Työ vastuullisen matkailun parissa Nepalissa sopii sosiaaliselle ja seikkailunhaluiselle Kaneli Pellikalle.
Kuvat: Nabin Baral, Alex Madden, Juha Viitala, Päivi Wells.
Ennakkoluulottomuudella ja rohkeudella pääsee pitkälle. Kun mukaan lisätään vilpitön halu auttaa, pääsee vieläkin pidemmälle – vaikkapa Nepaliin asti.
Kaneli Pellikka 43, ei aikoinaan jäänyt kotikaupunkiinsa Ouluun haikailemaan maailmalle vaan pakkasi laukkunsa heti tilaisuuden tullen. Vuodet kuluivat ulkomailla matkustellen, opiskellen ja töitä tehden. 1990-luvulla Pellikka päätyi 12 vuodeksi Hollantiin, jossa hän teki uraa yritysmaailmassa viestintäkonsulttina.
Kun Pellikka irtisanottiin työstään, avautui otollinen tilaisuus pohtia tulevaisuutta. Konsulttityö isoissa firmoissa ei tuntunut tuovan elämään toivottua sisältöä. Pellikka hakeutui KAPUA-hankkeeseen, missä kerättiin varoja Malawin äideille.
Osallistuminen tärkeään projektiin selkeytti elämän arvoja entisestään. Toukokuussa 2010 Pellikka vaelsi kuukauden Nepalissa ja palasi sinne seuraavana vuonna vapaaehtoistyöntekijänä Suomen Ladun vastuullisen matkailun kehitysprojektissa. Erilaisten verkostojen kautta löytyi nykyinen työpaikka vastuullisen matkailun parissa, pienessä socialtours-firmassa Nepalin Kathmandussa.
Pyysin Kaneli Pellikkaa kertomaan työstään ja vastuullisen matkailun periaatteista. En osaa sanoa, kumman puolesta olen iloisempi: matkanjärjestäjän, joka on saanut riveihinsä ennakkoluulottoman, osaavan ja sydämestään omistautuneen työntekijän vai Pellikan, joka huokuu rauhaa ja onnellisuutta saadessaan työskennellä inspiroivassa ympäristössä arvokkaiden asioiden puolesta.
Miten vastuullisuus konkretisoituu työssäsi?
Käytämme paikallisia materiaaleja toimistossamme ja paikallisia ruoka-aineksia keittiössämme. Minimoimme energian ja veden käytön toimistollamme, kierrätämme jätteet, kuljemme työmatkat paikallisilla kulkuneuvoilla ja polkupyörällä.
Koulutamme oppaamme ja kantajamme vastuullisen matkailun periaatteisiin. Toki briiffaamme myös asiakkaamme. Esimerkiksi muoviset vesipullot ovat todella ongelmallisia, sillä niille ei ole mitään kierrätyssysteemiä. Vaelluksella voi aina käyttää vedenpuhdistustabletteja, keitettyä vettä tai ostaa vettä tietyillä alueilla vesipisteistä omiin täytettäviin pulloihin.
Palkkaamme paikallista työvoimaa, mutta ei alle 16-vuotiaita. Levitämme turistien tuomaa rahaa paikallisille: esimerkiksi Walk with the Monk -matkalla opastava munkki saa osuutensa, kokkimme ansaitsee kokkikursseista ja autofirmat autojen vuokraamisesta. Kylän asukkailla on mahdollisuus ansaita, kun viemme turisteja esimerkiksi riisinistutusmatkalle.
Onko vastuullinen matkailu kalliimpaa turistille kuin ”tavallinen” matkailu?
Vastuullinen matkailu on ehkä hiukan kalliimpaa, mutta tiedostavalle matkailijalle se ei ole ongelma. Monet turistit haluavat maksaa hieman ylimääräistä siitä hyvästä, että tietävät tekevänsä oikein. Meidän oppaamme saattaa olla muutaman euron kalliimpi, mutta hänet on koulutettu vastuulliseksi ja kansainvälistä tasoa vastaavaksi.
Meillä ei ole käytössämme omaa autoa vaan vuokraamme auton matkailijoita varten. Tämä maksaa ehkä enemmän, mutta myös paikallinen autonvuokrausfirma saa tuloista osansa. Levitämme näin rahaa paikallisille yrityksillekin.
Miten turisti voi olla varma matkailun vastuullisuudesta?
Varmuutta voi hakea esimerkiksi sertifikaateista. Oman toimintamme laatua tarkkaillaan auditoinnein: Kirjoitamme raportin kaikesta, mitä olemme tehneet ja auditoija tarkastaa, olemmeko toimineet vaatimusten edellyttämällä tavalla.
