12.2.2016
Hyvä kurkku -palstalla arvioidaan suomalaisten, joskus myös ulkomaisten, ravintoloiden vegaanisia aterioita. Arvioiden kirjoittajat eivät ole ruokatoimittajia, mutta he ovat sitäkin nälkäisempiä ja janoisempia.
Kiinalaista ruokaa tuntevat ystäväni kehottivat minua kokeilemaan tätä Katajanokalle kolmisen vuotta sitten perustettua ravintolaa. He eivät olleet itse vielä kokeilleet, mutta paikkaa oli kehuttu arvioissa todella paljon, ja kuulemma tarjolla olisi juuri sellaista yksinkertaista ruokaa, josta minäkin pidän. Ravintola ei ilmeisesti ole vielä löytänyt ihan asiakaskuntaansa, koska se on helsinkiläisittäin ”vaikeassa” paikassa eli mukavan kävelymatkan päässä asemalta kauniissa merimaisemassa. Mutinan HO’s Foodin konstikkaasta sijainnista ymmärrän juuri ja juuri, joskaan en sitä hyväksy. Mutta voi hyvää päivää jos Katajanokka on ”sivussa”. Toisaalta oli lähempänä asemaa ollut mahtava West Lake Tea House sekin ”hankalassa paikassa”. Jotain rotia nyt hei.
Myönnetään, en minäkään kovin usein Katajanokalla hengaile. Viimeksi kävin siellä kaksi vuotta sitten kahvilla ja ystäviä tapaamassa Johan & Nyströmissä – joka muuten on ilmeisen suosittu eikä yhtään liian sivussa. Go figure.
Tällä kertaa olin yötä samaisten ystävieni luona. Vietin mukavan rentouttavan aamun puhuen 60- ja 70-lukujen poliittisista liikkeistä ystäväni kanssa aamukahvilla ennen kävelyretkeä seminaariin Hakaniemenrantaan. Välissä olisi juuri sopiva aika lounaalle, joten päätin testata viimein Peninsula 1899:n. Sisään tullessani tajusin, että nyt olisi tietysti ”lämpöallaslounaan” aika, ja olen vältellyt niitä lähes täysin viimeiset vuodet (söin niitä edesmenneessä Tampereen Rautatieaseman Kim Longissa niin paljon, että meni yli). Kysyin kuitenkin, löytyisikö jotain vegaanista syötävää. Leukani loksahti auki, kun tarjoilija esitteli minulle talon omat filotaikinanyytit, sichuanilaisittain maustetun tofun ja valkosipulissa freesatun tuoreen parsakaalin. Eihän tällaista missään koskaan ikinä. Juuri tuollaisia ruokia olisin hakenut iltalistaltakin.
Tulisen ja paahteisen makuinen sichuantofu oli vielä huomattavasti parempaa kuin Tampereen Zhou’s Placessa. Se oli todennäköisesti herkullisinta maistamaani pehmeää tofua missään kiinalaisessa ravintolassa. Parsakaali oli ihanaa, liki yhtä hyvää kuin West Lake Tea Housen illallisella aikanaan. Se oli edelleen sisältä rapsakkaa mutta pinnasta pehmeää niin, että muheva valkosipulin maku oli tunkeutunut kaalin kukintoihin. Filotaikinanyytit olivat melkoinen yllätys: sisällä oli herkullista haudutettua kaalia. Salaattipöydästäkin sain oivallista ”pikahapankaalia” ja tuoretta hunajamelonia, joka oli kaikille lämpimille ruuille täydellinen kumppani.
Seminaari schmeminaari – en olisi halunnut lähteä ravintolasta pois. Olisin voinut jatkaa napostelua ja ”kolojen tilkitsemistä” tuntikausia, sillä ruoka oli täyteläisistä mauista huolimatta kevyttä. Mitään keskitason kiinalaisista ravintoloista tuttua ähkyä ei tullut, vaan kävelymatka Hakaniemeen meren rannassa sujui mukavasti surkeasta säästä huolimatta.
Tänne minun täytyy tulla ystävieni kanssa joskus kunnon illalliselle. Useista arvioista päätelleen Peninsula 1899:n keittiöstä saa kaikenlaista erityistä, jos kokeille antaa vapaammat kädet. Täytyy kokeilla, josko onnistuisi pöytävaraus pyynnöllä ”monenlaisia vegaanisia yksinkertaisia ruokia seurueen kanssa jaettavaksi”. Arvioissa nimittäin mainittiin esimerkiksi jumalaisen näköinen paksoita ja sieniä -annos, jota ei listalta löydy. Ravintola on myös erikoistunut mykyihin ja hot pot -annoksiin.
Toistan itseäni tamperelaisen Yitong Hot Potin arvion hengessä: en anna Helsingille anteeksi, jos Peninsula 1899 ei menesty. Petitte jo minut West Lake Tea Housen kanssa. Nyt olisi lunastuksen paikka.
Peninsula 1899
Katajanokanlaituri 5
Helsinki
ma–pe 11–22
la–su 12–22