”Pöytään ja vuoteeseen seksin vai Adornon tähden?”
”On elämän aliarviointia ja halveksuntaa, jos on liian varovainen.”
”Pietari, salainen puutarha, päistikkaa Talvipalatsi”
”Räpsyt saa pois ja mitä sitten, jos rotisee jossain vähän välillä.”
”Sakset kädessä ei saa juosta luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.”
”Sinulla on lunastamaton palkinto”
”Kuinka moni on kuullut lesbojen vahinkoraskauksista? Aivan.”
”Sylvi ei tunnetusti lasiin sylje. Mutta ”
”Juhannukseen on tänään tasan kuusi kuukautta.”
”Toisaalta vältyit joulusiivoukseltakin.”
”Joululahjat paketoimatta? Hyvä.”
”Oletko ihan varma, että punainen väri pukee sinua?”
”Kinkku on saari Heinävedellä”
”Jätä jalluglögistä glögi pois.”
”Jätä joulubuffetti syömättä.”
”Älä anna tiernapojalle.”
”Älä polta kynttilää molemmista päistä.”
”Unohda joulukalenterin hankkiminen.”
”Unenomainen, sensuelli ja optimistinenkin Silent City on sopivasti outo.”
”Kun levy myy Suomessa puoltoista miljoonaa, niin Maukka ostaa palvelijan.”
Sylvi on kulttuuriin kallellaan oleva, naisille suunnattu nettilehti. Sylviä tehdään vapaaehtoispohjalta ja ilon kautta, kanssaeläjiä ja ympäristöä kunnioittaen sekä ennakkoluulottomuutta vaalien. Sylviä julkaisee osuuskunta.
Päätoimittaja: Manu Haapalainen Luova johtaja: Aki Ala-Kokko
Koodi: Bubi Tuomala
ISSN-L 2242-8127
ISSN 2242-8127
Toimitus: Julle Jalava, Kaisu Tervonen, Juri Nummelin, Mervi Vuorela, Johanna Siik, Jaana Semeri, Lotta Sonninen, Elina Teerijoki, Aiju Salminen, Mari Pöyhtäri, Varpu Löfman, Nina Simonen, Tuuli Sirkeinen, Emma Suominen, Elisa Helenius, Lena Salmi, Satu Paasovaara, Riitta Supperi, Jasmin Gröhn, Katja Rantala, Jean Ramsay, Anna-Sofia Joro, Alejandro Lorenzo, Anna Jensen, Lea Karvonen, Teija Karvonen, Eeva-Inkeri Kluukeri, Anu Tahvanainen.
Sylvin joulukalenterissa neuvotaan, minkä jouluvalmistelun voit juuri tänään jättää tekemättä.
SU 23.12. Sylvi ei tunnetusti lasiin sylje. Mutta lapsiperheelliset, jättäkääpäs tänä vuonna väliin jouluaskare nimeltä aattokänni.
Kiitos.
Niin ja yksinäiset, baariin siitä.
Sylvin joulukalenterissa neuvotaan, minkä jouluvalmistelun voit juuri tänään jättää tekemättä.
MA 24.12. Jouluna Sylvi harrastaa lähimmäisguerillatoimintaa! Jos epäilet, voiko ystävälle soittaa joulunpyhinä, kun on tämä joulurauha ja kaikki: Unohda epäröinti ja tartu luuriin.
Itse asiassa kehoitamme juuri tänään soittamaan niille puolitutuillekin, joiden jaksamisesta olet ollut viime aikoina huolissasi.
29.6.–2.9.2012.
Virka Galleria, Helsingin kaupungintalo, (Sofiankatu 1)
Hyvinvointiyhteiskunnan tunnusta, äitiyspakkausta pääsee ihmettelemään Virka Galleriassa auenneessa näyttelyssä. Näyttelyssä on esillä pakkauksen sisältöä menneiltä vuosikymmeniltä sekä muutama pakkauksen historiaa esittelevä video. Nähtävillä on myös itse pahvilaatikko, joka on saanut World Design Capital -vuoden kunniaksi uuden ulkoasun.
