Kuvat: Tuomas Lairila / Helsinki Burlesque Festival
Tupsuja, puuhkia, korsetteja, räpsyripsiä, kimalletta! Burleski valtasi jälleen kerran Helsingin. Sylvi osallistui kaksipäiväisen burleskifestivaalin avausiltaan kulttuuriareena Gloriassa ja haastatteli tapahtuman järjestäjää, burleskitähti Bettie Blackheartia.
Monet maailmantähdet viihtyvät Helsingin burleskifestivaalien parrasvaloissa.Helsinki Burlesque Festivalilla nähtiin perjantaina tähtiä kotimaan lisäksi Ruotsista, Virosta, Isosta-Britanniasta, Sveitsistä, Japanista ja Uudesta-Seelannista sekä ennen kaikkea Yhdysvalloista ja Saksasta, joissa burleski on iso juttu. Lavalla nähtiin klassisen ja sensuellin glamour-burleskin lisäksi myös muun muassa tulista tangoa, shamaani-tanssia sudentalja harteilla, bondagea eli sitomista ja steariinileikkejä.
Edellisiin vuosiin verrattuna esitysten kirjo oli entistäkin värikkäämpi ja tyylilajeissa mentiin laidasta laitaan, eli yleisö ei päässyt turtumaan. Itse pidän vaihtelusta ja ennen kaikkea yllättävistä ja voimakkaista esityksistä, kun taas miesseuralaiseni valitti, ettei naispuolisilla tähdillä ollut tarpeeksi sensuelleja ja eroottisia esityksiä.
Illan aloitti suomalainen duo Valentino Sisters, joka oli pukeutunut viktoriaanisiin valkoisiin leninkeihin, jotka he riisuivat toisiltaan. Yllättäen esityksen sävy muuttui ja siirryttiin Afrikkaan kannibaalien pariin, eikä verenvuodatukselta säästytty. Lisäksi lavalla nähtiin muun muassa saksalaisen naistähden Golden Treasuren värikäs sirkushahmo, joka muistutti viiksineen ja korkeine töttöröhattuineen pähkinänsärkijää. Suomalainen burleskiryhmä The Itty Bitty Tease Cabaret esitti viiden naisen voimin Metropolis-henkisen kuvaelman, jossa tiedenaisten luoma robotti heräsi eloon ja oppi burleskin salat.
Upeaan siniseen höyhenleninkiin pukeutunut suomalainen punapää Gigi Praline käsitteli esityksessään keski-ikäisen naisen ulkonäkökriisiä ja sen voittamista. Julianne Moorelta näyttävä yhdysvaltalainen Darlinda Just Darlinda taas oli raamattuun tukeutuva nunnamainen hahmo, josta kuoriutuikin sähäkkä tasselinpyörittäjä, joka veti jalkovälistään esiin pitkän pätkän sateenkaarinauhaa.
Yksi lavan lampuista reistaili ja apuun riensi korjaajamies, joka paljastuikin tikapuiden kanssa akrobaatin taitonsa esiintuovaksi suomalaiseksi H’Andsom Starkiksi, jonka mekaanikon puvun alta paljastuivat sydänkuvioiset kalsarit. Toinenkin suomalainen tähti esitteli lavalla sirkustaitojaan: punakutrinen Miss Acrolicious yllätti notkeilla kieppumisillaan ja päällä seisonnallaan. Kaikissa asennoissa hän onnistui heiluttamaan rimpsujen koristamaa peppuaan. Tämän vuoden synti-teemaan istui hyvin englantilaisen brunetin Missy Malonen tyyli paholaisen sarvineen ja punaisine asuineen ja viittoineen. Illan musiikista vastasi perinteisesti DJ Fiona Timantti.
Sininen jättiläisjänis ja topakka sihteeri
Viikonlopun show’n juonsivat burleskimaailmasta tutut hahmot eli legendaarinen yhdysvaltalainen, nyttemmin Berliiniin kotiutunut Scotty The Blue Bunny – hyvin pitkä mies sinisessä trikooasussa ja jäniksen korvissa – ja tätimäinen sihteeri Raija, jonka peruukin alta löytyy näyttelijä Minna Kivelä. Heidän rietas huumorinsa sopi loistavasti yhteen, ja voi jopa sanoa, että juontajapari oli illan kirkkain tähti.
Gloriassa nähtiin neljä kattausta esityksiä illassa, eli monia kymmeniä esiintyjiä. Tunnelman kohotus alkoi tänä vuonna jo ystävänpäivänä 14. helmikuuta ravintola Kaisaniemessä järjestetyssä Burlesque Blossoms –tapahtumassa, jossa esiintyivät uudet tulokkaat. Festivaaliviikon aikana oli myös erilaisia työpajoja. Esityksissä oli tungosta ja moni sai katsoa niitä seisten, mutta tunnelma oli iloinen, suvaitsevainen ja riehakas.
Kenelle ”puppiduu” kuuluu?
