Girls Lost
(Pojkarna, Ruotsi 2016)
O: Alexandra-Therese Keining
N: Tuva Jagell, Emrik Öhlander, Louise Nyvall, Wilma Holmén
”Näytä tissit, huora!” huutaa pahin tyttöjä piinaavista yläasteen öykkäreistä. Jesterin (Filip Vester) johtama poikajengi hyökkää 14-vuotiaan Bellan (Wilma Holmén) kimppuun. Tyttö ahdistetaan seinää vasten, ja hänen paitansa revitään. Pojat pakenevat vasta kun tytön kaksi parasta ystävää tulee paikalle. Tällaista on Bellan, Momon (Louise Nyvall) ja Kimin (Tuva Jagell) elämä yläasteella. ”Kukaan ei kutsu poikia huoriksi, pojat jätetään rauhaan”, tytöt miettivät. Mitä jos he voisivat muuttua pojiksi?
Alexandra-Therese Keiningin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Girls Lost tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Bellan kasvihuoneeseensa tilaamien siementen joukosta löytyy yksi outo siemen. Siitä kasvaa jännittävä kasvi, jonka vaniljanmakuista mettä tytöt päättävät hetken mielijohteesta maistaa. Taikakasvin mesi muuttaa tytöt väliaikaisesti pojiksi. Ja totta, poikina heitä ei kiusata, vaan he pääsevät mukaan poikajengin salaisiin bileisiin.
Kimille poikana oleminen on jotain enemmän kuin Bellalle ja Momolle. Kim pääsee poikana (Emrik Öhlander) vihdoin tutustumaan Tonyyn (Mandus Berg), jota hän on tytön ruumiissaan jo pitkään kaukaa ihaillut. Tony on aivan muuta kuin Kim odotti, mutta se ei hälvennä Kimin kokemaa vetovoimaa hukassa olevaa poikaa kohtaan.
Elokuvan teemoiksi nousevat oman sukupuoli-identiteetin etsiminen sekä nuoruuden hämmennys seksuaalisen monimuotoisuuden edessä. Mitä jos ei pystykään asettumaan kahlitseviin sukupuolirooleihin, vaan huomaa olevansa jotain siltä väliltä? Tai mitä sitten, jos ei ole sinut oman kehonsa kanssa? Entä jos oma seksuaalisuus ei ole valtanormien mukaista?
Alexandra-Therese Keiningin aikaisempi ohjaus Kiss me käsitteli sekin seksuaalisuuden liukuvia rajoja. Toisin kuin Kiss me, Girls Lost kuljettaa maagisen rajamaille.
Girls Lost on tummia sävyjä sekä visuaalisuuden ja äänimaailman juhlaa. Taianomainen musiikki ja visuaaliset efektit rytmittävät ja vahvistavat kerrontaa. Elokuvan äänisuunnittelusta vastaa Pietari Koskinen ja musiikista Sophia Ersson.
Välillä, varsinkin elokuvan alkupuolella, jotkin visuaaliset elementit ovat turhankin alleviivaavia, kuten perhoset metamorfoosin symbolina. Lopulta ne kuitenkin asettuvat osaksi elokuvan visuaalista kerrontaa, vahvistavat sen kauniita ja voimakkaita kuvia. Elokuvan tarina perustuu Jessica Schiefauerin nuortenkirjaan Pojkarna.
Susanna Karhapää
Ma 19.9. klo 21.15 Kinopalatsi 10
Ti 20.9. klo 18.45 Kinopalatsi 9
Zoology
(Zoologiya, Venäjä 2016)
O: Ivan I. Tverdovski
N: Natalia Pavlenkova, Dmitri Groshev, Maria Tokareva
Naapurustossa asuu nainen, joka on paholaisen riivaama, jolla on kolme häntää ja joka voi viedä sielusi. Näin keski-ikäisestä Natashasta (Natalia Pavlenkova) puhutaan. Joku on vuotanut hänen salaisuutensa, ja pieni eriskummallisuus on saanut vainoharhaiset mittasuhteet.
