Juttusarjassa haikaillaan kaikenlaista takaisin.
Matkustelu on nykyisin niin arkista ja yleistä, että moni vauvakin on jo paatunut maailmanmatkaaja. Harva tuo enää tullessaan matkamuistoja.
Matkoista voi kertoa suorana lähetyksenä Facebookiin ladatuilla valokuvilla ja kuvan yhteyteen liitetyillä lyhyillä kommenteilla.
Kauaksi ovat jääneet ne ajat, jolloin passeihin kerättiin leimoja mahdollisimman monista maista. Vielä kauemmaksi on jäänyt aika, jolloin matkustajat keräsivät mukaansa viirejä kirjahyllyyn näytille ja koristeeksi. Viirejä myytiin ja niitä kerättiin pahaisimmastakin pikkupitäjästä ihan vaikka vain Suomea kierrettäessä.
Matkakohteiden tarrojakaan ei matkalaukuissa juuri enää näy, vaikka joku sellaisen olisi saattanut ostaakin. Ullakoiden kätköistä tai kirpputoreilta löydetyt tarroilla koristellut vanhat matkalaukut ovat lähinnä haluttuja säilytyslaatikoita ja sisustuselementtejä. Lentokenttien laukkuhihnoilla tarroja ei näy.
Joskus harvoin reppureissaajilla saattaa vielä näkyä reppuihin ommeltuja kangasmerkkejä. Kangasmerkit, joita myös ennen kerättiin matkoilta, koristavat nykyisin lähinnä opiskelijoiden haalareita tai erilaisten harrasteseurojen, kuten partiolaisten ja urheiluseurojen asuja joko omilla logoilla tai eri firmojen sponssimerkkeinä.
Yleisradion pitkäaikaisen urheiluselostajan
Pekka Tiilikaisen (1911–1976) anorakki.
Kaipaako noita matkoilta muistoiksi tuotuja viirejä, tarroja tai kangasmerkkejä sitten kukaan takaisin? Tulevatko ne takaisin? Tuskin vielä. Ehkä matkustamisen on jollakin tavalla muututtava ensin. Tultava harvinaisemmaksi ja kalliimmaksi. Ehkä sitten nämä aiemmat 1900-luvun matkamerkit voisivat löytää uuden suosionsa.
Pääkuva: Tiffini/CC
Tiilikaisen anorakin kuva: Merja Vilen, Suomen Urheilumuseo