Vanha vitsi kuuluu: mitä lesbo tuo mukanaan toisille treffeille? Vastaus: muuttokuorman.
Itse olen kuitenkin törmännyt enimmäkseen naisiin, jotka toivovat, ettei sitä sydänkäpysen muuttokuormaa tarvitsisi koskaan nähdä.
Usein kuulee heteronaisten päivittelevän miesten kevytkenkäisyyttä, mistä syntyy mielikuva, että juuri naiset etsivät pitkää parisuhdetta. Kuitenkin viime vuosien omat seurustelusuhteeni ovat katkenneet, kun tyttöystäväni on suoraan sanonut olevansa mieluummin yksin kuin parisuhteessa. Joskus sitoutumiskammo kaataa suhteen jo viikossa, joskus parissa kuukaudessa, joskus vuodessa.
Älkääkö ymmärtäkö väärin! En ole koskaan kaivannut iilimatosuhdetta, jossa kuljetaan käsi kädessä päivin ja öin. Olen halunnut tavata toista muutaman kerran viikossa. En laita murulle tekstiviestiä heti herättyäni, enkä odota viestejä, kun heila on juhlimassa kavereidensa kanssa.
Kahden naisen välinen suhde on toki usein hyvin intensiivinen. Suhde on yleensä yhtä aikaa kiihkeä ja toisaalta helposti särkyvä. Toinen vanha vitsi sanookin, että yksi vuosi lesbosuhteessa vastaa seitsemää vuotta heterosuhteessa.
Kaikki lesbot ja bi-naiset eivät tietenkään ole sitoutumiskammoisia. Kaveripiirissäni on useita pitkään seurustelleita naispareja, joista moni asuu yhdessä. Olen myös tanssinut naisparien häissä ja pitänyt myöhemmin sylissäni heidän lapsiaan.
Kaipaisin hullua, heittäytyvää rakkautta, jollaisen osa ystävistäni on kokenut ja jollaisia rakkauselokuvat alvariinsa kuvaavat. Välillä turhauttaa, että joudun hillitsemään käytöstäni, kun jälleen kerran deittailen pidättyväistä naista. Saan olla varpaillani, etten vain – taivas varjelkoon – vaikuttaisi liian ihastuneelta.
En ymmärrä sitoutumiskammon logiikkaa. Jos nautin toisen seurasta, haluan jatkaa yhdessäoloa – en laittaa välejä poikki. En myöskään ymmärrä, miksi joku haluaa elää elämänsä ilman romantiikkaa ja erotiikkaa, noita elämän sulostuttajia.
Sitoutumiskammoa on selvästi kahta lajia. Toinen on väliaikaista ja koskee ihmisiä, jotka tavallisesti haluavat seurustella. Heillä on kuitenkin takanaan pitkä parisuhde, joka on kariutunut. Nyt he haluavat nuolla haavojaan ja nauttia tuoreesta sinkkuelämästään. Tällaista sitoutumiskammoa harva tuomitsee, koska pelin henki on yleensä selvä kaikille osapuolille alusta lähtien.
Sitten on niitä, jotka eivät ole ehkä koskaan seurustelleet eivätkä myöskään yleensä harrasta kevyttä säätämistä. Näille peräkammarin hiljaisille tytöille onneen riittää intohimoinen työ tai harrastus, muutamat ystävät, lemmikkikissa ja oma seura.
Joskus tosin tähdet ovat taivaalla niin ihmeellisessä asennossa, että he kuitenkin ihastuvat ja jopa päätyvät parisuhteeseen. Yleensä he havahtuvat kuitenkin hattaralinnastaan, laittavat hulluttelulle pisteen ja palaavat takaisin tuttuun ja turvalliseen elämäänsä yksin.
Syitä sitoutumisen pelolle
Osa kavereistani sanoo, että sitoutumiskammo on vain tekosyy erolle. Jättäjä ei kehtaa sanoa suoraan: ”Et kiinnosta minua tarpeeksi”.
Varmasti jossain tapauksissa onkin näin. Toisinaan sitoutumiskammoinen haluaisi seurustella, mutta ei vain pysty siihen. Tutkijoiden mukaan sitoutumiskammoinen ihminen on usein sairastanut masennusta, kenties on yhä masentunut. Taustalla voi olla myös pettymyksiä rakkaudessa. Sydänsurut saattavat tehdä ihmisestä kyynisen ja varovaisen. Omat ex-heilani ovat kaikki kertoneet masennuksestaan ja osa myös aikaisemmista jätetyiksi tulemisistaan.
Sitoutumiskammoinen ei yleensä usko olevansa viehättävä, kiinnostava eikä rakastamisen arvoinen. Tämän takia toisen osoittama hellyys ja huomionosoitukset alkavat jossain vaiheessa ahdistaa häntä.
Sitoutumiskammosta kannattaa yleensä parantua, koska muuten ihminen loukkaa käytöksellään muita sekä jää lopulta aika yksin.
Miksi itse vedän sitoutumiskammoisia puoleeni? Yksi ystäväni totesi, että koska sitoutumiskammo kertoo usein heikosta itsetunnosta, niin minun hyvä itsetuntoni kiehtoo sellaisia ihmisiä. Vaikka itsetuntoni ei kaikilla elämänalueilla ole vahva, yleiskuva minusta voi olla iloinen ja rohkea. Ehkä sitoutumiskammoiset kuvittelevat vieressäni saavansa ripauksen vahvuudesta itseensä. Lopulta kuitenkin oma itsetuntoni saa kolauksen, kun minut jätetään.
Lesbojen ja biseksuaalien naisten keskuudessa sitoutumiskammo ja masennus tuntuvat olevan yleisiä ja kulkevan käsi kädessä. Tämä ei ole mikään ihme, koska yhteiskunta ei erityisesti tue kahden naisen välisiä parisuhteita. Tuskin heteroillakaan olisi hyvää itsetuntoa, jos he joutuisivat kohtaamaan yhtä paljon kyseenalaistamista ja ihmettelyä parisuhteistaan. Perhe ja sukulaiset myös saattavat patistaa naispuolisia sinkkuja heterokavereitani löytämään jo sen oikean miehen, mutta minua eivät kyllä koskaan sukulaiset ole usuttamassa jonkun naisen vuoteeseen.
Naisen on lisäksi vaikeampaa löytää tyttöystävää kuin poikaystävää, koska naisista kiinnostuneita naisia nyt vain on vähemmän kuin naisista kiinnostuneita miehiä.
Moni seksuaalivähemmistöön kuuluva on saanut kokea syrjintää jopa perhepiirissä. Osa myös elää kaapissa työpaikalla ja sukulaisten seurassa, mikä on stressaava. Koko tyttöystävä voi alkaa tuntua piinaavalta salaisuudelta, josta haluaa eroon.
Suhde ei toimi, jos jommalta kummalta puuttuu tahtoa olla parisuhteessa. Jos tahtoa ei ole, niin jo ensimmäinen ahdistuspuuska tai riita kaataa suhteen kuin tuulenpuuska korttitalon.
Hengitä syvään
Jos haluaa saavuttaa jotain, se vaatii vaatii sitoutumista. Sitoutuminen edellyttää kypsyyttä.
Vaikka olen itse usein kohdannut pettymyksiä rakkaudessa, olen kuitenkin pystynyt säilyttämään optimismini seurustelun suhteen. Ei sitoutumiskammo ole toisaalta itsellenikään täysin vieras asia. Olen aina pelännyt yhteen muuttamista ja siten suhteen arkistumista. Tämä on ironista sikäli, etten koskaan ole ollut parisuhteessa, jossa saman katon alle muuttaminen olisi ollut mitenkään ajankohtaista. Lisäksi kun on usein ollut sinkkuna, seurustellessa on vaikea luopua vanhasta tavasta katsella mielenkiintoisia naisia ympärillään.
Sanotaan, että ensimmäinen vuosi parisuhteessa on ihanin. Sanotaan myös, että ensimmäinen vuosi parisuhteessa on hankalin.
Kehen tahansa saattaa iskeä tapailun alkuvaiheessa huuman jälkeen nopeasti ahdistus, vaikkei olisi erityisen sitoutumiskammoinen:
”En ehdi seurustella, kun minulla on niin paljon muutakin tekemistä!”
”Voi ei, jos nyt sitoudun tähän ihmiseen loppuelämäkseni, niin en enää koskaan saa toista tyttöystävää!”
”Joudun nyt luopumaan itsenäisyydestäni ja tekemään kompromisseja toisen ihmisen vuoksi!”
Yksi ex-sitoutumiskammoinen poika antoi kerran lehdessä hyvän neuvon muille kaltaisilleen: ”Hengitä syvään ja ota rennosti!”.
Sitoutumiskammoiset ottavat seurustelun liian vakavasti. ”Olemme tapailleet pari viikkoa, nyt se varmaan jo kirjoittaa hääkutsukortteja.” Parisuhde ei ole mikään elinkautistuomio vaan vapaaehtoinen suhde.
Sitoutumiskammoiset kuvittelevat parisuhteen sotkevan elämänsä. Kuitenkin yleensä kumpikin suhteen osapuolista haluaa pitää kiinni myös omista jutuistaan.
Jos sitoutumiskammoinen vähän aikaa odottaa ja rauhoittuu, niin ahdistuskohtaus menee yleensä ohitse.
Kuva: The Wedding Couple, after Abbot Handerson Thayer and Richard E. Miller / Mike Licht, Creative Commons