(Ranska/Kanada/Portugali/Italia, 2012)
O: David Cronenberg
N: Robert Pattinson, Sarah Gadon, Jay Baruchel, Juliette Binoche, Samantha Morton, Paul Giamatti
Ensi-ilta 31.8.2012
David Cronenberg käyttää hiustenleikkuutta tekosyynä tutkiakseen modernin arvojen jäistä ydintä.
Eric Parker, 28, on aamuisin kiperän ongelman edessä. Kun hän astuu ulos pankkipalatsia muistuttavasta asunnostaan, ulkona odottaa rivi valkoisia limusiineja. Eric valitsee yhden, näennäisen satunnaisesti. Tänään hän haluaa hiustenleikkuun. Paikaksi ei kelpaa mikä tahansa, vaan kaupungin toisella puolella oleva puoti, jossa Eric on käynyt lapsesta asti.
Jos sitä limusiiniarmeijasta ei pysty vielä päättelemään, paljastettakoon vielä, että Eric on rikas. Niin rikas, että hän voisi ostaa ja uudelleensijoittaa Mark Rothkon mittaamattoman arvokkaalla taiteella vuoratun kappelin Teksasista omaan asuntoonsa, jos se olisi myytävänä. Kun Ericille kerrotaan, ettei kaikille ihmisille tarkoitettua teosta voi omia, hän murjottaa kuin pikkupoika.
Ericparkereita on olemassa Cosmopoliksen (rinnakkais)tulevaisuuden maailmassa vain yksi, mutta David Cronenbergin elokuva on hyvin tiukasti kiinni vuodessamme 2012. Jos ei reaalitasolla, niin ajatuksen. Elokuvan taustalla olevan romaanin kirjoittajan Don DeLillon ja Cronenbergin pohjimmaisista visioista voikin olla montaa ja eri mieltä, mutta ajattelun herättäjänä Cosmopolis on omiaan.
Ajatusta ruokkivat täysvarustellussa limusiinissa hyppäävät neuvonantajat, filosofit, lääkärit ja Tärkeät Ihmiset. Puhuvien tai muita akteja suorittavien päiden ja ruumiiden hypnoottinen jatkumo saa kuuntelemaan tai – kuten Juliette Binochen kohdalla – katsomaan. Limusiinin ulkopuolella riehuu kaikille kaduille levittäytynyt Occupy-liikkeen väkivaltaisempi ja iljettävämpi versio. Onhan Ericillä toki kaikkien normien mukainen vaimokin (Sarah Gadon), mutta Cosmopoliksen linjan mukaisesti tämäkin naissuhde on päähenkilölleen pelkkä suoritus.
Cosmopolis on helppo maali niille, jotka hakevat aitoutta. Cosmopolis ei ole aito, se on teennäinen, eikä se voi olla mitään muuta. Jo pelkästään Cronenbergin ohjaustyyli on hyvin pitkään kannustanut näyttelijöitä näyttämään siltä, että tuntevat olonsa epämukavaksi omassa kehossaan. Robert Pattinsonilta tämä sujuu luontaisesti, mikä tuo elokuvaan tahatonta koomisuutta. Pattinson on taatusti valittu rooliin hyvää tahtoa säkenöiden, mutta taitavamman näyttelijän käsissä Eric Parker saattaisi toimia aidosti katsojan alter egona läpi elokuvan.
Kirjoitin tämän vuoden huhtikuussa Suomen ensi-iltansa keväällä saaneesta Cronenbergin edellisestä elokuvasta A Dangerous Method. Epäilin ääneen, pystyykö Kanadan visionääri enää tekemään lainkaan katsottavia elokuvia. Kyllä pystyy. Cosmopolis on puhdasta Cronenbergiä hyvine ja huonoine puolineen. Se katsoo juuri sen verran mahdollisesti toteutuvaan tulevaisuuteen, ettei sinne aivan kaikkien tee mieli kurkistaa. Ja se on ihan ok.
David Cronenberg, Don DeLillo, Juliette Binoche, Mark Rothko, Robert Pattinson, Sarah Gadon