Prologi
Menneenä talvena näytin ryhtini vuoksi neardentalilaiselta turilaalta. Pahat niskajumit ja lapaluiden väliset lihastulehdukset hankaloittivat elämää usean kuukauden ajan. Minulla ei ollut energiaa taistella gravitaatiovoimaa vastaan: kaulavaltimot jäivät puristukseen, huimasi ja kalloni kirjaimellisesti notkahti alaspäin.
Pitkällisen fysioterapiajakson jälkeen olen alkanut näyttää taas modernilta ihmiskunnan edustajalta. Mutta keski-iän saavuttaneena miehenä tiedän, että kehoa on nyt vaalittava. Notkea ja hilpeä nuoruus kun on niin early 2000s.
Meilasin Sami Paavilaiselle toukokuun alussa. Hän aloitti 38-vuotiaana, kesällä 2015, omatoimisen rengasharjoittelun, joka vahvistaa erityisesti ylävartaloa. Sami vastasi sähköpostiini pian ja sovimme tapaamisen puistoon.
Toivon, että saisin häneltä ideoita ja apua niskani demonin manaukseen.
Mies, joka valittiin viimeiseksi
Zoomailen Lauttasaaren sateliittiversiota Google Mapsissa. Puilla ei ole osoitteita, ne on hankalampi löytää. Toukokuun helteet vetelevät viimeisiään ja Suomen alkukesä alkaa taas näyttämään pirullisuuttaan.
Kaukana näkyy hahmo, joka heittelee oksistoon jotain. Ei ole vaikea arvata kuka hän on.
“Moi! Nonnii aletaan kokeilla”, Sami ottaa tilanteen heti käsiin.
Sami on helsinkiläinen, joka on ajelehtinut Vierumäen ja Jyväskylän kautta takaisin Lauttasaareen. Ammatiltaan hän on urheilutuottaja. Mies tekee töitä urheiluseurojen ja ammattilaisurheilijoiden kanssa.
“Ironista on, että minut valittiin koululiikunnassa joukkueeseen aina viimeisten joukossa. Nyt teen töitä asian parissa, missä minun annettiin ymmärtää olevani huono”, hän kuittaa samalla kun kiristää renkaita paksuun, mutta keinahtelevaan puunoksaan.
Puut ovat vanhoja. Samin valitsema yksilö näyttää tappajalehmukselta. Puulta, joka murhaa ihmisiä arvaamattoman huteran ja lahon runkonsa vuoksi. Tuulikin vain yltyy. Onneksi kaunis auringonpaiste ja auenneet hiirenkorvat vievät ajatukset toisaalle.
“Tykkään olla urheilussa perinteisen ulkopuolella ja tehdä asiat hieman kapinallisestikin. Haluan voittaa omia pelkojani”.
Koko akrobatiakoneisto on Samin itse kehittämä retrohenkisistä puurenkaista, köysistä, nailonnauhoista ja Biltemasta löytyneistä varaosista.
Minusta ne ovat todella hienot ja autenttisen karskit.
Renkaat roikkuvat puussa muutaman metrin korkeudessa maasta. Sami hyppää niihin ja testaa huojuvan oksan kestävyyttä omalla painollaan, pää alaspäin tietysti.
Bruce Lee
“Roikkuessa tulisi saada kädet suoraan”, selventää mies, jonka treenatessa venäytetty toinen käsi ei jokin aika sitten taipunut ojennettuun pituuteensa. Käsi on nyt parempi, palautuminen vaatii vain kärsivällisyyttä.
Sami kertookin, että harjoittelussa on aina tasankovaiheita, kehittyminen ei hetkeen etene ja se on hyväksyttävä.
Hän on tutkinut itämaisen kamppailulajilegenda Bruce Leen oppeja ja uskoo tämän hieman mystisissä olosuhteissa kuolleen gurun kehollisiin metodeihin.
Nuoruudessa vartalo oli joustavampi ja palautui nopeammin. Nyt vuoden lajia harjoitellut aikuinen mies tietää, että päämäärä tavoitetaan intohimolla. Innokkuus ei katso ihmisen ikää, ulkonäköä tai aikaa eikä paikkaa.
“Antaa ihmisten olla sellaisia kuin ne on”.
Omatoimisessa harjoittelussa prioriteettina on kehon piirtämät rajat. Liiallinen vakavuus saa pysyä toisaalla.
“Harrastin jonkin aikaa Cross Fitiä. Jengi tuli vetelemään leukoja kompressiosukat jalassa”, hän karrikoi urheilun vakavasti ottamista.
“Diggaan tyypeistä, jotka tekevät omaa juttuaan. Tekevät vaan, eivätkä valita, rauhallisesti. Positiivisista ihmisistä, joilla ei ole hätiköityjä kompromisseja asioihin. Saavutukset ovat aina lähellä, tai kaukana kunhan jaksaa yrittää”.
