Monesti ennalta-arvattavuus ja kliseiden viljely ovat merkki huonosta mielikuvituksesta ja heikosta toteutuksesta. Toisinaan taas mahtavinta on nimenomaan tietää, mitä tuleman pitää. Niin kuin Wes Andersonin tapauksessa.
Kuvat: Atlantic Film
Truffautista ja muusta Ranskan uudesta aallosta inspiroitunut käsikirjoittaja-ohjaaja Wes Anderson on filmifriikin Mäkkäri: riippumatta siitä, onko elokuva kuvattu New Yorkissa, Italiassa vai Intiassa, fani voi luottaa teatteriin astuessaan tietävänsä tarkalleen, mitä saa ja missä muodossa.
Andersonin hoivassa kaikki on tuttua ja turvallista. Kertojanäänen siivittämänä hän johdattaa meidät omaan maailmaansa, jossa soi 60-lukulainen musiikki, värit hehkuvat nostalgisen lämpiminä ja jokainen yksittäinen biisi ja kuvakulma ovat huomion arvoisia. Huumori on hillityn omaleimaista ja ytimekkäässä dialogissa rehellisyys hakkaa mennen tullen empatian.
Kaikesta tuttuudestaan huolimatta Andersonin maailma ei silti suinkaan ole onnellinen ja tasapainoinen. Taustavire on aina surullinen ja hankalat perhesuhteet määrittävät henkilöiden tekoja. Aikuiset ovat yleensä joko lapsellisia tai onnettomia ja lapset pikkuvanhoja ja syrjittyjä. Pahaa oloa puretaan pakkomielteisillä harrastuksilla ja hulluilla visioilla.
Erityistä hupia elokuvissa tarjoavat yksittäiset, toistuvat elementit, joiden ansiosta kovimmat fanit voivat vaikkapa pelata bingoa tai keksiä juomapelin sääntöjä. Todennäköisesti joku karkaa kotoaan, joku suree kuollutta läheistään, joku asettaa levyn/kasetin/mp3:sen soimaan. Teksteissä toistuu Futura-fontti ja tiedossa on takuuvarmasti yhteneväisiä univormuja olipa kyse sitten partiopuvuista tai Adidas-verkkariasuista. Kameratyöskentelyssä yleistä ovat muun muassa suoraan ylhäältä kuvatut hetket, tapahtumapaikkaa esittelevät pyörähdykset/hyppäykset sekä symmetriset otokset ihmisryhmistä.
Samalla huolitellulla tyylillään, jolla Anderson tekee elokuvansa, hän on sivutyönä tehtaillut tv-mainoksia muun muassa American Expressille, Stella Artoisille ja Hyundaylle. Anderson, mainosmiehen poika muuten, tuskin kantaa huoltaan imagostaan oikeana taiteilijana, onhan hän jo pysyvästi vakiinnuttanut paikkansa. Hän on musiikkia rakastava, visuaalinen tarinankertoja, joka tekee elokuvia satuja kaipaaville aikuisille.
Ja jos satujen on aina opetettava jotain, Wes Anderson kehottaa meitä olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja tähtäämään unelmiin. Kun uskoo itseensä, voi lopulta tapahtua ihan mitä vain.
ANDERSONIN TUOTANTO PIKAKELAUKSELLA
Wes Anderson on julkaissut uuden elokuvan kahden–kolmen vuoden välein. Filmografia sisältää tähän mennessä seitsemän pitkää elokuvaa ja kaksi lyhytelokuvaa.
1. Bottle Rocket (1996)
”Jack, I’m 26 years old, I didn’t run away from home.”
Samannimiseen 13-minuuttiseen mustavalkolyhäriin pohjautuva elokuva on tehty yhdessä pitkäaikaisen käsikirjoittajakumppanin Owen Wilsonin kanssa. Owen nähdään myös kameran edessä, kuten muutkin Andersonin luottotiimiin kuuluvat Wilsonin veljekset Luke ja Andrew. Bottle Rocket sijoittuu ohjaajan synnyinpaikkaan, Teksasiin.
2. Rushmore (1998)
”Oh yeah and with friends like you who needs friends?”
Andersonin seuraavassa pitkässä ohjaustyössä seuraan liittyi Bill Murray, joka on siitä lähtien seurannut ohjaajaa tämän kaikkiin elokuviin. Vaihtoehto-teinikomedioiden parhaimmistoon kuuluvan Rushmoren päätähtenä on jälleen yksi vakiokasvo, Jason Schwartzman. Elokuva sijoittuu samantyyliseen ympäristöön, jossa Anderson ja Owen Wilson itse kävivät aikoinaan koulujaan.
3. The Royal Tenenbaums (2001)
”How long have you been a smoker?”
”22 years. ”
”Well, I think you should quit.”
Manhattanilaisesta älykköperheestä kertova The Royal Tenenbaums vilisee Andersonin muiden elokuvien lailla tähtiä, mukana muun muassa Danny Glover ja Gwyneth Paltrow. Ohjaajalla itsellään on nykyään koti New Yorkissa.
4. The Life Aquatic with Steve Zissou (2004)
”Don’t point that gun at him, he’s an unpaid intern.”
Muun muassa The Squid And The Whalen ohjanneen Noah Baumbachin kanssa käsikirjoitettu tarina valtamerentutkijasta on kunnianosoitus Jacques Cousteaulle. Elokuva toi punaiset pipot populaarikulttuurissa näkyvästi esiin. Vaikutus näkyy vielä kahdeksan vuotta myöhemmin Helsingin Punavuoren mainoskortteleissa. Elokuva on kuvattu italiassa.
5. The Darjeeling Limited (2007)
”What’s wrong with you?”
”Let me think about that. I’ll tell you the next time I see you.”
Darjeeling Limitedissä kolme veljestä lähtee Intiaan selvittämään perhesuhteitaan. Elokuvan alkukuvana nähdään ihana lyhäri Hotel Chevaller, jota tähdittävät Jason Schwartzman, Natalie Portman ja Peter Sarstedtin hittikappale Where Do You Go To (My Lovely) vuodelta 1969.
6. Fantastic Mr. Fox (2009)
”I’m here to rescue you.”
” I’ve got mixed feelings about that.”
Roald Dahlin kirjaan perustuva nukkeanimaatio kuvattiin Englannissa. Aikuisiin vetoavaa satua markkinoitiin Jenkeissä lähinnä perhe-elokuvana eikä se menestynyt suunnitellusti. Suomessa elokuva ei valitettavasti päässyt Kino Engeliä laajempaan teatterilevitykseen. Ääninä ilahduttavat muun muassa George Clooney ja Meryl Streep.
7. Moonrise Kingdom (2012)
”I can’t argue against anything you are saying. Then I don’t have to because you are twelve.” (Moonrise Kingdom, 2012)
Andersonin uusin ohjaus, Roman Coppolan kanssa käsikirjoitettu Moonrise Kingdom oli Cannesin tämän vuoden elokuvajuhlien avajaiselokuva. Vaikkei se yltäisikään ohjaajan kuivan huumorin loisteliaimmalle tasolle, se on visuaaliselta estetiikaltaan huippuunsa hiottu ja tähänastisista töistä näyttävin. Tarina pohjautuu ohjaajan lapsuudenmuistoihin ensirakkaudesta.
Seuraavaksi
Andersonin kahdeksas pitkä elokuva The Grand Budapest Hotel on suunniteltu julkaistavan 2014. Vakionaamojen lisäksi roolituksessa ovat mukana Johnny Depp ja Jude Law.
Moonrise Kingdom elokuvateattereissa. Lue Sylvin arvio.