Vilja-Tuulia Huotarinen: Kimmel
Karisto 2014
120 s.
Teinityttöjen mielten luotaamista vaaleanpunaisen lentokoneen kyydissä
”Mene ja koe koko maailma”, sanovat vanhemmat 16-vuotiaalle Kimmelille. Kimmel ottaa mukaansa oppaaksi Yökirjan, hankkii lentolupakirjan ja lähtee lentokoneella tapaamaan muita kuusitoistavuotiaita tyttöjä.
Vilja-Tuulia Huotarisen edellinen nuorille suunnattu romaani Valoa valoa valoa oli omaäänisyydessään ja lyyrisyydessään rohkea ja raikas teos, joka voitti myös Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2011. Romaani ui kuoleman ja ensirakkauden syvissä vesissä ja kuvasi taiten 14-kesäisten tyttöjen tunteita ja seksuaalista heräämistä. Runoilijanakin tunnetun Huotarisen teksti oli läpi romaanin hengästyttävän intensiivistä. Siksi odotin Kimmeliltäkin jotakin yhtä kouriintuntuvaa, mutta valitettavasti jouduin pettymään.
Kimmel koostuu faabelinomaisista tarinoista tytöistä, joilla on sellaisia nimiä kuin Sementtijalkainen, Miekkatyttö, Rubiinityttö, Rautahammas. Jokaisella on jokin ongelma, jonka kanssa he painiskelevat. Miekkatytöllä on särkynyt sydän, Rubiinityttö on kleptomaani, Sementtijalkainen elää muistojensa keskellä ja vain odottaa. Rautahammas on raiskattu. Kimmel kuuntelee, katselee ja lopulta toimii, sillä onhan hän toiminnan naisia, kuten itsekin toteaa.
Kimmeliä tulisi kai lukea kuten aforismeja: maistellen ja tutkien lyhyiden tarinoiden opetuksia. Jotenkin pureskeltavaa ei silti ole tarpeeksi. Kertomukset ovat lyhyitä, välähdyksenomaisia. Vaarana on, että kepeä ja aforistinen käsittelytapa keikahtaa latteuden puolelle.
Tyylillisessä kepeydessään ja naivistisuudessaan teosta voisi pitää jopa anarkistisena: ongelmien ratkeaminen kuin taikasauvaa (tai Yökirjaa) heilauttamalla sisältää ripauksen uhmaa. Suuret tunteet ja teemat käsitellään suoraviivaisesti. ”Miksi te runoilijat aina luulette, että kaikki kannattaa kätkeä rivien väliin?” Kimmel toteaakin Runotytölle. 16-vuotiaat tytöt lakkaavat kynsiään glitterillä eivätkä tahdo siirtyä syrjään, vaikka heidän käsketään siirtyä.
Teini-ikä voi olla niin raskas ajanjakso, että tämänkaltaiset sadut (sillä lopulta Kimmelin kertomusten maailmassa uskotaan enemmän hyvyyteen ja kirkkauteen kuin maailman synkkyyteen) voivatkin olla parasta lääkettä, kun tuntuu pahalta. Joskus on hyvä irrottaa lyijyt nilkoista, sanoa OK ja uskaltautua lentämään.