(USA 2012)
O: Wes Anderson
N: Bill Murray, Bruce Willis, Edward Norton, Frances McDormand, Tilda Swinton, Jason Scwartzman
Ensi-ilta 14.9. 2012
Parempi maailma.
Vähän omalaatuisia, mutta ehdottoman söpöjä lapsia. Hassun nostalginen ajankuva. Hölmöjä juonenkäänteitä. Bruce Willis näyttelemässä viistoa komediaa.
Niin.
Wes Andersonin elokuvat voisivat olla aika sietämättömiä. Mutta eivät ne ole, ne ovat melkein poikkeuksetta erinomaisia. Syyn täytyy olla pinnan alla piilevässä melankolisuudessa.
Andersonin elokuvissa näytellään tavattoman väheleisesti, surumielisestikin, kuin alta kulmien. Hassutteluja ei alleviivata. Uusimmassa, Moonrise Kingdomissa melankoliaa korostaa lapsuuden katoavaisuuden tematiikka. Koko leffa on hymyä läpi kyynelten. Aika suomalaista tavallaan, että juuri tällainen huumori tuntuu erityisen syvälliseltä.
Moonrise Kingdomin ihastuttava pääpari ovat 12-vuotiaat Sam ja Suzy (maagisen hyvät Jared Gilman ja Kara Hayward). Sam on orpo partiopoika, Suzy asianajajapariskunnan herkkä tytär. Eletään 1960-lukua syrjäisellä New Englandin pienellä saaripaikkakunnalla. Kirjeenvaihtoystävät ovat ihastuneet toisiinsa, oikeastaan rakastuneet. He karkaavat, ikään kuin omaan haavemaahansa. Aikuiset, niin Suzyn vanhemmat (Bill Murray ja Frances McDormand), surumielinen poliisimies (Willis), kuin Samin partiokin (johtajanaan Edward Norton) yrittävät sitten löytää nuorenparin ja palauttaa nämä aikuisen järjestyksen piiriin.
Samin ja Suzyn herkkä ensirakkaus on kirjoja, maalaamista, ujoa pussailua ja Francoise Hardya. Taikaa. Olisi kuitenkin tylsää, jos konflikti aikuismaailman kanssa olisi yksitasoinen ja -oikoinen. Ei, Andersonin universumissa ”tylsät” aikuisetkin ovat sisältä pehmoja, jotenkin haavoittuneita ja siksi loppuviimeksi lasten tarpeille sittenkin herkkiä. Erityisen vaikuttava on juuri Willisin poliisisetä, väkisinkin päättymässä olevaa salasuhdettaan Suzyn äitiin, siis McDormandiin, sureva herkkä mies.
Lisää Wes Andersonista täällä!