Minulla on tällä kertaa epätavallista kirjoitettavaa näin lesbokolumnistina.
Kerroin teille edellisessä kolumnissani, että olen lokakuun alussa muuttanut talvea pakoon Maltalle. Vaikkei ulkomailla pyrkisi mitenkään olemaan erilainen kuin ennen, niin uudessa ympäristössä ja ilman tuttuja sosiaalisia piirejä pintaan nousee uusia puolia itsestä. Muuttuminen on sekä pelottavaa että virkistävää.
Lähdin ulkomaille yhtenä toiveenani löytää romanssi tai seikkailuja. Kuten yleensäkin, saamme lopulta sen, mitä toivomme. Emme tosin useinkaan siinä muodossa, mitä olemme etukäteen mielessämme hahmotelleet.
Olen Maltalla ensimmäistä kertaa elämässäni yhdessä miehen kanssa!
Luulette ehkä, että Maltan katolinen ilmapiiri on lopulta eheyttänyt minut. Ei, olen kyllä yhä kiinnostunut naisista, vaikka nyt huomioni saakin eräs mies. Enkä usko porttiteoriaan, että poikaystävä olisi tie kovempiin juttuihin: pariskuntaillallisiin, kirkkohäihin, vauvoihin ja rivitalopätkään Espoossa.
Olen viimeinen ihminen, jonka olisin itse uskonut ihastuvan miehenpuoleen. On aikamoista elää vähän yli kolmekymppiseksi lesbona, ja sitten kiinnostuakin kaksilahkeisesta. Olen joutunut luopumaan siitä hieman hupaisasta termistä, että olen ”kultainen tähti”, joka tarkoittaa lepakkoa, jolla on ollut vain naisia. Tosin en ole ainutlaatuinen tapaus, koska tunnen muitakin ikäisiäni ex-lesboja, jotka tyttöystävien jälkeen päätyvät ykskaks suhteeseen miehen kanssa.
Minulla on ennenkin ollut miesihailijoita, joukossa useita mielenkiintoisia tyyppejä, mutta olen kommentoinut heille, ettei kiinnosta. Olen ollut viime viikkoina identiteettipyörityksessä, koska minulla on vahva lesboidentiteetti ja liikun Suomessa paljon queer-piireissä. Olen haaveillut, että saan joskus jakaa elämäni ihanan poikatytön kanssa. En tiedä vieläkään, voiko mies täyttää kaipuuni naisen kosketukseen. Kaiken lisäksi olen yksiavioinen luonne, joten minun olisi vaikea kuvitella, että ratkaisisin ongelman tapailemalla sekä miestä että naista. Aika näyttää, miten tässä käy.
Yleensä, kun olen alkanut tapailla uutta naista, olen heti hehkuttanut asiaa kavereilleni. Nyt olen hieman piilotellut ihastustani ja ollut huolestunut siitä, mitä ystäväni ja perheeni tulevat sanomaan. Olen pähkäillyt, mikä oikein haluan tältä suhteelta. Hermoilin etukäteen muiden reaktioita, kun en olekaan sellainen ihminen kuin mitä he ovat luulleet minun olevan.
Harva nainen joutuu tulemaan kaapista ulos siksi, että on yhtäkkiä ihastunut mieheen!
Huoleni muiden reaktioista oli turha, koska olen saanut osakseni ainoastaan tukea ja onnitteluja. Jos joku on erimieltä, niin hän on näköjään vaiennut. Kaikki ovat sanoneet toivovansa vain, että olen onnellinen.
Kertomisessa on tosin ärsyttänyt se, etten halua miellyttää niitä, jotka ovat ehkä ajatelleet, että lesbouteni on nuoruuden ohimenevä kokeiluvaihe (”lyhyt” vaihe, joka on kestänyt teini-iästä yli kolmekymppiseksi), tai jos joku on ajatellut, että olisi parempi ja ”luonnollisempaa”, jos minulla olisi poikaystävä eikä tyttöystävää. Että nyt vihdoin minullakin on kumppani, jonka voi esitellä sukulaisille. Mutta toisaalta, kuten minulle viisaasti sanottiinkin, en voi välittää siitä, mitä muut minusta tai suhteestani mahdollisesti ajattelevat, vaan minun kannattaa nauttia nykyisestä onnestani.
Olin aikaisemmin välillä miettinyt, haluanko mennä hautaan niin, etten tiedä millaista on olla miehen kanssa. Kuitenkin niin moni nainen on ollut miehen kanssa, että se tuntuu jonkinlaiselta elämän peruskokemukselta. Samalla olen aprikoinut, olenko kokenut tarvetta olla miehen kanssa vain siksi, että yhteiskunnan heteronormi on niin voimakas. Oletus siitä, että kaikilla naisilla on kokemuksia miesten kanssa, on pakottanut minut vähän väliä kyseenalaistamaan omaa elämäntyyliäni. En usko, että esimerkiksi monikaan heteromies samalla tavalla läpi elämänsä pohtii sitä, jättävätkö he jonkin oleellisen kokemuksen väliin, jos eivät ole koskaan toisen miehen kanssa. Tai jos pohtii, niin siitä ei puhuta ääneen.
Aikaisemmin päiväuneni miehistä ovat jääneet siihen, että kun todellisuudessa joku mies on lähestynyt minua, olen kokenut tilanteen epäkiinnostavana tai vastenmielisenä. Vaadittiin paljon, että kaltaiseni umpilesbo kiinnostui miehestä! Siihen tarvittiin ystävyyttä ja tiivistä yhdessäoloa, molemmin puolista arvostusta, samanlaista huumorintajua ja samoja kiinnostuksenkohteita. Sitähän ihmiset haluavat: kohdata jonkun ihanan ja olla myös itse jonkun silmissä ihania. Luultavasti myös kenen tahansa pää menee pyörälle kun seikkailee jonkun kanssa Maltan romanttisissa maisemissa…
Vaikka tuntui tuskalliselta ihastua mieheen, vielä tuskallisempaa olisi ollut antaa hänen vain mennä.
En koskaan valinnut sitä, että ihastuin naisiin, kuten en nyt valinnut sitäkään, että ihastuin mieheen. Olen kuitenkin jälleen kerran valinnut sen, että seuraan tunteitani ja lähden suhteeseen.
Mitä olen omia ja muiden parisuhteita seurannut, niin samaa sukupuolta olevan kanssa on vaikeampi saada kestävä suhde kuin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Se ei ole tietenkään mitenkään mahdotonta, sillä tiedän tuttavapiirissäni ja julkisuudesta monia pitkään yhdessä olleita naispareja ja myös naisparien muodostamia lapsiperheitä.
Naisten väliset suhteet ovat tosin joskus levottomia, koska monet naiset salailevat naissuhteitaan enemmän kuin heterosuhteitaan, ja yhteiskunta ei tue samaa sukupuolta olevien parisuhteita yhtä paljon kuin vastakkaista sukupuolta olevien parisuhteita. Monet naiset tuntuvat myös vaativan kumppaniltaan paljon. Intohimoisena alkanut suhde voi nopeasti laimentua enemmän ystävyydeksi. Kaksi naista yhdessä voi olla joskus aikamoista draamaa. Naiset ovat myös passiivisempia ja arempia lähestymään toisia naisia kuin heteromiehet naisia. Ehkä näissä asioissa syynä ovat niin yhteiskunnan asettamat sukupuoliroolit kuin biologiakin. Kaksi naista yhdessä voi myös muodostaa hellän, intensiivisen, ymmärtäväisen ja tasa-arvoisen suhteen.
Jokainen päättää itse sen, mikä heillä muodostuu kynnyskysymykseksi siinä, jatkuuko suhde vai ei. Jollekin se on jo väärä hiustenväri, toiselle koulutustausta ja kolmannelle ikäero. Selvästikään toisen sukupuoli ei ole minulle enää sellainen kynnyskysymys.
Aikaisemmin en voinut ymmärtää lesboja, jotka alkoivatkin yhtäkkiä hehkuttaa jotain miestä. Olen jopa ollut kiukkuinen heidän takiaan, koska minua on ärsyttänyt se, että muutenkin pienet lesborivistöt harvenevat entisestään. Minua on harmittanut, että heteromiehet saavat itselleen lepakotkin, vaikka heteronaisiakin on pilvin pimein.
Vasta nyt kun olen itse kiinnostunut miehestä, voin oikeasti ymmärtää naisia, jotka ihastuvat miehiin.
Alfred Kinseyn mukaan me kaikki sijoitumme asteikolle, jossa joillekin kumppanin sukupuolella ei ole väliä ja toisille taas on enemmän tai vähemmän väliä. Sanoisin nyt, etten ole täysin asteikon homolaitaa, mutta lähellä sitä. En vieläkään koe olevani biseksuaali. En katsele sillä silmällä miehiä baareissa. Naiset ovat minusta viehättävämpiä ja seksikkäämpiä kuin miehet.
Luin juuri tällä viikolla artikkelin siitä, kuinka naiset voivat nykyään yhä enemmän tuoda esiin ”liukuvaa” seksuaalisuuttaan. Olen ennenkin lukenut, että naisissa on sekä naisten että miesten kanssa suhteissa olevia kuin miehissä. Vaikea kuvitella, ettei joku nainen pitäisi toisen naisen kosketuksesta! Nettimaailmassakin tuntuu liikkuvan paljon mies-nais-pariskuntia, jotka etsivät kolmanneksi pyöräksi toista naista, mutta todella harvoin toista miestä.
Hassua sinänsä, että makuni sekä naisten että miesten suhteen on melko samanlainen. Olen pitänyt eniten androgyyneistä naisista, ja nyt olen yhdessä hieman androgyynin miehen kanssa.
Kun on tottunut siihen hermostuneisuuteen ja jännitykseen, mitä naisen kanssa käsi kädessä kävely kadulla tuo mukanaan, on outoa, kun miehen seurassa kadulla päät eivät käännykään. Naisen kanssa suhteessa on hieman kielletyn hedelmän houkutusta, ja se jännitys on sekä stressaavaa että hyvällä tavalla jännittävää.
Nykyinen suhteeni eroaa muista siinä, että on se on tiiviimpi ja intensiivisempi kuin edelliset suhteeni, koska en tunne Maltalta vielä paljon ketään. Kun on tapaillut naisia yli kymmenen vuotta, niin miessukupuoli tuo toki suhteeseen uutta jännitystä. Seksuaalisuus tuntuu uudelta kuin olisin teinityttö. Vaikka samaan aikaan suhde miehen kanssa on pitkälti aika samanlainen kuin ovat olleet suhteeni naisten kanssa, ja tämä tuttuus olikin minulle suurin yllätys.
Ennen kaikkea kumppani on yksilö, ei jommankumman sukupuolen edustaja.