Kuudennen linjan hypnoottiseen vaihtoehtorock -iltaan Helsingissä on saapunut marraskuisena lauantai-iltana vain reilu kourallinen kaamoskarkulaisia. Sepä hyvä. Iso ihmismeri ei nyt kiehdo.
Illan aloittaa koukuttavaa rockia soittava helsinkiläisbändi Lazards. Yhtyeen aikaisemmat keikat ovat menneet minulta mystisesti ohi. Ihan hävettää. Pakko korjata tilanne ja uppoutua tämän iltaisen setin jokaiseen sekuntiin. Tämä tapahtuu ilman ekstrapinnistelyjä. Bändin rokkijynkytys tuoreella tatsilla ei jätä mitään arvailujen varaan. Ihanan intensiivistä. Pientä autotallin hajuakin on havaittavissa, eikä häivääkään muovisuutta.
Lazardsin laulusolisti Jens Hortlingin lavashow on vailla vertaa. Hänen persoonallinen steppailunsa ja vetkuilunsa karhumaisella otteella kiehtoo. Ihastun. Joissain kohti laulanta on korvia hivelevän rosoista, toisella hetkellä pehmeähköä tippalinssitavaraa. Tunnevammatilan tappajina toimivat tehokkaasti kappaleet The Killing Fields ja Sister Says. Sen sijaan Beautiful Release tiukkoine riffittelyineen ja bassolinjoineen pistää tanssijalkani villisti vatkautumaan. Miksi yleisö ympärillä seisoskelee paikoillaan vain päitään seestyneesti nytkytellen?
Seuraavaksi lavalle saapuu vuonna 2003 perustettu amerikkalainen psykerockbändi Psychic Ills. Yhtyeellä on mittava ura takanaan ja viisi julkaistua albumia. Ennen tätä iltaa bändi ei ole soittanut Suomessa ainoatakaan keikkaa.
Bändillä on aivan uniikki soundimaailma, joka on kiehtova yhdistelmä psykedeliaa, countrya, bluesia ja gospelia. Basisti Elizabeth Hart varastaa koko show’n. Hänet on kuin luotu bassonsa varteen – ja hän myös tuntuu tietävän sen. Vastustamatonta. En pysty juurikaan kiinnittämään huomiota muihin bändin jäseniin. Palan halusta opetella peilin edessä Hartin utuisen seksikkään lavailmeen. Mikä naulitseva katse!
Keikan tasaisesti soljuva, äärimmäisen tenhoava anti rentouttaa. Kappale Another Change saa yläkropan nytkymään niin, että viinitilkat on hankala pitää kädessä heiluvan vinkkulasin sisuksissa. Mixed Mindin soidessa ja viimeistään Depotin hyväillessä korvia alkaa kroppa huomaamatta keinumaan biisien tahtiin.
Take Me Awaytä tekee mieli rallatella yhteen ääneen laulaja-kitaristi Tres Warrenin kanssa, vaikkei osaisi kappaleesta sanaakaan. Hypnohurmos! Psychic Ills soittaa lämpimän sään makuista musiikkia. Suloinen hiki nousee vääjäämättä pintaan ratsastellessa tämän bändin kanssa kohti auringonlaskua.
Elisabeth Hart, Fullsteam Records, hypnoosi, Kuudes linja, Lazards, Psychic Ills, psykerock