5.1.2017
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Olin Manun kanssa Lemon Grassissa syömässä loppuvuodesta 2010, juuri ennen kuin Manun ja Jullen perustama Hyvä kurkku siirtyi omalta sivultaan Sylvin palstaksi. (Arvio löytyy myös Sylvin arkistoista.) Mikäli muistan oikein, tämä oli ensimmäinen thairavintola, josta kaupungissa syntyi jonkinsorttinen hype ja intoilu sosiaalisessa mediassa – jota en silloin tuntenut lainkaan. Veganismi ei ollut vielä kova juttu, mutta jotkut vegaanitututkin mainostivat, että täältä saisi hyvää ja varmasti vegaanista ruokaa pyytämällä. Tuohon aikaan kalakastikkeettomuuden varmistaminen oli useissa paikoissa melko epävarmaa touhua. Aterialtamme jäi mieleen lähinnä onnistunut papaijasalaatti ja oluen puute, joten en ollut erityisen vakuuttunut, vaikka ruoka olikin peruskelpoa.
Kävin kuitenkin ravintolassa toisen kerran paria vuotta myöhemmin kirjamessureissulla, kun vaelsimme työkaverin kanssa nälissämme etsimässä apetta. Siitä ateriasta jäi ehkä parempi mieli, joskin kirosin itseäni. Olin unohtanut kaljattomuuden! Onneksi pääsimme sammuttamaan janomme aterian jälkeen lähibaarissa.
Sittemmin pääsin tutustumaan Tuk Tukiin ja Pintoon, joiden ruoka oli huomattavasti parempaa. Myös Happy Garden vakuutti runsaudellaan ja edullisuudellaan – ja hyväähän ruoka sielläkin oli, joskaan ei edellisten tasoa. Lemon Grass jäi siten pois vakivalikoimasta, mutta pidin sen kuitenkin Hyvän kurkun to eat -listalla, koska kyllähän arvio olisi saatava. Samalla tulisi testattua, onko kilpailu ja veganismin lisääntynyt muuttanut meininkiä.
Päätimme kokeilla tammikuun ensimmäisellä viikolla, olisiko ravintolassa tilaa lounasaikana. Tuk Tukin ja Pinton tapaan se on useimmiten ihan täynnä, mutta kova pakkanen ja loppiaisen alus olivat rauhoittaneet meininkiä. Kuuden hengen seurueellemme löytyi heti pöytä. Tulisipa testattua tämä paikka lounaallakin. Vegaanisena oli tarjolla phat thai tai pad thai, kansallisruoka, johon kuuluu perinteisesti tofu. Vegaaniversiosta jätettiin pois vain kananmuna.
Saimme alkuun mukavan lämmittävän kookosmaitoisen keittokipon. Nuudelit saapuivat pian pöytään. Annos oli runsas, ja tofussakaan ei ollut säästelty. Ruoka ei ollut ihmeellistä, mutta vallan hyvää se oli lounaaksi. Nuudelit pysyivät suht hyvin irtonaisina eivätkä klimppiintyneet, limellä sai tasapainotettua makeutta, ja rapea tuore purjo toi hyvän vastapainon annoksen pehmeydelle. Tästä tuli vähän mieleen joku Sen Chayssa syömäni keskinkertaisempi annos. Jälkiruuaksi meille tuotiin vielä tuoreita hedelmiä.
Lemon Grass ei edelleenkään noussut suosikkieni joukkoon, mutta ei siinä mitään vikaakaan ollut. Lisukkeineen tämä oli edullinen ja monipuolinen lounas, johon tosin kaipasin reippaasti enemmän rohkeita thairuuan perusmakuja: tulisuutta, happamuutta, särmää. Kuten Manun kanssa totesimme vuonna 2010, maineestaan huolimatta Lemon Grassin makumaailma oli edelleen melko suomalaistettua.
Lemon Grass
Kolmas linja 12
Helsinki
ma–pe 11–20
la–su 12–20