Alunperin vähävaraisia perheitä tukemaan suunniteltua äitiysvustusta on ollut kaikkien odottajien saatavilla 1949 lähtien. Avustuksen voi ottaa joko rahana tai äitiyspakkauksena, joka sisältää vauvan ensimmäisinä kuukausina tarpeellisia tavaroita ja vaatteita. Designpakkausta aletaan jakaa näillä näkymin elokuussa, kun viime vuoden pakkaus loppuu. Sen uusittu sisältö on toistaiseksi tarkoin varjeltu salaisuus, eikä näyttelystä yhytetty Kelan edustaja suostunut paljastamaan onko siinä erityinen muotoilunäkökulma.
Tämä toki kiinnostaa tulevaa vanhempaa, sillä puolivälissä ensimmäistä raskautta lapsen saaminen konkretisoituu tavaroihin. Vauvoista mitään tietämätön äitikokelas googlailee paniikissa vastasyntyneiden keskipituutta ja ihmettelee vaatekaupoilla, miksi espanjalaiset 56-senttiset vauvat ovat pienempiä kuin kotimaiset puolimetriset. Olisiko ihmiskunta kuollut jo sukupuuttoon, jos joku ei olisi keksinut maidonkerääjiä? Onneksi ei tarvitse miettiä tarvitsenko oikeasti tärisevän sitterin, koska joku lupasi sellaisen jo lainaan.
Vauvojen kilpavarustelun ja kamakaaoksen keskellä äitiyspakkaus tuntuu lohdulliselta. Kela ei ole aina ollut ystävä, mutta ainakin joku siellä on miettinyt puolestani, mitä lapsukainen saattaisi ensikuukausinaan tarvita. Kokeneet vanhemmat vakuuttavat, ettei pakkauksen sisällöllä pitkälle pötki, ja viime vuoden kamppeet löytyvät lähes käyttämättöminä kaverien kaapeista tai kirpputoreilta: näinä yltäkylläisyyden aikoina pakkauksen vastaanottaminen vaikuttaa enemmänkin jonkinlaiselta siirtymäriitiltä kuin varsinaiseen tarpeeseen tulevalta avustukselta. Haluan hakea laatikon postista ja ihmetellä sen sisältöä niin kuin vanhempanikin ovat aikoinaan tehneet.
Näyttelyä kierrellessä äitiyspakkaus hahmottuu myös ajankuvana: sota-aikana pakkauksesta löytyi paperisia lakanoita, kun kankaasta oli pulaa. Viime vuosikymmeninä pakkauksen mukana tulleet kertakäyttövaipat on korvattu vuodesta 2009 alkaen ekologisemmilla kestovaipoilla. Tutit ja pullot ovat poistuneet kokonaan pakkauksesta, koska äitejä halutaan kannustaa imettämään. Mikään arvoneutraali yhteiskunnan kädenojennus uusille vanhemmille laatikko sisältöineen ei siis ole.
Henkilökohtaisemmalla tasolla esimerkiksi vuosittain vaihtuneet makuupussien kuosit vievät nostalgiatripille omaan lapsuuteen. En muista millaisessa vanupussissa minua nukutettiin, mutta pikkuveljen syntymävuoden peitto herättää vahvoja visuaalisia muistoja. Jää nähtäväksi tuleeko designpakkauksen sisällöstä aikanaan yhtä himottua keräilytavaraa kuin vaikka vuosia pakkauksesta löytyneestä hymyhelistimestä vai jäävätkö kollektiiviset tavaramuistot syntymättä, kun jokaiselle vauvalle löytyy lempilelu eri nettikaupasta.
Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös maksuttomia harsotyöpajoja.
Virka Galleriassa on samaan aikaan esillä kaksi muutakin näyttelyä: Woodism – muotoilua kaivopuiston puista ja Silja Sjödinin valokuvanäyttely Kasvien kauneutta.
8.6.-9.9.2012
Helsingin Taidemuseo, Tennispalatsi
Do women have to be naked to get into U.S. museums?
Guerrilla Girlsien esittämä kysymys on paikallaan myös Yhdysvaltojen ulkopuolella, ja valitettavasti Georgia O’Keeffen (1887–1986) näyttely Tennispalatsissa tuntuu vihjaavan, että vastaus on yhä kyllä. Amerikkalaisen modernismin uranuurtaja on tunnettu vahvoista ja omaperäisistä maalauksistaan, mutta yhtälailla aviomiehensä avulla luotuna tuotteena ja mustavalkofilmille ikuistettuna alastomana torsona.
