Kissat, kahvi ja Tampere ovat kaikki ihania ja mahtavia asioita. Kun ne kaikki kolme sekoittaa yhteen, luulisi tuloksena olevan jotakin kertakaikkisen hienoa. Mutta miten kissa sopii kahvilaan?
Kuvat: Elina Penninkangas
Kissat ovat nyt todellakin in. Kissavideon käsite on muutamassa vuodessa tehnyt rakettimaisen nousun. Netti-ilmiö Grumpy Cat on tienannut omistajalleen jo reilut 80 miljoonaa euroa. Alaskassa eräs kissa on ilmeisesti valittu jopa pikkukaupungin pormestariksi. Kissoja näkee nyt kirjoissa, lehdissä, televisiossa, radiossa, tv-ohjelmissa ja ennen kaikkea netissä. Ja ensimmäistä kertaa Suomessa nyt myös kahvilassa.
On marraskuun viimeinen viikonloppu ja myöhäinen aamupäivä Tampereen Tammelassa. Seison Aaltosenkadulla, ja katson suuresta ikkunasta sisään Suomen ensimmäiseen kissakahvilaan Purnauskikseen. Seison tässä, koska erittäin suurena kissojen ystävänä olen tullut selvittämään, miten kissa sopii kahvilaan.
Ja siellä sisällä niitä on. Kissoja. Ihania karvaisia palluroita, joista osa pesee itseään ja toisiaan, osa kiipeilee kiipeilypuussa, osa painii keskenään ja osa on piilossa pölynimuria, jota heiluttaa rivakasti paikan toinen omistaja, Markus Aaltonen.
”Imuroin täällä joka päivä kaksi kertaa. Silti aamulla näyttää aina siltä kuin sitä ei olisi koskaan imuroitu. Kukkapuskat ovat lattialla ja kissanhiekkaa siellä täällä”, Markus Aaltonen kertoo kissojen yöllisistä menoista.
Toinen omistaja Tiina Aaltonen puhdistaa yön aikana täyttyneitä kissanhiekkalaatikoita.
”Idea kahvilan perustamiselle syntyi osittain parvekkeella iltaa istuessa ja osittain kissanvessoja siivotessa”, hän kertoo.
Viiru, Evo ja muu posse
Tamperelainen kissakahvila Purnauskis on kertonut tekevänsä yhteistyötä Kissojen suojelu – Kisu ry:n kanssa.
Tiina Aaltonen, onko kahvilan toimintaideana välittää Kisun löytökissoja adoptoitavaksi?
”Yhteistyötä tehdään. Olemme saaneet heiltä paljon neuvoja kissojen hoitoon liittyen. Meiltä ei kahvilasta saa kissoja adoptoitavaksi. Tämä kahdeksan kissan porukka pysyy samana, se on parasta kissoille. Kun ei tule vaihtuvuutta porukkaan, niin kissat tottuvat toisiinsa eikä tule enää sähinää ja tappelua.”
Mutta joissakin lehtijutuissa on puhuttu kissojen adoptoinnista. Mitä se tarkoittaa?
”Alkuperäinen idea oli, että täältä voisi adoptoida kissoja, mutta ymmärsin myöhemmin, ettei lauman vaihtuvuus olisi hyvä idea kissojen kannalta. Meillä on esillä Kisu ry:n infokansioita. Kisu ry on Pirkanmaalla toimiva hädänalaisten kissojen oma yhdistys, joka etsii kissoille uusia koteja. Kansioista voi selailla tietoja niistä kissoista, jotka tällä hetkellä etsivät uutta kotia Kisun kautta.”
Mistä kissakahvilan kissat ovat tulleet?
”Yksi on tullut meiltä kotoa, muutamia on tullut Kisu ry:ltä, sitten tämä kaikista pienin kissa Viiru on löytynyt isän mökkinaapurilta. Yhteistä niille kaikille on, että ne ovat olleet uutta kotia tarvitsevia kissoja, paitsi siis kodistamme tullut Evo-kissa. Ja tämä kahvila on nyt niiden uusi koti.”
Miten kissojen ryhmäytyminen on sujunut täällä uudessa kodissa?
”Suurin osa kissoista oli jo meillä kotona tutustumassa toisiinsa ennen kahvilan avaamista. Pahimmat sähinät käytiin läpi jo siellä. Alussa kissoja valvottiin kahvilassakin monta vuorokautta kellon ympäri. Lopulta kissojen tutustuminen toisiinsa on mennyt yllättävän hyvin.”
Kissojen ehdoilla
Sosiaalisessa mediassa joitakin ihmisiä on huolettanut ja mietityttänyt huhu, jonka mukaan kissakahvilassa myydään niin sanottua sivettikissakahvia, jonka tuotanto-oloja Indonesiassa pidetään turkistarhamaisina, eli surkeina. Myydäänkö teillä tätä tuotetta?
”Niin sanottua sivettikissakahvia ei ole meillä ollut vielä myynnissä. Sitä on kuitenkin tulossa, tilaamamme erä odottaa parhaillaan tullissa. Meille myyntiin tuleva tuote on eettisesti ja luomuna tuotettu. Ystäväni on käynyt Indonesiassa tutustumassa tämän tuotteen tuotanto-oloihin. Sivettieläimet eivät elä vankeudessa eivätkä muutenkaan tarhassa, vaan vapaana viidakossa ja keräilijät keräävät niiden jätökset, josta sitten edelleen tämä tuote valmistetaan.”
Kissakahvilassa käy Aaltosen mukaan päivittäin 50–100 asiakasta. Jokaisen asiakkaan odotetaan ensimmäisenä riisuvan ulkokenkänsä ja käyvän käsipesulla. Kummatkin toimenpiteet ovat kissojen turvallisuutta varten.
”Kengät otetaan pois siksi, että kaikki asiakkaat eivät ole niin tottuneita kissoihin. He eivät ehkä osaa odottaa, että kissa voi juosta suoraan eteen ja alle”, Tiina Aaltonen selventää.
Kahvilassa on tuettu kissojen lajityypillisen käyttäytymisen mahdollisuuksia rakentamalla kiipeilypuista ja seinätasanteista kiipeilyverkosto, jossa kissat näyttävät viihtyvän. Kissakahvilan seinillä kulkee useita tasoja, joita pitkin kissat pääsevät kiipeämään aivan katon rajaan saakka. Tasot kiertävät koko kahvilan ympäri. Tila on korkea, noin neljämetrinen, joten omaa rauhaa halutessaan kissat pääsevät sinne tassunkäänteessä. Osa tasoista on leveitä ja pehmustettuja, ja kissat pääsevät kokonaan pois ihmisten näkyviltä.
Mihin kissa kuuluu?
Kissakahvilaan on viiden euron pääsymaksu, ja pöytä täytyy varata etukäteen. Tämä on hyvä asia, sillä se karsii asiakaskunnasta runsaasti ihmisiä, jotka eivät välttämättä osaisi suhtautua kissoihin asian vaatimalla arvokkuudella.
Eräs minua huolettanut kysymys liittyy kissojen erityisherkkiin aisteihin. Kun kahvila on täynnä asiakkaita ja muutamista kaiuttimista kuuluva rauhallinen tunnelmamusiikki päällä, ei melutaso sittenkään nouse liian kovaksi ainakaan minun korvissani, eivätkä kissatkaan näytä eleitä siihen suuntaan. Ja jotta kissat saisivat enemmän rauhoitettua aikaa, on Purnauskis kiinni maanantaisin ja joskus myös tiistaisin. Aivan keskenään kissat eivät ole silloinkaan, vaan omistajat käyvät päivittäin kissojen seurana ja valmistamassa esimerkiksi kahvilassa tarjottavia leivonnaisia.
Mutta kuuluuko kissa kahvilaan? Ei tietenkään.
Ei se kyllä varsinaisesti kuulu kerrostaloasuntoonkaan, tai oikeastaan edes Suomen luontoon, mutta silti meillä on kissoja. Meillä on ihan hemmetisti kissoja kerrostaloasunnoissa ja Suomessa.
Uskon, että Suomessa, kerrostalossa ja kissakahvilassa kissa voi voida hyvin, kun siitä pidetään rakastavasti huolta. Tampereen kissakahvilassa näyttäisi siltä, että Aaltosen omistajapariskunta välittää aidosti tästä kissakahdeksikosta. Kissakahvilan kissoilla on seuraa sekä ihmisistä että toisista kissoista, ne saavat sopivasti ruokaa, eläinlääkäri käy tarkkailemassa kissojen vointia, kahvilassa on lämmintä ja kuivaa ja kissakahvilassa on huolehdittu siitä, että kissat saavat halutessaan olla rauhassa ihmisiltä. Kissakahvilan kissat voivat paremmin kuin suurin osa maailman tai edes Suomen kissoista.
Eläinsuojelujärjestöjen näkemys
Yrittäjien vilpittömän innostuksen, kissojen yleisen ihanuuden sekä bisnesinnovoinnin vuoksi haluan luontaisesti pitää Tampereen kissakahvilasta. Mutta pelkään, että en kykene suhtautumaan asiaan sen vaatimalla rauhallisuudella. Ja rauhallisesti tähän täytyy suhtautua, sillä kissat ja niiden hyvinvointi on tärkeä asia. Katsoin siis parhaaksi kysyä myös eläinsuojelujärjestöjen näkemystä kissakahviloista.
”Lähtökohtaisesti suhtaudun kissakahviloihin varauksella, ei kahvila ole kissan paikka. Ajatus on tietysti monen mielestä kiva, kun kahvilassa pääsee silittelemään kissoja. Osa kissoista tietysti nauttii huomiosta ja oletettavasti kahvilaa perustettaessa on sinne valittu nimenomaan kissoja, jotka nauttivat silityksistä. Kissahan ei ole varsinaisesti laumaeläin, joten isossa kissajoukossa eläminen ei sovellu kaikille kissoille. Hyvä asia on se, että kahvila ei ole auki joka päivä, joten kissoilla on myös lepopäiviä, jolloin niiden ei tarvitse tavata vieraita. Toivottavasti niinä päivinä kissoille tarjotaan muuta ohjelmaa, sillä sisäkissat tarvitsevat virikkeellistämistä ja aktivointia, eivät pelkästään lepäilyä ja silittelyä. Selitys sivettikissakahvin eettisyydestä ei valitettavasti ihan vakuuta. Itse en vierailisi tällaisessa paikassa, sillä näen tällaisessa bisneksessä monia mahdollisia ongelmakohtia”, kommentoi Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila.
”En ole käynyt Tampereen kissakahvilassa. Kissakahvilan toimintaideassa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on se, että kahvila toimii yhteistyössä löytöeläinkodin kanssa ja voi auttaa löytämään uuden kodin kodittomille kissoille. Lisäksi kissakahvila tarjoaa ihmisille mahdollisuuden positiiviseen eläinsuhteeseen. Oikeutta eläimille -yhdistys toivoo tämän auttavan siinä, että ymmärrys eläimistä yksilöinä laajenisi koskemaan myös tuotantoeläimiä. Toisaalta olen kuullut, että siellä myydään sivettikissakahvia, jonka tuotanto-olot muistuttavat turkistarhoja. Sellaisen tuotteen myyminen ei tietenkään ole hyväksyttävää, ja toimii noita positiivisia puolia vastaan. Kahvilan asiakkaiden tulisi ymmärtää, että kissat eivät ole mitään koriste-esineitä”, kertoo Oikeutta eläimille -yhdistyksen aktiivi Kristo Muurimaa.
Eläinsuojelujärjestöjen edustajien näkemykset kissakahvilasta ovat vähintään varautuneita. Mutta ehkä kannattaa itse käydä vierailulla Tampereen kissakahvilassa, ja muodostaa oma mielipide paikasta vasta sen jälkeen.
Kisu ry:n kotia etsivät kissat: http://www.kissojensuojelu.fi/kissat/