Sylvi haastatteli festivaalien alla Petra Innasta, burleskinimeltään Bettie Blackheartia. Innanen on 44-vuotias taidemaalari, burleskitanssinopettaja ja burleskitähti, joka on tuonut burleskin osaksi suomalaista taidekenttää. Hän järjesti ensimmäiset burleskifestivaalit kahdeksan vuotta sitten Helsingissä ravintola Kaisaniemessä ja on tehnyt festivaaleista helmikuisen perinteen.
Tänä vuonna festivaalien teema on synti. Miten teema näkyy festivaaleilla?
”Synti valikoitui tämänvuoden festivaalin teemaksi alun perin sanaleikin vuoksi: Hel-SIN-ki. Tästä lähdin kehittelemään teemaa. Teema näkyy ohjelmarakenteessa ja lavan ulkoasussa. Jotkut esitykset on myös valittu esiintyjien repertuaarista nimenomaan teemaa ajatellen.”
Mitkä tämän päivän Suomessa synteinä pidetyt asiat haluaisit vapauttaa paheksunnasta?
”Haluaisin, että vapauduttaisiin jatkuvasta itsensä syyllistämisestä ja siitä, että hyvä elämänlaatu on jossain mahdottomien tavoitteiden päässä. Elämäntaitovalmentajat, personal trainerit ja muut hääräävät ihmisten ympärillä ja yrittävät tuoda asiakkaidensa elämään laatua. Sitä voi lopulta saavuttaa vain oman mielen kautta. Ihmiset käpertyvät oman itsensä kehittämisen taakse eivätkä näe suurempia kokonaisuuksia.
Media häivyttää monta tärkeää asiaa nippelitiedon ja mitättömyyksien paisuttelun taakse, ja tässä samassa ihminen humppaa mukana. Haluaisin myös vapauttaa meidät kaksinaismoraalista, josta esimerkkinä taannoin ikääntyneen naisen esiintyminen alasti performanssiteoksessa ja sen aiheuttama kohu ja kauhu versus kaikkialla olevat vääristynyttä kehonkuvaa alleviivaavat kuvitukset. Moralismi ja sen kautta pinnan alla kytevä ahdasmielisyys ovat leimaava osa aikaamme. Ahdasmielisyys myös tyhmentää ihmistä.”
Mikä on syntiä burleskimaailman sisällä – jos mikään?
”Itse näen, että on syntiä burleskia kohtaan, jos tuottaja päättää yleisön puolesta mitä yleisö ”kestää” tai haluaa nähdä lavalla. Yleisö on monenkirjava joukko. Sen päättäminen, että he eivät esimerkiksi halua nähdä ikääntyviä, erikokoisia tai erinäköisiä esiintyjiä tai liian rajuja esityksiä, on naurettavaa ja samalla surullista.
Burleski on parhaimmillaan villi ja vapaa viihteen muoto. On sääli, jos burleski itse kahlitsee luovan vapauden. Vapaudella en tarkoita sitä, ettei esitysten tulisi olla laadukkaita ja esiintyjien ammattimaisia. Kuitenkin sisällön kahlitseminen tai esiintyjien ulkonäön suitseminen on harmittavaa ja vastaa vain valtamediassa yleisesti hyväksyttyyn ihmiskuvaan.”
Miten olet luonut oman esityksesi ja mikä sen aihe on?
”Minulla on kaksi esitystä festivaalilla. Perjantai-illan esitys on uusintaversio vanhasta piraattinumerostani. Pidän kovasti karikatyyrimäisistä hahmoista ja yliampuvan vahvoista naisfiguureista. Viikinkijumalattaret, eksoottiset ylipapittaret, merirosvot ja muut vastaavat ovat mieluisia aiheita. Tykkään lyödä naisen roolia lekkeriksi, olla yliampuva amatsoni ja unohtaa sievät ja perinteiset mallit.
Lauantai-illan esitys taas on toisesta ääripäästä: se henkii vanhan ajan tunnelmaa ja kertoo kielletystä rakkaudesta ja vallasta. Käytän niin sanottuja klassisia elementtejä ja haluan kanavoida entisaikojen burleskikuningattarien energiaa modernilla kierteellä.
Mielestäni on myös kiinnostavaa pohtia kysymystä kenelle ”puppiduu” kuuluu? Voiko ikäiseni ja näköiseni nainen astua lavalle punaisessa, viktoriaanista aikaa jäljittelevässä asussa? Saanko silloin yleisön unohtamaan ajan ja paikan, viettelenkö heidät mukaani menneiden aikojen tunnelmaan?
Lauantain esitykseni on kunnianosoitus menneille ajoille, naisille jotka tekivät töitä ennen meitä ja jotka asettivat itsensä alttiiksi yleiselle mielipideilmastolle. Esitykseni on tervehdys sellaisille naisille kuin Mae West, jonka filmiura käynnistyi hänen olleessaan 40-vuotias ja jonka taistelu naisen oikeudesta olla seksuaalinen olento vei hänet muun muassa työsiirtolaan Rooseveltinsaarelle.”
Jaa:
