Jennifer Worth : Hakekaa kätilö! Otava, 2013
415 sivua
Omakohtainen kuvaus 50-luvun East Endistä koskettaa ja jää mieleen.
Hakekaa kätilö! on mainio kirja. Se on koskettava, taidokkaasti ja vivahteikkaasti kirjoitettu, sekä paikoin myös raadollisen elämänmakuinen. Se tarjoa oikeastaan juuri sitä mitä siltä toivoo: oppia kätilön ammatin historiasta ja koskettavia, vivahteikkaita kuvauksia aikansa ihmisistä ja heidän kohtaloistaan.
Kirja perustuu Jennifer Worthin omiin kokemuksiin kätilönä ja aluesairaanhoitajana 1950-luvun Lontoon East Endin satama-alueella, paikoin hyvinkin köyhissä ja alkeellisissa oloissa. Hän työskentelee osana nunnien äitiyshuoltoa Nonnatus Housea, jonka kätilöt auttavat parhaansa mukaan noin sataa synnyttäjää kuukausittain. Tuohon aikaan synnytykset tapahtuivat useimmiten kotona kätilön avustuksella ja näin ollen kunnioitus ammattikuntaa kohtaan oli suurta.
Pääosassa kirjassa ovat Jenniferin eli ”Jennyn” kohtaamat ihmiset. Heidän asuntonsa ovat pieniä ja perheet paikoin valtavan suuria. On kulkutauteja ja kotiväkivaltaa, mutta myös paljon iloa ja elämää jonka lukija hetkittäin tuntee lähes kihisevän kirjan sivuilla. Herkullisia ovat myös Jennyn kuvailut Nonnatus Housen yhteisöstä ja sen persoonallisista nunna-asukkaista. Kiehtovaa kirjassa on kuinka se kertomalla Jennyn ympäröivästä elämästä kuin varkain kuvaa myös hänen sisäistä kasvuaan ja persoonaansa. Hänen empaattisuuttaan ja rohkeuttaan ei voi kuin ihailla.
Worth selkeästi arvostaa ja kunnioittaa työtään ja kohtaamiaan ihmisiä. Kirjan hienointa antia ovatkin itse synnytyskohtaukset, joita muuten näin seikkaperäisesti kuvailtuina kohtaa kirjallisuudessa harvoin. Kätilön työ on todellista heittäytymistä, ja hyvinkin pienillä asioilla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Itselleni jäi mieleen kirjasta erityisesti espanjalaisen Concitan värikäs tarina. Hän odottaa 25. lastaan, jonka synnyttäminen maailmaan osoittautuu harvinaislaatuisen dramaattiseksi ja erikoiseksikin tapahtumaksi. Concitan intohimo, vimma ja usko elämää kohtaan jäävät ajatuksiin vielä moneksi päiväksi kirjan lukemisen jälkeen. Myös Concitan ja hänen aviomiehensä Lenin rakkauden kuvaus on lähes sydäntäsärkevän kaunista luettavaa. He eivät jaa yhteistä kieltä mutta kommunikoivat lastensa välityksellä ja niin sentimentaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa – rakkaudella, kosketuksella, läsnäololla.
Kirjasta on myös tehty TV-sarja jota itse en tosin ole vielä nähnyt. Aion kuitenkin tutustua myös siihen, sillä olen kuullut siitä kehuja ja uskon kirjan perusteella sen olevan katsomisen arvoinen!
East End, elämänilo, Jennifer Worth, kätilöt, köyhyys, Lontoo