polkujaan kohti hetkeä, kun viranomaiset vihdoin ajavat pihaan.
Portugalin kielen ja Amália Rodriguesin musiikin eksotiikasta ammentavan elokuvan päähenkilö on Olivia Bondin ja Kika Magalhãesin näyttelemä Francesca. Eräänä aamuna taloon saapuu valmiiksi häiriintynyt muukalainen (Will Brill), joka ehtii tehdä tekonsa ennen isän (Paul Nazak) paluuta paikalle. Muukalainen ei kuitenkaan kuole jälkipuinnissa, vaan sidotaan kitumaan latoon, jossa nuori Francesca osoittaa tätä kohtaan yllättävää hoivaviettiä.
Jokin on kuitenkin mennyt Francescan sisällä rikki lopullisesti. Tiiviin 80 minuutin aikana liki mykkä nainen yrittää olla osa elämää ja maailmaa, mutta jokaisessa tilanteessa seuraa yhtäkkinen leikkaus seuraavaan kohtaukseen, jossa siivotaan piiloon edellisen jälkiä.
Pesce käy käpi kaikki naiseuden kliseet hankalasta isä-suhteesta seksuaalisuuden puhkeamiseen ja äitiyden kokemiseen, mutta välttää sentään törkeimmät miestulkitsevat banaaliteetit. The Eyes of My Mother saa myös paljon anteeksi tyylinsä, taitavan leikkauksensa (Connor Sullivan ja Pesce) ja kuvakulmiensa ansiosta.
Johanna Siik
To 20.4. klo 21.00 Elokuvasali (Korjaamo)
Su 23.4. klo 00.45 Basso-sali (Dubrovnik)
***
Amateur (Argentiina 2016) O: Sebastian Perillo
N: Esteban Lamothe, Jazmin Stuart
Sebastian Perillon ohjaama argentiinalainen trilleri Amateur (2016) kertoo kieroutuneen tarinan uskollisuudesta ja pakkomielteestä.
Martin (Esteban Lamothe) on hiljainen ja vähäilmeinen tv-studion ohjaaja, jonka näytölle päätyy vahingossa studion varastossa lojunut amatööripornovideo. Martin tunnistaa filmillä näyttelevän naisen uudeksi naapurikseen ja pomonsa vaimoksi, Isabelleksi (Jazmin Stuart).
Martinille syntyy pakkomielle Isabellesta, joka hänen yllätyksekseen osoittautuu hyvinkin helposti lähestyttäväksi. Martin ja Isabelle rakastelevat Martinin huoneistossa ja kaikki tallentuu Martinin piilokameralle. Video joutuu vääriin käsiin, mikä johtaa lopulta arvaamattomaan tapahtumaketjuun.
Elokuvassa jännitys rakentuu hiljaisen toimettomuuden ympärille. Sanaton väkivallan uhka vahvistuu ruumiillisuuden ja eroottisen kuvaston myötä. Sähköinen taustamusiikki virittää jännitettä entisestään ja seksikohtausten sulava koreografia tuottaa ajatuksen virheettömistä liikeradoista.
Emmi Ketonen
Ke 19.4. klo 18.50 Basso-sali (Dubrovnik)
To 20.4. klo 16.50 Kulmasali (Korjaamo)
La 22.3. klo 18.30 Kulmasali (Korjaamo)
***
XX
(Kanada/USA 2017)
O: Jovanka Vuckovic, Annie Clark, Roxanne Benjamin, Karyn Kusama
Coran (Christina Kirk) poika Andy (Kyle Allen) on täyttämässä 18 vuotta. Aiemmin äitinsä kanssa läheinen Andy on muuttunut yhtäkkiä kiukkuiseksi ja pahoinpitelee luokkakaverinsa repimällä tämän kynnet irti. Coran järkytykseksi rehtori ei rankaise Andya, vaan toteaa tämän olevan ”hyvin erityinen poika”.
Karyn Kusaman Her Only Living Son on viimeinen lyhytelokuva XX-antologiassa, jonka yhdistäväksi teemaksi nousee äitiys ja hoivaaminen. Toiseksi viimeinen tarina, Roxanne Benjaminin Don’t Fall, on jatkumosta taidokas poikkeus: harvoin tulee nähtyä yhtä tehokkaasti varttiin pakattua muodonmuutos–hirviö-pätkää.
XX:n kokenein ohjaaja on Kusama neljällä pitkällä elokuvallaan. Benjaminilla ja antologian aloittavan The Boxin ohjaajalla Jovanka Vuckovicilla on CV:ssään muutamia lyhytelokuvia, kun taas paremmin muusikko St. Vincentina tunnettu Annie Clark debytoi käsikirjoittaja-ohjaajana The Birthday Party -osuudella.
Jokaisessa pätkässä on omanlaistaan trillerimäistä intensiteettiä, johon mahdolliset kauhuelementit solahtavat helposti. Clarkin tarina kuolleen miehensä ruumista siirtelevästä naisesta on kepein ja hauskin siinä missä The Box on syömisteemassaan niin piinallinen, ettei näkemisen jälkeen ole aivan varma, tilatako mättöpizzaa vai paastota seuraavat kaksi viikkoa.
Neljän varsinaisen elokuvan liimana toimii animaattori Sofia Carrillon muunnelma omasta vuoden 2013 lyhytelokuvastaan La Casa Triste, jossa erilaiset hylätyt esineet heräävät henkiin ja tutkivat ihmisistä tyhjää tilaa.
Johanna Siik
Ke 19.4. klo 20.45 Basso-sali (Dubrovnik)
To 20.4. klo 19.15 Kulmasali (Korjaamo)
***
Hypersomnia
(Argentiina 2016)
O: Gabriel Grieco
N: Yamila Saud, Vanesa González, Sofía Gala, Peter Lanzani, Chucho Fernandez
Argentiinalainen Hypersomnia on kummallinen yhdistelmä unettomuuden seurausten kanssa flirttailevaa kauhuelokuvaa, yliluonnollisia yhteyksiä ihmisten välillä ja kertomusta siitä, mikä on maansisäisen ihmiskaupan yksi mahdollinen päätepiste.
Milena (Yamila Saud) on uransa alussa oleva näyttelijä, joka päätyy omituiseen roolitustilanteeseen. Ohjaaja puhuu hänelle innoissaan jopa Godardista, mutta varsinainen koetilanne viittaa vahvasti aivan muunlaiseen näyttelemiseen. Milena saa roolin, mutta alkaa kärsiä rajuista siirtymistä, blackouteista, joiden aikana hän joutuu ikkunattomaan kellaritilaan seuraamaan, kuinka kevytpukeisia naisia pahoinpidellään ja raahataan pois pahaenteisen kuuloiseen Punaiseen huoneeseen.
Gabriel Griecon elokuva on noin kolme varttia erittäin tyylikkään näköinen ja tunnelma on ääniraitaa myöten kohdillaan. Visuaalisessa maailmassa on suoria lainauksia David Lynchiltä ja teatteri-teema viittaa vahvasti viime vuonna 15 vuotispäiväänsä viettäneeseen Mullholland Driveen.
Jossain vaiheessa Hypersomnian koko rakenne kuitenkin hajoaa käsiin. Herkullinen Hellraiser-tyyppinen toisen todellisuuden kanssa flirttailu selitetään pois poskettoman tylsästi ja lapsellisesti. Jännite hajoaa liian aikaisin, koska katsoja arvaa helposti, kuka kukin oikeasti on ja tämän päälle se vielä väännetään rautalangasta.
Toisaalta, juuri tällaiset melkein hyvät -elokuvat ovat niitä, joihin herää Night Visionsin yömaratonissa kello 3 aamuyöstä. Tyypillinen tarkoituksensa täyttävä teos siis.
Johanna Siik
To 20.4. klo 19.00 Basso-sali (Dubrovnik)
Pe 21.4. klo 17.00 Basso-sali (Dubrovnik)
Su 23.4. klo 06.45 Andorra
***
The Night of the Virgin (Espanja 2016) O: Roberto San Sebastián
N:
Javier Bódalo, Miriam Martín, Víctor Amilibia
Kauhun ja komedian aineksia hyödyntävä, Roberto San Sebastiánin ohjaama La noche del virgen (2016) ei ole vain kauhuelokuvaparodiaa vaan kieli poskessa kuvattu kunnianosoitus splatter-elokuvien genrelle.
Kaikki alkaa uudenvuodenyöstä, kun kello on juuri lyönyt kaksitoista ja epätoivoinen, poikuudestaan eroon haluava Nico (Javier Bódalo) tapaa baarissa potentiaalisen panon, Medean (Miriam Martín), joka kutsuu hänet luokseen. Medean asunto on täynnä torakoita; pöydät notkuvat likaisista astioista ja mädäntyneestä ruoasta.
Vastenmielisestä vastaanotosta huolimatta herkkäuskoinen Nico suostuu jäämään. Pian ovelle saapuu Medean poikaystävä (Víctor Amilibia), joka pakottaa Nicon linnoittautumaan lopullisesti asuntoon, josta on vähitellen muodostumassa sadistisen siittämisen näyttämö.
Elokuvan pitkitetyt kohtaukset ja toisteiset tylsät dialogit ovat puuduttavan kuvottavia, mutta menevät jo sille tasolle, ettei niitä voi ottaa todestakaan. Absurdille huumorille voi vain pudistella päätään, jos ei nyt suorastaan nauraa.
Elokuvan myyttinen rituaalitarina kietoutuu ruumiillisuuden ympärille. Erilaiset ruumiineritteet ja -äänet luovat elokuvaan fyysisesti koettavan ulottuvuuden, jolla myös inhorefleksit maksimoidaan.
Emmi Ketonen
Ke 19.4. klo 21.00 Elokuvasali (Korjaamo)
Pe 21.4. klo 18.45 Kulmasali (Korjaamo)
Su 23.4. klo 02.30 Basso-sali (Dubrovnik)
***
Doomed! The Untold Story of Roger Corman’s The Fantastic Four (USA 2015) O: Marty Langford
B-elokuvien elävä legenda, vielä yhdeksänkymppisenäkin aktiivinen Roger Corman on elämänsä aikana ohjannut 50 elokuvaa ja tuottanut yli 350. Hänen uralleen mahtuu yllätysmenestyksiä ja mahalaskuja, mutta vain yksi elokuva on jäänyt julkaisematta: Ihmeneloset-sarjakuvan valkokangassovitus vuodelta 1994.
Elettiin Tim Burtonin Batman-elokuvien kultakautta. 80 miljoonan dollarin Batman – paluu (1992) oli ajan mittareilla kallis, mutta budjetiltaan kevyt verrattuna tämän päivän satojen miljoonien sarjakuvafilmatisointeihin.
Cormanin The Fantastic Four oli puolestaan Batmanien rinnalla höyhensarjaa, vaikka siihen upposi miljoona dollaria, mikä oli enemmän kuin Corman-tuotantoon yleensä. Sitä oudompaa oli, että elokuva päätettiin valmistumisensa jälkeen hyllyttää.
Marty Langfordin Doomed! kertoo huonolaatuisten bootleg-kopioiden ansiosta kulttimaineeseen nousseen ensimmäisen Ihmeneloset-elokuvan tarinan. Haastatteluissa kuullaan niin itse Cormania kuin elokuvan näyttelijöitä (mm. Joseph Culp, Jay Underwood, Alex Hyde-White, Rebecca Staab), ohjaaja Oley Sassonea ja leikkaaja Glenn Garlandia.
Tunteikkaiden haastattelujen väliin on leikattu suttuisia otteita elokuvasta. Herkullista camphenkeä tihkuva tuotanto oli tekijöilleen rakas, ja moni heistä otti elokuvan hautaamisen raskaasti.
Doomed! avaa huono-onnisen tuotannon taustoja melko vetävästi. Oliko elokuvaa edes tarkoitus julkaista? Totuuden tietävät kenties vain haastattelusta kieltäytyneet tuottaja Avi Arad ja Marvel-pomo Stan Lee.
Niina Holm
Ke 19.4. klo 17.00 Basso-sali (Dubrovnik)
La 22.4. klo 14.30 Basso-sali (Dubrovnik)