Sylvin Julle Jalava palstaviljelee kesän ajan puutarhaoppaan avulla. Poropeukalolle kaverit ovat kullanarvoisia.
Omistan juttusarjan tämän osan niille ystävällisille ihmisille, joita ilman palstamme olisi vieläkin ankeampi kuin nykyään.
Sirpa Ylönen ja Merja Turunen kehottavat Puutarhanhoito poropeukaloille -oppaassaan aloittelevaa viljelijää kysymään rohkeasti neuvoa kokeneemmilta.
Avun pyytäminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa. Lunastaessamme viljelypalstamme hakeuduin viherpeukaloisten kollegoideni pariin ja kiusasin heitä kysymyksilläni, mikä tuotti tulostakin.
Työkaveriltani Pirjolta saamani monistenivaska osoittautui korvaamattomaksi ja auttoi pääsemään hyvin alkuun. Tämä lähellä asuva kollegani kävi katsastamassa palstamme saman tien ja opasti minut kädestä pitäen alkuun. Pian Pirjo ja hänen puolisonsa kyyditsivät minut autollaan läheiseen puutarhaliikkeeseen, josta kannoimme palstallemme säkkikaupalla turvetta, multaa ja katetta.
Ei Pirjo meitä myöhemminkään ole unohtanut. Viime elokuussa sain häneltä syntymäpäivälahjaksi kuusi tulppaaninsipulia, jotka juuri ja juuri muistin istuttaa maahan ennen talven tuloa. Tosin en jälkeenpäin ollut lainkaan varma, miten päin olin sipulit maahan lykännyt. Hyviä tulppaaneja niistä joka tapauksessa tuli.
Palstaviljelijöiksi ryhdyttyämme alkoi työpöydälleni ilmestyä siemeniä, taimia ja pistokkaita muiltakin.
Liisa toimitti minulle pienen lipstikan taimen. En oikein tiennyt, mitä sen kanssa pitäisi tehdä, joten Liisa etsi ja tulosti minulle kaiken mahdollisen lipstikkaan liittyvän tiedon. Opin, että yrtti pitäisi loitolla muun muassa ruton ja noidat. Hyvä. Elämässäni oli tarpeeksi ongelmia ilman verensyöksyjä ja paiseitakin.
Lipstikan ensimmäinen vuosi ei näyttänyt lupaavalta, mikä ei suoraan sanoen yllättänyt minua. Mikä iloinen yllätys, kun seuraavana vuonna maasta pukkasi jo terhakkavartinen lipstikkanuorukainen! Nyt en enää pelkää yrttini puolesta vaan olen jo tottunut sen komeaan, pilviä hipovaan olemukseen, joka vetää vertoja alueen kanssalipstikoille.
Suuri valkosipulin ystävä Laura sermin toiselta puolelta toimitti työpöydälleni ruskeassa paperipussissa talvivalkosipulin siemeniä. Nyt pysyvät noitien lisäksi vampyyritkin loitolla, kun nautimme pestoa oman maan valkosipuleista.
Ruotsista vierailulle tulleelta ystävältäni Ninalta sain tuliaisiksi kehäkukan siemeniä.
Ohjeistukseksi sain istuttaa ne penkkien reunoille paitsi silmän iloksi myös pölyttäjiä houkuttamaan ja tuhohyönteisiä karkottamaan. Pari vuotta sitten saamani kukat ilahduttavat minua yhä!
Ja sitten on Kaija.
Parempaa palstanaapuria en uskaltaisi toivoa.
Hyvin pian sen jälkeen, kun Kaija oli ottanut vieruspalstan hoitoonsa ensimmäisten pakollisten esittelyjen ja tervehdysten jälkeen, sovimme, että Kaijalla on lupa vapaasti ojentaa ja opastaa meitä palstamme hoidossa.
Sen hän on tehnytkin, mistä iso kiitos.
Poikkeuksellisen heikkoa härkäpavun itävyyttä ihmetellessäni Kaija tiesi kertoa, että syy saattaa löytyä fasaaneista. Ne kuulemma haistavat härkäpavun siemenet jopa viidenkymmenen sentin syvyydestä!
Neuvojen lisäksi Kaija on reippaasti jakanut meille myös taimia ja siemeniä palsternakoista porkkanaan.
Juhannusyönä Kaija oli tehnyt taikojaan ja istuttanut maa-artisokkapenkkiimme kymmenen siemenperunaa, jotka hän oli saanut satunnaiselta ohikulkijalta. Jotakuta muuta tällainen palstanaapurin itseohjautuvuus olisi saattanut hmm…. potuttaa, mutta me otimme lahjan tyytyväisenä vastaan. Siellä palstamme ensimmäiset perunat pukkaavat vartta ja odotamme sadonkorjuuta jännittyneenä.
Ja kuinka paljon muutakin iloa Kaijasta on ollut!
Jo Kaijan ja hänen palstakavereidensa kyky nauttia elämästä ilahduttaa: harvassa ovat kerrat kun iloinen porukka ei nautiskelisi grilliherkuista ja viinistä palstanhoidon lomassa ja mikä parasta: ruokaa ja juomaa riittää aina naapureillekin!
Kaijan jakamista herkuista ehdottomasti harvinaisin on tähän mennessä ollut stand up -komiikkaesitys. Sanavalmis ja ennakkoluuloton palstanaapurimme oli nimittäin esiintynyt pari kuukautta aiemmin suurelle yleisölle Sami Hedbergin isännöimässä illassa. Me saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata spontaania privaattiesitystä turvepermannolta hihitellen.
Saatan olla poropeukalo, mutta kaikkine näine kavereineni onnekas sellainen. Ehkä vielä koittaa päivä, jolloin itse saatan jakaa apuani muille. Sitä odotellessa tyydyn laittamaan hyvän kiertoon näiden tekstien myötä.
Jaa:
