29.6.–2.9.2012.
Virka Galleria, Helsingin kaupungintalo, (Sofiankatu 1)
Hyvinvointiyhteiskunnan tunnusta, äitiyspakkausta pääsee ihmettelemään Virka Galleriassa auenneessa näyttelyssä. Näyttelyssä on esillä pakkauksen sisältöä menneiltä vuosikymmeniltä sekä muutama pakkauksen historiaa esittelevä video. Nähtävillä on myös itse pahvilaatikko, joka on saanut World Design Capital -vuoden kunniaksi uuden ulkoasun.
Alunperin vähävaraisia perheitä tukemaan suunniteltua äitiysvustusta on ollut kaikkien odottajien saatavilla 1949 lähtien. Avustuksen voi ottaa joko rahana tai äitiyspakkauksena, joka sisältää vauvan ensimmäisinä kuukausina tarpeellisia tavaroita ja vaatteita. Designpakkausta aletaan jakaa näillä näkymin elokuussa, kun viime vuoden pakkaus loppuu. Sen uusittu sisältö on toistaiseksi tarkoin varjeltu salaisuus, eikä näyttelystä yhytetty Kelan edustaja suostunut paljastamaan onko siinä erityinen muotoilunäkökulma.
Tämä toki kiinnostaa tulevaa vanhempaa, sillä puolivälissä ensimmäistä raskautta lapsen saaminen konkretisoituu tavaroihin. Vauvoista mitään tietämätön äitikokelas googlailee paniikissa vastasyntyneiden keskipituutta ja ihmettelee vaatekaupoilla, miksi espanjalaiset 56-senttiset vauvat ovat pienempiä kuin kotimaiset puolimetriset. Olisiko ihmiskunta kuollut jo sukupuuttoon, jos joku ei olisi keksinut maidonkerääjiä? Onneksi ei tarvitse miettiä tarvitsenko oikeasti tärisevän sitterin, koska joku lupasi sellaisen jo lainaan.
Vauvojen kilpavarustelun ja kamakaaoksen keskellä äitiyspakkaus tuntuu lohdulliselta. Kela ei ole aina ollut ystävä, mutta ainakin joku siellä on miettinyt puolestani, mitä lapsukainen saattaisi ensikuukausinaan tarvita. Kokeneet vanhemmat vakuuttavat, ettei pakkauksen sisällöllä pitkälle pötki, ja viime vuoden kamppeet löytyvät lähes käyttämättöminä kaverien kaapeista tai kirpputoreilta: näinä yltäkylläisyyden aikoina pakkauksen vastaanottaminen vaikuttaa enemmänkin jonkinlaiselta siirtymäriitiltä kuin varsinaiseen tarpeeseen tulevalta avustukselta. Haluan hakea laatikon postista ja ihmetellä sen sisältöä niin kuin vanhempanikin ovat aikoinaan tehneet.
Näyttelyä kierrellessä äitiyspakkaus hahmottuu myös ajankuvana: sota-aikana pakkauksesta löytyi paperisia lakanoita, kun kankaasta oli pulaa. Viime vuosikymmeninä pakkauksen mukana tulleet kertakäyttövaipat on korvattu vuodesta 2009 alkaen ekologisemmilla kestovaipoilla. Tutit ja pullot ovat poistuneet kokonaan pakkauksesta, koska äitejä halutaan kannustaa imettämään. Mikään arvoneutraali yhteiskunnan kädenojennus uusille vanhemmille laatikko sisältöineen ei siis ole.
Henkilökohtaisemmalla tasolla esimerkiksi vuosittain vaihtuneet makuupussien kuosit vievät nostalgiatripille omaan lapsuuteen. En muista millaisessa vanupussissa minua nukutettiin, mutta pikkuveljen syntymävuoden peitto herättää vahvoja visuaalisia muistoja. Jää nähtäväksi tuleeko designpakkauksen sisällöstä aikanaan yhtä himottua keräilytavaraa kuin vaikka vuosia pakkauksesta löytyneestä hymyhelistimestä vai jäävätkö kollektiiviset tavaramuistot syntymättä, kun jokaiselle vauvalle löytyy lempilelu eri nettikaupasta.
Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös maksuttomia harsotyöpajoja.
Virka Galleriassa on samaan aikaan esillä kaksi muutakin näyttelyä: Woodism – muotoilua kaivopuiston puista ja Silja Sjödinin valokuvanäyttely Kasvien kauneutta.