Tavastia 4.12.2012
Kuvat: Sanni Koskela
Vuoden hehkutetuin laulajatartulokas on paitsi sensuelli ja lahjakas vokalisti myös perusbrittiläinen pulisija.
Lahjakkaille ja aistivoimaisille naisartisteille tuntuu riittävän kysyntää, vaikka sielukkaita vokalisteja on musiikkimarkkinat pullollaan. Elokuussa esikoisalbuminsa julkaissut brittiläinen Jessie Ware on singonnut vuoden sisällä soul-, r’n’b-, triphop-tähtitaivaalle ja hurmannut niin kriitikot kuin yleisötkin erityisesti Wildest Moments -hitillään. Artistin debyyttikiertue ulottui myös Suomeen, kun Ware esiintyi loppuunmyydylle Tavastialle eilisiltana.
Levyllä Waren vankka laulu ja musiikin paksu soundi luovat tummasävyistä ja romanttista tunnelmaa mutteivät mitenkään erikoisen persoonallisesti tai tarttuvasti. Tylsimmillään musiikki sopisi tyylikkään loungebaarin taustamusiikiksi. Siksi olikin todellinen yllätys, että tämä levyllä niin viileä ja etäinen taiteilijatar osoittautui livetilanteessa kaverilliseksi, helposti lähestyttäväksi brittiveijariksi. Heti avausbiisi Devotionin jälkeen iloinen Ware ryhtyi kertomaan ainoasta yhteydestään Suomeen, eli entisestä au pairistaan.
”Hänen pitäisi olla täällä tänään. Missä sinä olet? Siellä!” Ware rientää suukottelemaan lavan etualalla seissyttä suomalaisnaista. ”Sinä hoidit minua, kun olin lapsi ja nyt olen tässä lavalla, ajattele”, Ware ihmetteli vailla ylimielisyyden häivääkään.
Toisessa välispiikissä Ware myönsi, että hänellä on tapana unohtua rupattelemaan yleisölle. ”Silloin yleensä bändi ymmärtää aloittaa jo seuraavaa biisiä.”
Näin myös onneksi tapahtui keikan keskivaiheilla, kun Waren ja yleisön välinen keskustelu muun muassa Suomen ja Venäjän pitkistä välimatkoista ja säätiloista ei ottanut loppuakseen. Eturivissä olleet moskovalaisfanit ojensivat Warelle kukkia ja peittelivät idolinsa ylisanoilla. Vuorovaikutustaidoista ei tällä vuoden artistitulokkaalla ainakaan ole puutetta.
Ristiriita oli alkuun jopa hämmentävä: Kuinka tuollainen hupsu pulisija voi laulaa niin sielukkaasti rakkaudesta, uskollisuudesta ja intohimosta? Eikö hän ota laulujaan tosissaan?
Waren tekninen taidokkuus ja huolellinen heittäytyminen sen kuitenkin kertovat: tämä nainen ottaa työnsä hyvin tosissaan. Keikan edetessä Waren pulppuava persoona alkoi näyttäytyä vahvana osana koko herkän esiintyjän olemusta. Esiintymistaidot korostuivat erinomaisessa äänenkäytön hallinnassa. Ware ei mässäile laulutaidoillaan vaan luottaa myös vähäeleiseen ilmaisuun, kuten hilpeässä tanssiinkutsukappaleessa 110 %.
Artistin tuoreus näkyi riisutussa bändikokoonpanossa, johon kuului kitaristi/efektimies, basisti ja rumpali. Ware pääsi itsekin painelemaan nappuloista taustalauluja, sillä paksusti tuotetut drum’n’base-pohjaiset kappaleet esitettiin lähes tasan samankuuloisena kuin levyllä.
Kaikki kuitenkin kulminoitui Waren värisyttävän taidokkaaseen äänenkäyttöön, joka kasvoi korkeuksiinsa esimerkiksi biisien No to love ja Running loppupuoliskoilla. Tästä olisivat ylpeitä myös Waren sielunsiskot Florence Welchistä Grace Jonesiin. Oli vertailukohteita sitten kuinka paljon tahansa, tällaisen lahjakkuuden live-esiintyminen pahimpaan kaamosaikaan ruokkii skeptisimmänkin kuulijan romantiikannälän.
Setti jäi odotetusti lyhyeksi, sillä Warelta loppuivat biisit kesken. Uuden laulutaiturin ensitapaaminen jäi kuitenkin varmasti monelle mieleen. Seuraavalla vierailulla Ware toivottavasti tuo mukanaan dj:n, lisää dubstep-menneisyyttään ja uusia biisejä, joiden tahtiin voisi jopa vähän tanssiakin.
Vielä kerran, Wildest Moments.