Mikä saa ihmisen jättämään päivätyönsä, myymään omaisuutensa ja lähtemään tien päälle, lihasvoimin? La Trottineuse -nimellä (suom. Potkulautailija) matkaa tekevän Blandine Barthélemyn tapauksessa vastaus oli kyllästyminen vanhaan elämään.
”Työskentelin graafisena suunnittelijana kotoa käsin. Koin, että minun tulisi tehdä jotain muuta elämälläni. Seinä tuli vastaan.”
Normandian Caenissa asunut Barthélemy tutustui potkulautailuun käydessään ystäviensä luona Helsingissä ja innostui heti. Kesällä 2015 hän alkoi suunnitella potkulaudalla matkaa Ranskasta Unkariin. Perusurheilullisena ihmisenä tien päälle lähteminen ei ollut keholle sokki, vaikka hän etenikin potkulaudallaan hurjaa vauhtia.
”Alussa potkin 80 kilometriä päivässä. Minulla oli runsaasti villiä mentaalista energiaa, joka auttoi minua jaksamaan. Potkin pakoon vanhaa elämääni.”
Alusta asti Barthélemylle oli selvää, että hän keräisi matkallaan myös rahaa hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi valikoitui normandialainen Café Sauvage. Se on osa suurempaa Bande de Sauvages -kollektiivia, joka järjestää Caenissa erilaisia osallistavia solidaarisuusprojekteja ympäristökysymyksiin liittyen.
Myös nykyisen matkan on tarkoitus kartuttaa Bande de Sauvagesin kassaa. Barthélemy saa tämän lisäksi ihmisiltä lahjoituksia, joilla hän rahoittaa varusteensa ja ruokansa.
Etelästä pohjoiseen
Tällä hetkellä La Trottineuse on matkalla kohti Euroopan pohjoisinta kärkeä, Nordkappia, joka sijaitsee Norjan Kinnaroddenin kallioniemellä. Normandian Caenista viime vuoden joulukuussa matkansa aloittanut Barthélemy suuntasi ensin kohti Euroopan eteläisintä kärkeä, Espanjan Punta de Tarifaa, joka oli matkan symbolinen alkupiste.
Reitti kulkee yhteensä 20 maan läpi. Ennen Suomeen tuloaan Barthélemy liikkui potkulaudalla pitkin Baleaarienmeren ja Adrianmeren rannikkoa, ylittäen Egeanmeren Kreikasta Turkkiin, kulkien ylöspäin Romanian, Serbian ja Puolan kautta Baltian maihin.
”Kroatian rannikko oli uskomaton, kuin olisi saapunut paratiisiin. Matkan alkuvaiheessa olin muutenkin haltioitunut maisemista. Mutta valitettavasti maisemien suhteen taitaa päteä sama kuin huumeisiin: tarvitset aina jotain suurempaa ja suurempaa, jotta se tekisi vaikutuksen”, Barthélemy naurahtaa.
Hän poikkesi matkansa alussa Tarifasta myös Marokon puolelle Tangeriin.
”Kun kirjoitin virallisiin papereihin ammatikseni seikkailija, eivät viranomaiset olleet mielissään.”
Yksin matkustava nainen herättää muutenkin epäilyksiä.
”Noudatan yleensä perusvarovaisuutta ja eri maiden sääntöjä, mutta en ole kokenut oloani missään vaiheessa turvattomaksi. Yksi ensimmäisistä opetuksista oli se, ettei maailma ole niin vaarallinen kuin ihmiset ajattelevat.”
Euroopan maiden rajojen ylittäminen käy helposti Ranskan passilla ja valkoisena EU-kansalaisena, mutta La Trottineusen mielessä polttelee halu matkata joskus myös ympäri maailman potkulaudalla.
”Se tulisi tietysti olemaan iso haaste, mutta olen valmis laajentamaan näköpiiriäni. Kaikki tiet tuskin ovat asfaltoituja, mikä on potkulaudalle vaativaa.”
Barthélemyn mielestä kansallisvaltiot ovat aikansa eläneet. Niille ja niihin kytkeytyvälle kapitalismille tarvitaan vaihtoehtoja.
”Haluaisin uskoa, että anarkistinen elämäntapa on mahdollista kansallisvaltioiden sisällä, vaikka anarkistina vastustaisikin rajoja valtioiden välillä.”
Kehon ja mielen voima
Oman kehon voimalla matkustaminen ei La Trottineusen tapauksessa ole johtanut loukkaantumisiin. Matka ei ole vammojen takia keskeytynyt.
Tällä hetkellä Barthélemy yöpyy jatkuvasti teltassa, ellei joku tarjoa yösijaa.
”Tykkään kohdata ihmisiä sattumalta, en suunnittele muuta kuin reitin, jota seuraan”, hän sanoo. ”Harvoin pysähdyn pidemmäksi aikaa. Tällä hetkellä liikun 50–60 kilometrin päivävauhtia.”
Barthélemy sanoo nauttivansa yksinolosta, eikä koe oloaan yksinäiseksi tien päällä.
”Olen lapsesta saakka ollut introvertti. Luin paljon, ja sisäinen elämäni oli rikasta. Etsin aina monimutkaisia vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin.”
Kirjoittaminen on osa matkantekoa. Barthélemyn suunnitelmissa on kirjoittaa essee matkan päätteeksi. Hän on sanonut huomanneensa muutoksen ajattelussaan aloittaessaan liikkuvan elämäntyylinsä.
”Fyysinen aktiviteetti auttaa minua ajattelemaan kokonaisvaltaisemmin. Ajattelu on myös fyysistä toimintaa, keho ja mieli ovat yhtä. Ajattelen kehollani.”
Muutoksia
Matkan tekeminen on saanut Barthélemyn ajattelemaan sitä, mikä tekee elämästä hyvän.
”Jokaisen tulisi mielestäni välillä pohtia elämäntyyliään. Paikasta toiseen fyysisesti vaeltaminen aika ajoin on myös suositeltavaa”, hän painottaa. ”En kuitenkaan ajattele, että se olisi globaalisti ympäristön kannalta kestävää, jos kaikki ihmiset alkaisivat vaeltaa paikasta toiseen.”
Kiertolaiselämän ansiosta hän on luopunut kaikesta omaisuudestaan – paitsi kirjoistaan, jotka hän jätti säilytykseen vanhemmilleen.
”Kaikki mitä tällä hetkellä omistan, on aika lailla näissä kolmessa laukussa, jotka ovat kiinni potkulaudassani.”
Barthélemy kannattaa supistuvaa kasvua niin sivilisaation kuin ihmisten elämäntyylin kannalta. Hän haluaa esimerkillään muistuttaa, että vaihtoehtoisia tapoja matkustaa on, mikäli jaksaa niitä etsiä. Kehon tehdessä matkaa myös mieli liikkuu uusiin suuntiin.
Kuvat: Blandine Barthélemy
Blandine Barthélemy, La Trottineuse, potkulauta, urheilunumero