O’Keeffen näyttely Tennispalatsissa on tapaus. Maineikkaan taiteilijan töitä on ollut harvakseltaan esillä Euroopassa ja Suomessa näyttely on ensimmäinen laatuaan. Näyttelystä jää kuitenkin kuva, ettei itse taiteeseen ole uskottu aivan tarpeeksi. Lähinnä museotilan yläkertaan sijoitettujen maalausten ja veistosten ohella näyttelyssä on esillä ilmiö nimeltä Georgia O’Keeffe, taloineen ja työhuoneineen.
Alakerrassa O’Keeffe on lähinnä esillä aviomiehensä, Alfred Stieglitzin (1864–1946) kameran linssin läpi kuvattuna. Stieglitz teki O’Keeffen taidetta tunnetuksi galleriassaan, mutta taiteilijan tunnettavuutta lisäsivät myös aviomiehen ottamat kuvat, joissa O’Keeffe poseeraa vaatteissa ja vaatteitta ja taidettaan innoittaneiden maisemien keskellä. Tuntuu, kuin kyseessä olisikin Stieglitzin ja O’Keeffen yhteisnäyttely, ei O’Keeffen tuotantoon keskittyvä yksityisnäyttely. Vitriiniin sijoitetut värit ja muut välineet tuntuvat vähän turhilta. Vai halutaanko niillä osoittaa, että kuvien O’Keeffe ihan oikeasti teki taidetta?
Toisaalta O’Keeffen taiteen esitteleminen suhteessa sen syntykontekstiin on perusteltua. O’Keeffen taiteessa luonto ja ympäristö ovat vahvasti läsnä. Sekä kaupunkimaisema pilvenpiirtäjineen että villi ja kesytön aavikko saavat O’Keeffen teoksissa lähes abstraktin, monumentaalisen muodon.
O’Keeffe on tunnettu ennen kaikkea kukkia kuvaavista maalauksistaan, ja niiden psykoanalyyttissävytteisistä tulkinnoista, joihin osittain perustuu O’Keeffen maine naiseutta ja seksuaalisuutta kuvaavana feministitaiteilijana. Taiteilija itse painotti kuitenkin teosten kuvaavan luontohavaintoa, mikä näkyy villejä tulkintoja vastustavassa nimeämisessä: Kaksi hulluruohon kukkaa, vihreitä lehtiä ja sininen taivas -niminen teos ei jätä paljoakaan mielikuvituksen varaan. Silti tavassa, jolla O’Keeffe kuvaa luontoa on jotakin harvinaisen lihallista. Kukat, kallot ja persikat kantavat vahvaa materiantuntua, ja ne on kuvattu niin läheltä ja yksityiskohtaisesti, että esitystavassa on jotakin pornograafista. Osittain ehkä juuri tästä syystä, tai maalausten ikonisen aseman takia, ne tuntuvat olevan näyttelyn vahvinta antia. O’Keeffe oli maalarina kokeileva ja osa teoksista on kestänyt aikaa selvästi toisia paremmin.
Alunperin Meilahteen tarkoitettu näyttely ehkä kärsii hieman äkillisestä paikanvaihdosta. O’Keeffen luontoa ja rakennettua maisemaa käsittelevät työt olisivat varmaankin toimineet paremmin Meilahdessa luonnon ympäröimänä, vaikka Tennispalatsissa näyttely tavoittanee laajemman yleisön.
Kuva: Musta pöytävuori, New Mexico, 1930. (Helsingin kaupungin taidemuseo)
Espoon Modernin Taiteen Museo EMMA
02.03.2012 – 10.06.2012
Sophie Calle reagoi jätetyksi tulemiseen niinkuin jokaisen naisen oletetaan reagoivan; hysteerisellä vimmalla. Calle kuitenkin vie tämän eron raivoisan ja julkisen puimisen pidemmälle kuin ehkä kukaan aikaisemmin.
Espoon Modernin Taiteen Museo EMMAssa on 10.6. asti esillä teos Take Care of Yourself. Alkuperäinen ranskankielinen Prenez soin de vous on aikaisemmin ollut esillä Venetsian Biennaalissa 2007. Teos on laaja kooste videoita ja valokuvia, joissa 107 eri aloilla työskentelevää naista tulkitsee Callen saamaa sähköpostia, jolla miesystävä päättää heidän suhteensa. Kirje päättyy sanoihin ”Prenez soin de vous”, Take care of yourself.
Näiden naisten tekemistä erilaisista analyyseistä ja tulkinnoista rakentuu installaatio, joka tekee henkilökohtaisesta ja intiimistä jaetun, yleisemmän kokemuksen. Jätetyksi tulemisen suru ja raivo saa erilaisia muotoja musiikkina, kuvina, ja kliinisinä tieteellisinä tutkielmina, jotka etäännyttävät tunteet tutkimuksen kohteesta. Menetettyä rakkautta käsitellään monin tavoin, koskettavasti ja huumorilla. Lopputulos on vaikuttava.
EMMAn näyttelyn ripustus on varsin onnistunut. Teos muodostaa tiiviin kokonaisuuden olematta silti ahtaan ja tukalan tuntuinen. Ainoastaan ikkunoiden puolelle sijoitettujen kuvien näkeminen on aurinkoisena päivänä hankalaa heijastusten vuoksi.
Ranskalainen Calle (s. 1953) on tunnettu kirjoittaja, valokuvaaja, käsitetaiteilija, joka tekee installaatioita rajoittumatta mihinkään näistä määritelmistä. Callen henkilökohtaiset teokset käsittelevät usein ihmisyyttä, identiteettiä ja rajankäyntiä yksityisen ja julkisen välillä.
Galleria AARNI
27.4.-20.5.2012
Vielä on aikaa katsastaa Liisa Hilasvuoren moniulotteinen installaatio.
Liisa Hilasvuori on luonut Espoon Galleria AARNIin tilan, joka ei tunnu pysyvän paikallaan. Installaatio rakentuu katosta riippuvista linnuista, rappusista, jotka alkavat puolesta seinästä ja johtavat keskelle kattoa, lattianrangasta ja patterista, jotka sijaitsevat vyötärön korkeudella. Kaiken tämän keskelle pyrkivät kasvamaan vihreät korret seinän ja lattian väliin jäävästä pienestä rakosesta. Ikkunan takana lounastavat rakennusmiehet tuntuvat olevan osa teosta, valmiina purkamaan ja siirtämään rakenteita yhä uusiin paikkoihin.
Tunnelma muistuttaa hylättyyn taloon astumista. Muisto tilasta vaikuttaa siihen, miten tilan käsittää. Olemisessa on jotakin viitteellistä. Rakennelmat rakentuvat yhtä paljon ajatuksista, siitä miten muotoa ja tilaa lukee ja tulkitsee, kuin siitä miten materiaalia on todellisuudessa sijoitettu galleriaan.
Hilasvuori on mukana myös Piirakkakerhossa, yhdeksän kuvanveistäjänaisen muodostamassa taiteilijaryhmässä, jonka tapahtumissa usein sivutaan sukupuolikysymyksiä. Taannoin Piirakkakerho esimerkiksi järjesti Porin Taidemuseossa kauneussalongin, jossa tarjolla oli punajuurella toteutettuja ripsipiirakka-tatuointeja, tissijumppaa, karvapaja, näppylöitä ja syyliä. Sisäistä kauneutta hoidettiin suklaalla.
Myös Hilasvuoren AARNIin rakentamassa installaatiossa voi nähdä viitteitä sukupuolen pohdintaan. Koti liitetään usein naiseuteen. Naisen tehtävä on huolehtia siitä, että koti pysyy turvan ja rauhan tyyssijana. Hilasvuoren teoksessa tämä huolellisesti ylläpidetty rakennelma sortuu. Tila on epävakaa, täynnä murtumia, sisä- ja ulkotilat liukuvat toisiinsa aiheuttaen hämmennystä.
Liisa Hilasvuori on valmistunut Kuvataideakatemiasta 2010 ja työskentelee Helsingissä.