Mitä omaan työhösi kuuluu?
Kathmandun vilkkaassa turistialueen toimistossamme jokainen päivä on erilainen. Kirjoitan blogia, suunnitelen yhdessä matkailijoiden kanssa heidän Nepalin matkaansa ja järjestämme kokkikursseja.
Täällä henkilökohtainen kontakti on paljon suuremmassa roolissa kuin mihin olen Euroopassa isoissa firmoissa työskennellessäni tottunut. On todella palkitsevaa saada työskennellä ruohonjuuritasolla paikallisten kanssa ja oppia joka päivä jotain uutta. On ihanaa työskennellä pienessä tiimissämme!
Taannoin osallistuimme Kathmandu Kora cycling challenge -hyväntekeväisyyshankkeeseen: maastopyöräilimme Kathmandun ympäri keräten varoja synnytystilojen parantamiseen Nepalin Rukumissa.
Miten työstä maksetaan?
Paikallista palkkaa, eli vähän. Sillä tulee kyllä toimeen, jos elää vaatimattomasti. Omia säästöjä on hyvä olla kaiken varalta. Toisaalta työkseen pääsee matkustamaan, esimerkiksi vaeltamaan Himalajalle.
Itse teen joitain sivutöitä: opetan suomen kieltä muutamalle nepalilaiselle, jotka ovat lähdössä Suomeen opiskelemaan. Teen myös palkallisia editointi- ja kirjoitushommia verkostoni kautta kansainvälisille organisaatioille Nepalissa. Seuraavaksi järjestän viestinnän koulustusta eräälle nepalilaiselle hyväntekeväisyysorganisaatiolle. Toimin myös matkanjohtajana Mandala Travelille.
Millaisia ovat kollegasi?
Työntekijät ovat kaikki nepalilaisia. He ovat eri kasteista, mutta eivät eriarvoisia työssä. Työntekijöitä yhdistää palvelualttius ja halu näyttää Nepaliin tuleville matkailijoille, mitä kaikkea maalla on tarjota. Kaikki kollegani ovat todella sydämellisiä ja ystävällisiä!
Yleisesti Nepalissa näyttää olevan pulaa koulutetuista työntekijöistä. Nepalilaisia lähtee paljon ulkomaille opiskelemaan ja usein he jäävät sille tielle. Ne koulutetut, jotka jäävät Nepaliin haluavat lähinnä töihin pankkialalle, missä palkat ovat korkeammat. Meillä suurin osa työntekijöistä on nuoria nepalilaisia, jotka ovat vielä suhteellisen kokemattomia ainakin kansainvälisesti ajatellen. Pieni firma ei voi maksaa suurta palkkaa, joten koulutetulle kokeeneemmalle työntekijälle tämä työ on tavallaan elämäntyylin valinta.
Mitä työ vaatii tekijältään?
Sosiaalisuutta, seikkailumieltä ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin eri kulttuureihin. Heikkohermoiselle tai lyhytpinnaiselle työ ei sovi.
Nepalissa työskentely vaatii hetkessä elämistä. Aikataulut ja suunnitelmat, jotka ulottuvat seuraavaa päivää pidemmälle saa unohtaa. Toisaalta aikatauluttomuus on myös rentouttavaa.
Myös sähkökatkoihin on ollut pakko tottua. Vaikka työt keskeytyvät, voi siitä seurata hyvääkin: ei tarvitse tuijottaa tietokonetta vaan voi siirtyä yhteiseen olohuoneeseemme, juoda kupposen teetä tai kahvia ja jutella työkavereiden kanssa. Saatamme myös järjestää tiimin kehityssessioita, jolloin kohennamme viestintätaitojamme. Tällaiset tilanteet ovat suotuisia tiimihengelle. Täällä ei tosin muutenkaan kommunikoida sähköpostitse kollegoiden kanssa vaan puhutaan enemmän kasvotusten.
Millaisena näet tulevaisuutesi?
Kaiken kaikkiaan työ on enemmän kuin vastannut odotuksiani. Lähitulevaisuuden suunnitelmat liittyvät Nepaliin enkä kauemmaksi halua edes ajatella, elämähän on kuitenkin tässä ja nyt. Tavallinen päivätyö Suomessa? Vaikea uskoa, mutta ehkä sekin aika vielä joskus koittaa.
Lisätietoa vastuullisesta matkailusta vaikkapa täältä
Kaneli Pellikan suosittelema dal bhat -resepti taas on tässä.