Seesteinen harkintakyky ohjaa miehen vartaloa ylhäällä renkaissa. Sami näyttää liitävän kuin Superman. Kaikki tuntuu kevyeltä ja helpolta. Sitä se ei ole. Näen pienen verisuonen pingottavan hänen ohimolla, kasvoille nousee puna ja oksa notkuu partanaaman painosta. Kädet ovat myös ihan suorassa.
“Monesti homma on mennyt ihan vituiksi ja olen pudonnut, köydet polttaneet taipeet tai parta sotkeentunut johonkin. Sitä sinisilmäisesti olettaa, että mitään ei tapahdu”.
Mustelmat kuuluvat tosimiehen elämään. Tekihän Bruce Leekin aina omat stunttinsa.
Vegaani(ko?)
Sami on 184 cm pitkä, jäntevän lihaksikas ja hyväryhtinen mies. Hänestä huokuu versoava aikuinen karisma, elinvoimainen terveys.
Jotenkin minua nyt ahdistaa. Pitääkö tässä alkaa harjoittelun lisäksi laskemaan myös kaloreita ja vetämään proteiinipirtelöitä, jotta saan ylävartaloni toimivaksi, mietin hieman salaa.
“En syö aamuisin mitään”, hän vastaa ensimmäisena kun puhumme ravinnosta. Herättyään mies lähtee harjoittelemaan ja syö vasta lounasaikaan.
“Pari ateriaa sitä päivässä menee. Tietysti annokset saattavat olla suurempia koska syön vegaanista ruokaa ja energiantarve on suurempi liikunnan vuoksi”.
Hän pyöräilee ja ulkoilee normaalisti. Ja nukkuu riittävät yöunet. Käy terassillakin! Sekä surffaa pitkillä reppumatkoillaan.
“Vältän aatteita ja yritän vain elää mahdollisimman terveellisesti. Se kaikki tulee ihan luonnostaan. Ilmiöillä ja trendeillä ei ole suurempaa vaikutusta elämääni tai habitukseeni”.
Kuuntelen terveellisen elämän saloja huojentuneena ja Sami vielä lisää: “Elämän pitää olla hauskaa, ei mitään kiristelyä”.
“Niin, ja olitko siis vegaani myös?”
“En ole vegaani, syön tavallista juustoa, koska se on niin hyvää!”, hän naurahtaa.
Rio ohoi!
Flashback koulun liikuntasalin rengasjumpasta on ilmeinen. Puiston miljöö luo tilanteesta kuitenkin huomattavasti inhimillisemmän. Ihmisiä kävelee ohi pällistellen tapahtumia ja puliukot mölisevät taustalla.
“Sä joko teet sen tai et tee! Mutta jos teet, sitä on vaikea tehdä väärin. Ei ole mitään mihin verrata”, Sami ohjeistaa ja antaa minun yrittää renkailla.
Omaleimainen tekemisen ajatus pätee hänellä työmaailmassakin. Sami irtaantui vuonna 2013 muutaman kaverinsa kanssa perinteisestä valmennusmaailmasta. He perustivat vaihtoehtoisen urheilija-agentuurin Sprinttitalli Collective Talentin. Agentuuri promoaa ja valmentaa urheilijoita. Sami on tallin toimitusjohtaja.
“Yrityksen ilmeessä näkyy Wu-Tang Clan ja moottoripyöräkerhojen estetiikka”.
Sprinttitallin urheilijoihin kuuluvat mm. uintilupaus Mimosa Jallow ja Rion 2016 olympialaisiin matkaava Ari-Pekka Liukkonen.
“Muutama palkinto jossain urheilugaaloissakin ollaan saatu ja yhdelle valmentajistamme, Marko Malvelalle Rio on jo neljännet olympialaiset”, Sami sanoo vaatimattomasti välilauseessa.
Sprinttitalli pyörii hyvin talkoohengellä, raha ei ole tekemisessä tärkeää.
“Kukaan ei voi ainakaan sanoa, että olemme ahneita”, puistonpenkillä fakiirimaisesti vaaka-asennossa leijuva pipopää lisää. Pipo on legendaarisen House of Painin.
Niinpä, “We want change”, sanoohan sen Sprinttitallin slogankin, mietin.
Sami pongahtaa penkiltä ylös ja tulee keräämään renkaat puusta alas. Hänen on aika lähteä valmentamaan nappulaliigaa.
Epilogi
Seuraavana päivänä meiliini kilahtaa Samilta harjoitteluohjelma, ”…Tämän tyyppisiä tulee tehtyä, sitten tietysti on jotain hankalampia, mutta ne sitten myöhemmin.”
- Pyörittele hartioita ennen renkaita
- Aktiivinen (vetää hartiat alas) / passiivinen (hartiat “korvissa”) riipunta. Kädet suorina ja rintakehä leveänä
- Leuanveto renkailla 5 x 5
- Toes to rings (kädet ja jalat suorana siten, että jalat koskee köysiä) 5 x 5
- Riipunnasta taittoon ja takaisin 5 x 5
- Rengaspunnerrukset (laske renkaat alemmas) 5 x 5
“…ja ennen kaikkea onnea tallilaisille elokuussa Rioon!”, vastaan Samille vielä kiittäessäni treeniohjeista.