Syksyn pimenevät illat ovat kuin tehtyjä lukemiseen. Sylvin kriitikko Eija Maria kokosi yhteen muutaman oivallisen syyskirjan. Mukana on kolme uutuutta ja yksi hieman vanhempi helmi.
Tomas Tranströmer: Kootut teokset 1954-2004
Tammi 2011
Suom. Caj Westerberg
528 sivua
Tämä on listan ainut teos joka ei ole uutuus, kokoelmahan on julkaistu jo 2011. Tahdoin kuitenkin liittää kokoelman tähän listaan, sillä se on minulle henkilökohtaisesti tärkeä teos ja osa tämän syksyn lukemistoani. Kokoelma on minulla yhä kesken, kunnioitan sitä syvästi enkä tahdo kiirehtiä sen suhteen.
Tomas Tranströmerin runoudessa on minulle samaa lohtua ja kauneutta kuin on tuoksussa sateen jälkeen tai syksyisen metsän hiljaisessa huminassa. Hän käyttääkin paljon luontoon liittyvää kuvastoa ja symboliikkaa sekä liikkuu runoissaan usein myös alitajunnan ja unien maailmassa. Runoilijana hän ei kavahda ns. suuriakaan aiheita ja on kaikessa herkkyydessään ja syvällisyydessään hyvin teeskentelemätön ja aito. Hänen runonsa resonoivat lukijan tajuntaan, koskettavat, puhuttelevat, ravistelevatkin.
Tammelle kiitos tästä kokoelmasta, se on arvokas kulttuuriteko ja hieno kunnioituksenosoitus Tranströmerille taitelijana.
Sjón: Poika nimeltä Kuukivi
Like 2014
Suom. Tuomas Kauko
120 s.
Olen rakastanut Sjónin aiempia kirjoja, mutta tästä en saanut aivan niin vahvaa otetta. Poika nimeltä Kuukivi on tekijänsä aiempien teosten lailla kerronnaltaan ja tarinaltaan varsin omaperäinen, mutta ei saavuta aivan vaikkapa Sinun silmäsi näkivät minut -teoksen intensiteettiä ja lyyristä hurmosta. Hieno ja lukemisen arvoinen kirja kuitenkin on.
Poika nimeltä Kuukivi sijoittuu Reykjavikiin, vuoteen 1981. Itselleni kirjasta jäi selkeimmin mieleen sen homoseksuaalinen vire, tarinasta en rehellinen ollakseni muista juuri mitään, vaikka luin kirjan melko äskettäin. Toisaalta ehkä tarina ei olekaan kirjassa oleellisinta: sen tunnelma on varsin mieleenjäävä, unenomainen ja jollain tavoin aavemainenkin.
Sjón hallitsee maagisen realismin arvaamattoman ja kiehtovan maailman, ja voittihan Poika nimeltä Kuukivi myös Islannin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Sjón on saanut myös kansainvälistä tunnustusta ja hänen kirjojaan on julkaistu yli 20 maassa.
Siri Hustvedt : Säihkyvä maailma
Otava 2014
Suom. Kristiina Rikman
426 s.
Jostain syystä odotin Siri Hustvedtiltä kerronnaltaan ja tarinaltaan perinteistä romaania, ja minulla kestikin hetki sopeutua Säihkyvään maailmaan. En vieläkään ole oikein varma mitä ajatella kirjasta. Kirja on eittämättä taidokas ja heijastelee Hustvedtin lahjakkuutta kirjoittajana, mutta lukukokemuksena se on varsin sekava ja ehkä turhankin haastava.
Uskon, että olisin päässyt lähemmäs kirjaa ja sen maailmaa, jos se olisi toteutettu perinteisen romaanin muotoon eikä kokoelmaksi fiktiivisiä biografisia haastatteluja, päiväkirjoja ja muita lähteitä. Kirjan aihehan on varsin mielenkiintoinen: naisen asema taidemaailmassa kaikkine haasteineen ja karikkoineen.
Minulle tuli kirjaa lukiessani lähinnä ikävä Hustvedtin aiempaa tuotantoa. Mutta ei Säihkyvä maailma kirjana suinkaan huono ole, se on vain rohkeasti erilainen. Kirjaa lukiessa oli välillä vaikea muistaa, että se on fiktiivinen. Tämä tekee siitä myös mielenkiintoisen ja hämmentävän lukukokemuksen ja uskon kirjan kiehtovan ihmisiä jotka etsivät hieman erilaista luettavaa.
Rachel Joyce : Harold Fryn odottamaton toivioretki
WSOY 2014
Suom. Hilkka Pekkanen
328 s.
Harold Fryn odottamaton toivioretki kertoo eläkepäiviään viettävästä Haroldista, joka saa eräänä päivänä kirjeen kuolemansairaalta ystävältään Queenilta. Harold kirjoittaa vastauksen kirjeeseen, mutta päätyykin viemään sen perille yli tuhat kilometriä kestävällä vaelluksellaan. Matkallaan Harold tapaa häntä tavalla tai toisella koskettavia, toisinaan hyvinkin erikoislaatuisia ihmisiä ja oppii myös uutta itsestään ja elämästään. Harold matkustaa kauas nähdäkseen lähelle.
Romaani on helppolukuinen, sympaattinen mutta hetkittäin myös virkistävän särmikäs. Haroldin hahmossa on kepeyttä mutta myös traagisia, surumielisiä sävyjä. Harvemmin olen kohdannut kaunokirjallisuudessa näin elämänmakuista, lämminhenkistä ja vivahteikasta vanhemman miehen sielunelämän kuvausta.
Romaanissa on myös se viehättävä piirre, että uskon sen koskettavan yhtä lailla kaikenikäisiä lukijoita. Se on oivallista, sydäntä lämmittävää luettavaa hämäriin syysiltoihin, teekupponen ja keksejä seuranaan.