(Tanska – Saksa – UK 2013)
O: Lars von Trier
N: Charlotte Gainsbourg, Stellan Skarsgård, Stacy Martin, Shia LaBeouf, Uma Thurman, Christian Slater, Jamie Bell
K18
Ensi-ilta 24.2.2014
Uuuh uuh ja hihhih.
Naurat, punastut, kiihotut ja/tai väriset inhosta. Lars von Trierin uusin ei ole pelkkä päänsisäinen trippi seksin maailmaan, se on myös ruumiillinen kokemus. Nymphomaniac tarjoilee alapään kuvastoaan kuitenkin lähinnä yläpäälle. Pelkkää pehmopornoa hakeville von Trierin orkestroima valkokangasseksi saattaa olla turhan kiusallista sorttia.
Tanskalaisprovokaattori ei olekaan suuri seksiguru vaan suuri humoristi. Von Trier ottaa aran aiheen, naisen seksuaalisuuden, ja vääntää siitä sen verran eksplisiittistä rautalankaa, että herkemmät hölmistyvät ja moralismiin taipuvaiset lähes katkeavat. Seksi viedään epämukavuusalueelle ja pidetään siellä neljän tunnin ajan. Katsoja joutuu miettimään suhdettaan elokuvaseksiin sinänsä sekä Nymphomaniacin näkemykseen siitä erityisesti.
Monen huumorintajua koettelee varmasti pelkkä eepoksen mitta. Kahteen noin kaksituntiseen osaan jaettu elokuva kertoo päähahmonsa koko seksuaalisen historian. Asioiltaan palaava Seligman (Stellan Skarsgård) löytää murjotun Joen (Charlotte Gainsbourg) pimeältä sisäpihalta ja vie kotiinsa toipumaan. Kaksikon keskustelut muodostavat kehystarinan takaumille, Joen tuhannen ja yhden yön tarinoille. Seligmanista tulee ikään kuin hänen rippi-isänsä.
Joe on nymfomaani. Hän häpeilee siitä, kuinka kostui perheenjäsenen kuolinvuoteen äärellä tai kuinka teini-ikäisenä (Stacy Martin) kisasi parhaan ystävänsä kanssa siitä, kumpi harrastaa seksiä useamman miehen kanssa junamatkan aikana. Mutta tarinoissaan Joe on myös häpeämätön. Pyhät äidin velvollisuudetkin jäävät, kun nainen lähtee sidottavaksi ja piiskattavaksi muukalaisen toimesta.
Yhdellä ainoalla kopiolla Suomen elokuvateatterilevitykseen lähtevän elokuvan kaksi osaa voi katsoa sekä peräkkäin että erikseen. Mikäli perslihakset kestävät, suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa. Kokemuksen on tarkoituskin olla pikkuisen piinallinen.
Piinallisuutta lisää oivallisesti se, että rooleissa nähdään myös tähtiä, noita hyvin palkattuja näyttelijöitä, jotka yleensä nostetaan seksin jumaliksi. Von Trier riisuu tähdiltä huolellisesti heidän seksikarismansa. Jamie Bell on katsetta väistelevä piiskamies ja Shia LaBeouf rasvainen eka pano. Uma Thurman tekee ehkä uransa hauskimman roolin aviomiehensä menettävänä marttyyrivaimona.