(Suomi 2012)
O: Mikko Kuparinen
N: Mikko Nousiainen, Miina Maasola, Kristo Salminen, Johanna Kokko, Hanna Vahtikari
K12
Ensi-ilta 21.12.2012
Eukonkantoon huipentuva romanttinen komedia ei naurata eikä liikuta.
Suomessa tehdään romanttista komediaa harvoin, mutta kyllä täälläkin osataan. Esimerkiksi Johanna Vuoksenmaan taannoinen Klikkaa mua -tv-sarja piti tasonsa hyvin, onnistui sekä kertomaan nykyihmisestä että tarjoilemaan ihanan höttöistä eskapismia.
Esikoisohjaaja Mikko Kuparisen pitkä elokuva Rakkauden rasvaprosentti ei sen sijaan oikein osu maaliinsa, enkä ole varma onko maali ollut kovin hyvin tiedossakaan.
Hannamaija Matilan ja Laura Immosen kirjoittama leffa kertoo Mikko Nousiaisen esittämästä mainosmies Stigusta, joka on copywriterina eräänlainen oman elämänsä dondraper, työssään poikkeuslahjakkuus mutta myös hurjasti liikenteen seassa skeittaava ja silti palavereista myöhästelevä kvasiboheemi. Paitsi että Stigun ura saattaa olla lähdössä laskusuuntaan.
Stigulla käy kuitenkin sillä lailla flaksi, että hän törmää suorapuheiseen Ellaan (Miina Maasola), joka haluaa miehen seksisuhteeseen, ei muuta. Parin vimmaisiin keskiviikkoakteihin tulee pian totta kai lisäkierrettä. Väestöliiton kampanjaan hommiin päässyt Ella joutuu suunnittelemaan kestävän parisuhteen autuutta ylistävää mainosta juurikin Stigun kanssa.
Rakkauden rasvaprosentin keskeiset ongelmat ovat henkilöiden epäkiinnostavuus ja käsikirjoituksen konservatiivis-varovainen arvattavuus.
Varsinkaan Nousiaisen Stigusta ei saa oikein mitään otetta. Luovasti hulluksi copy-neroksi hän on vaisu ja innoton tapaus, rajuksi rakastajaksi hän taas on varsin vaisu ja innoton tapaus, elämänsä rakkauden löytäessään hän taas käyttäytyy kuin perin vaisu ja innoton tapaus. Ellaan ei oikein pääse tutustumaan, kun leffa pääasiassa kerrotaan Stigun kautta. Stigun nemesikseksi mainostoimistoon kirjoitettu ärsyttävä nousukas on, noh, klisheinen ärsyttävä nousukas. Ja niin edelleen. Missään vaiheessa ei oikein selviä, mitä näistä ihmisistä halutaan kertoa ja miksi.
Lajityypin juonikuvioita on oikeastikin vaikea punoa kovin yllättäviksi, mutta leffan juoni heittelee kyllä Stigua ja Ellaa likemmäs toisiaan ja etäämmäs toisistaan kuin jonkin mekaanisen romcom -laitteen viehkolla charmilla. Loppupuolen eukonkantojaksossa on puskafarssin makua ja sitä seuraavat selvittelyt kestävät yksinkertaisesti liian kauan. Tuntuu kaiken kaikkiaan siltä, että on ihastuttu liiaksi pikkunäppärään ideaan parisuhdetta vieroksuvan tytön voittamisesta ihan oikeaksi heilaksi.
Ihan ensimmäisissä Stigun ja hänen parhaan kaverinsa (Kristo Salminen) kohtauksissa on muuten ainakin tämän katsojan silmään kiinnostavaa homoeroottista värinää – harmi että tällainen feidaantuu heti juonen pyörähdettyä kunnolla käyntiin.