Kultti-, kauhu- ja muuten vaan kieroja elokuvia esittävä katselmus alkaa tänään ja jatkuu yli viikonlopun. Sylvi katsoi Night Visionsin elokuvia satunnaisotannalla ennakkoon.
The Raid 2: Berandal
(Indonesia 2014)
O: Gareth Evans
N: Iko Uwais, Arifin Putra, Oka Antara
Pidätkö Shaw-studion elokuvista? Entä marginaaliväkivallasta? Tai Hollywoodin toimintaspektaakkeleista? Mikäli vastasit kyllä edes yhteen kysymyksistä, pidät myös The Raid: Redemptionin (2011) jatko-osasta. Se on tarpeettoman pitkistä taisteluista koostuva, tarpeettoman pitkä ja tarpeettoman väkivaltainen kokonaisuus, jonka ei soisi olevan yhtään hillitympi.
Gareth Evans ei ole muuttanut laatimaansa kaavaa. Juonessakin on vain hitunen enemmän purtavaa kuin ensimmäisessä elokuvassa. Poliisi Raman (Iko Uwais) on jätettävä vaimonsa ja pieni lapsensa kotiin, kun peitetehtävät kutsuvat. Mies heitetään rikollisten sekaan vankilaan, jossa hän viettää muutaman vuoden ujuttautuen gangsteripomon pojan lähipiiriin. Vapaus vie vain syvemmälle rikollisorganisaatioon.
Vaikka elokuva kattaa useamman vuoden, tarinan laskee luontevammin taisteluissa. On vessataisto ja mutapainitaisto vankilassa, tappelu ahtaassa autossa viiden miehen kesken, vasarahakkaaminen metrossa ja niin edelleen.
Taisteluiden suuri määrä ei kyllästytä, sillä ne ovat elokuvan keskeisin sisältö syystä. Nopeat ja yllätykselliset koreografiat, mielikuvituksellinen aseiden käyttö ja väkivallan tehokkuutta korostava ääniraita luovat huikeata veribalettia, jollaista ei pelkästään leikkauspöydän äärellä tai kamerakulmilla pystyisi toteuttamaan.
Järjetön väkivalta pakottaa myös vähemmän herkän katsojan sulkemaan välillä silmänsä, mutta vain räpäykseksi, sillä muuten missaisi seuraavan liikkeen.
Ke 9.4. klo 20.15 Bio Rex
Elokuva saa teatterilevityksen 18.4. alkaen
Dark Touch
(Ranska – Irlanti – Ruotsi 2013)
O: Marina de Van
N: Missy Keating, Charlotte Flyvholm, Marcella Plunkett
Marina de Vanin elokuvan kauhu kumpuaa tosielämän kamaluuksista. 11-vuotias Niamh (Missy Keating) ei voi hyvin, ja vika tuntuu olevan hänen perheessään. Syrjäisessä irlantilaiskaupungissa näennäisidylliään ylläpitävän perheen salaisuus paljastuu pikkuhiljaa, osin vasta vanhempien ja perheen vauvan kuoltua.
Niamh on ainoa eloonjäänyt tapauksessa, joka vaikuttaa sosiopaattien järjestämältä kidutusjuhlalta. Nat (Marcell Plunkett) ja Lucas (Padraic Delaney), Niamhin vanhempien ystävät, ottavat tytön kotiinsa. Tytön ahdistus ei kuitenkaan tunnu laantuvan, ja pahaa tapahtuu edelleen ympäri pikkukaupunkia.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Marina de Van loihtii mukavan ristiriitaisia sävyjä elokuvaansa, jossa syyllisen ja uhrin roolit sekoittuvat. Dark Touchia ei turhaan ole verrattu Brian De Palman Carrie-elokuvaan. Tytön sietämättömät olosuhteet ja paha olo purkautuvat molemmissa hallitsemattomasti kohti vääjäämätöntä vapautusta.
Katsojalle tarjolla ei tosin ole vapautusta vaan pala tytön angstia. Nuori pääosan esittäjä Missy Keating kanavoi rooliinsa hyvässä suhteessa esiteinin perustunteita, haavoittuvaisuutta ja raivoa.
La 12.4. klo 23.15 Kino Engel 1
La 12.4. klo 23.15 Kino Engel 2
Chimères
(Sveitsi 2013)
O: Olivier Beguin
N: Jasna Kohoutova, Yannick Rosset, Catriona MacColl
Suuri rakkaus, seksi ja vampyyrit. Sveitsiläiselokuvan elementit ovat suoraan kauhujen käsikirjasta, mutta tarina on sijoitettu näihin päiviin.
Rakastunut pariskunta Livia (Jasna Kohoutova) ja Alex (Yannick Rosset) vierailevat naisen kotimaassa Romaniassa, jossa mies joutuu onnettomuuteen. Kotimaassa verensiirron seuraukset alkavat näkyä.
Olivier Beguinin esikoispitkä on parhaimmillaan tarinan alkupuolella, kun vampyyritarinan elementit sekoittuvat vainoharhaiseen sairaskertomukseen. Katsoja ei voi olla varma, onko kyseessä mielenterveyden järkkyminen vai verestä saatu tartunta. Alexin ahdistusta alleviivaa se, että elokuva sijoittuu suureksi osaksi pariskunnan säästeliäästi sisustettuun huoneistoon, neljän seinän sisälle – ja ehkä hahmon pään sisään.
Silmiinpistävän halvalta näyttävän elokuvan kuvaus suuresta rakkaudesta käy totisuudessaan hiukan raskaaksi. Ja loppupuolen mukava yllätys hautautuu tunteelliseksi tarkoitettuun taistoon, joka etenkin Raid 2:n jälkeen näyttäytyy vain keskivertoa pahempina itkupotkuraivareina.
To 10.4. klo 18.30 Andorra
Su 13.4. klo 1.15 Kino Engel 2
That’s Sexploitation
(USA 2013)
O: Frank Henenlotter
Dokumentti seksploitaatiosta käärii asiansa seksploitaatioon. Runsas arkistomateriaali esittelee tissipareja eri vuosikymmeniltä – mikä viehkeä muotojen ja kokojen variaatio pehmopätkissä sallittiinkaan – ja jättää loput puhuvien päiden varaan.
Oikeastaan puhuvia päitä on ohjaaja Frank Henenlotterin lisäksi vain yksi. Se kuuluu eksploitaation veteraanille David F. Friedmanille (1923–2011), jonka kertomukset ovat miehen meriiteistä huolimatta hiukan puisevia. Hauskojen anekdoottien sijaan mies selostaa Haysin koodia, seksploitaation alalajeja sekä lajin menestystarinoita.
Alan harrastajille asia on varmasti ennestään tuttua, mutta juuri sama yleisö osannee arvostaa nostalgisen materiaalin runsautta, joka toisia saattaa jo puuduttaa. Ilahduttavaa on, että esiin nostetaan myös muutama naistekijä sekä queer-pätkiä. Seksploitaatiota ei esitellä pelkästään heteromiesten lajina.
Dubrovnik on täydellinen esityspaikka reippaasti yli kaksituntiseksi venyvälle dokumentille. Hyllyvää tissi- ja pakaramateriaalia voi luontevasti katkoa oluenhaku- ja vessatauoin.
To 10.4. klo 19.30 Dubrovnik
Jaa:
