11.12.2017
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Olin käynyt tätä iltaa ennen Elitessä vain kerran, vuonna 1995 rakkaitten sukulaisteni vieraana silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni kanssa. Muistikuvissani olivat lähinnä valkoiset pöytäliinat, tarjoilijoiden univormut ja kertomukset ravintolan kulturellista historiasta. En muista yhtään, mitä söin – jotain vegaanista, koska silloin olin vegaani.
Olin köyhä opiskelija, vegaaniruoan tarjonta oli olematonta, joten kaikki oli hyvää, jos jotain vain sai. Helsingissä vieraillessa syötiin aina City Kebabissa tai vastaavassa, koska sieltä sai falafeleja (huonoja ja kuivia, mutta falafeleja kuitenkin). Kiinalaisten ravintoloiden ”sekavihanneksia” tuli syötyä tosi paljon. Tofua tarjoavat ravintolat olivat legendaarisia.
Lähinnä muistikuvani keskittyvät siis siihen, että pääsin muiden maksamana hienoon ravintolaan, joka toi mieleen sen suomalaisen elokuvaohjaajan elokuvat, joiden muuttuminen adjektiiviksi on niin kulunutta, etten käytä ilmaisua tässä. Klassista ”eurooppalaista” keittiötä, kaarevia pintoja, menneen maailman tuulahduksia mutta ei kuitenkaan liian fiinin yläluokkaista meininkiä. Köyhälle aktivistipojalle se oli silti toinen maailma.
Tällä kertaa päädyin Eliteen kansainvälisen seminaarin illallisvieraana. Sattuvasti olin ollut puhumassa tutkijoille 1990-luvun jälkipuolen kansalaisaktivismista. Ympyrä sulkeutuu tai jotain sellaista. Vegaaniset annokset oli varattu etukäteen, ja tarjoilijan asenne oli alusta lähtien ja läpi illan huomaavainen, ystävällinen ja suorastaan huolehtivainen – jo siitä lähtien, että kun leivän kanssa kannettiin pöytään voita, minä sain kupillisen oliiviöljyä ja balsamicoa.
Alkuruoaksi minulle tarjottiin lautasellinen kevyttä ja vaahtoista maa-artisokkakeittoa, jota oli täydennetty rapeilla siemenillä ja tuoreilla yrteillä. Keitto oli erinomainen, joskin hyvin hienovaraisen makuinen, eli maa-artisokan täyteläinen maku ei noussut vahvasti esiin. Pidän vahvemmista maa-artisokkakeitoista, mutta tällaista tyyliä oli hauska kokeilla vuosien jälkeen.
Pääruoaksi sain risoton tapaisen varmaankin jostain viljasta tehdyn kurpitsapohjaisen annoksen, jonka päällä oli täydellisesti paistettuja herkkutatteja. Tämä annos oli loistava ja herätti lievää kateuttakin ulkomaisissa vieraissa ympärilläni. Harvoin olen saanut ravintolassa noin hyviä herkkutatteja.
Jälkiruoaksi sain vegaanista jäätelöä.
Olin vilpittömän iloinen ja yllättynytkin, miten hyvin tämä klassinen ravintola taipui vegaanitoiveisiin. Kyllä Eliteä mieluusti suosittelee.
Elite
Eteläinen Hesperiankatu 22
Helsinki
ma–ti 11.30–23
ke–pe 11.30–24
la 13–24
su 13–23
(keittiö sulkeutuu 1,5 h ennen ravintolan sulkemista)