Natasha ei ole paholaisen riivaama, hänellä vain sattuu olemaan lihaisa häntä. Lääkärit ovat ymmällään ja määräävät loputtomasti röntgenkokeita.
Häntä ei kuitenkaan ole kantajalleen ongelma. Päinvastoin. Hameen alle kätkeytyvä jatke tuntuu erottavan aiemmin harmaan Natashan joukosta, mitä nainen alkaa itsekin arvostaa. Hän hakeutuu jopa flirttiin röntgenhoitajan kanssa. Sitä paitsi jäntevä häntä on itsessään fyysisen ilon lähde.
Nykyisiä venäläiselokuvia tulkitsee mielellään maan nykytilanne mielessään. Papisto, virkamieskoneisto ja rivikansalaisten takertuminen uskontoon näytetäänkin naurettavuuden valossa. Mitä erilaisuuden kohtaamiseen tulee, draama on kuitenkin universaali. Jos häntä tuntuu Kafkalta pöllityltä, fantastiselta juonenkäänteeltä, sen tilalle voi kuvitella tumman ihonvärin tai ruumiinvamman. Äkkiä tarina kertookin meistä ja meidän yhteiskunnastamme.
Ivan I. Tverdovskin draaman päähahmo työskentelee eläintarhassa. Tässä piilee ironinen piikki ihmisten ylemmyydentunteesta myös lajitasolla. Yhtäkkiä Natasha on itse otus, jonka toiset haluaisivat mieluiten nähdä häkkiin suljettuna.
Kaisu Tervonen
Pe 16.9. klo 14.00 Kinopalatsi 8
Ti 20.9. klo 18.30 Korjaamo Kulmasali
Ke 21.9. klo 21.00 Kinopalatsi 8
The Here After
(Efterskalv, Ruotsi-Puola-Ranska 2015)
O: Magnus von Horn
N: Ulrik Munther, Mats Blomgren, Sven Ahlström, Ellen Mattson
Teini-ikäinen John (ruotsalainen pop-tähti Ulrik Munther) syyllistyi väkivaltarikokseen jo varhaisella iällä ja palaa nyt takaisin kotiinsa kärsittyään tuomionsa. Mutta perheen ja koulutovereiden tuomiot ovat vielä vastaanottamatta.
Johnin kontrollifriikillä yksinhuoltajaisällä ei riitä kapasiteettia lapsensa väkivaltaisen käyttäytymisen aiheuttamien tunteiden käsittelyyn, ja hänen totaalinen kyvyttömyytensä keskusteluun on piinaavaa katsottavaa.
Kun John palaa kotiinsa, ei isä kysy lainkaan, millaista laitoksessa oli. Elämässä eteenpäin jatkaminen tuntuu mahdottomuudelta, kun entiset ystävät eivätkä opettajatkaan tahdo päästää irti Johnin syyllisen stigmasta.
Magnus Von Hornin verkkainen ja kylmäävä esikoisohjaus sijoittuu pieneen ruotsalaiseen maalaiskylään. Von Horn jakaa katsojalle elokuvan edetessä pieniä tiedon rippeitä Johnin rikoksen taustoista. Ne pitävät yllä vähäeleisen tarinan jännitettä.
Pawel Pawlikowskin Idasta Oscar-ehdokkuuden saanut kuvaaja Lukasz Zal korostaa Von Hornin lohdutonta ja karua maailmankuvaa minimalistisen kylmillä ja kauniilla kuvilla.
Tuuli Sirkeinen
Ti 20.9. klo 20.00 Kino Tapiola
Ke 21.9. klo 18.30 Kinopalatsi 8
To 22.9. klo 16.15 Kinopalatsi 9
Tyttö nimeltä Varpu
(Suomi 2016)
O: Selma Vilhunen
N: Linnea Skog, Paula Vesala, Lauri Maijala
11-vuotias Varpu (Linnea Skog) ei löydä paikkaansa trendikkäiden tallityttöjen joukosta, mutta ei myöskään itähelsinkiläisten koulukaverien jengistä. Molempiin hän koittaa sopeutua, mutta törmää toistuvasti ulkopuolisuuden kokemukseen. Varpun matkalla aikuisuuteen sekään ei varsinaisesti auta, että hänen yksinhuoltajaäitinsä Siru (Paula Vesala) ripustautuu tyttäreensä. Äiti on suhteessa Varpuun enemmän tarvitseva kuin huolehtiva osapuoli. Siru kaipaa tyttärensä tukea deitti-ilmoituksen laatimisessa tai reputettuaan toistuvasti inssissä.
Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu on koskettava aikuisuuden kynnykselle sijoittuva draama. Vilhunen kuvaa taitavasti hukassa olevan yksinhuoltajan arkikamppailua rahahuolineen. Äidistään vastuuta kantava Varpu yrittää olla kiltti ja aiheuttaa mahdollisimman vähän vaivaa. Lopulta Varpu päättää kuitenkin rikkoa totutun kaavan ja etsiä vastaukset isästään. Kaavan rikkominen avaa äidinkin silmät.
Vilhusen käsikirjoituksen huumori ilahduttaa. Tarinaa kuljetetaan luontevasti ja taidolla eteenpäin. Ohjaaja annostelee vähäeleisiä vihjeitä, joiden merkitys paljastuu vähitellen kerronnan edetessä.
Linnea Skog tekee hienon roolityön Varpuna. Myös Linnean isää Ilmaria esittävä Lauri Maijala ottaa roolinsa omakseen.
Paula Vesalan monilahjakkuutta on hyödynnetty elokuvassa. Yhdessä PMMP:n taustavoimissakin vaikuttaneen Jori Sjöroosin kanssa hän on tehnyt musiikin, joka soljahtaa luontevasti elokuvan maailmaan.
Selma Vilhunen on tunnettu erityisesti hänelle Oscar-ehdokkuuden tuoneesta lyhytelokuvastaan Pitääkö mun kaikki hoitaa? Tyttö nimeltä Varpu on Vilhusen ensimmäinen kokopitkä elokuvaohjaus, ja se nostaa Vilhusen suomalaisen fiktioelokuvan kärkinimiin. Parasta elokuvassa on sen käsikirjoitus ja Linnea Skog pääroolissa.
Susanna Karhapää
To 15.9. klo 20.45 Savoy-teatteri
Sparrows
(Þrestir, Islanti-Kroatia-Tanska 2015)
O: Rúnar Rúnarsson
N: Atli Oskar Fjalarsson
Ari asuu maailman kauneimmassa paikassa, joka on samalla umpiruma. Teini-ikäinen on joutunut muuttamaan Reykjavikista takaisin lapsuudenmaisemiin Länsivuonolle alkoholisoituvan isänsä luo. Ympärillä kohoavat sumujen verhoamat vuoret, joita reunustaa meri sieltä kurkkivine norppineen. Näkymä on kuin luonnon temppelistä, mutta kyläläisiä kiehtovat enemmän maalliset synnit.
Suuri osa paikallisista on alkoholissa ja huumeissa marinoituja kalatehtaan työläisiä. Kalatehtaalla aloittaa kesätyönsä myös Ari. Etäinen isä yrittää välillä esiintyä roolimallina pojalleen, jonka kuitenkin hakeutuu mieluummin mummonsa ja lapsuusajoilta tutun Láran seuraan. Láralla tosin on mustasukkainen poikaystävä.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Rúnar Rúnarssonin draama ei kerro nuoresta rakkaudesta, se ei ole edes kalastajakylän Romeo ja Julia. Sparrows on sitäkin synkempi. Arin isän asunto tuntuu olevan päihdefestien keskusmesta, eivätkä nuorison harrastukset aikuisten menosta paljon eroa.
Kauneus ja rumuus limittyvät monella tapaa. Reykjavikissa kirkkokuorossa laulaneen Arin äänessä on enkelimäinen kaiku, mutta pikkukylässä laulupaikkana toimii ruosteinen siilo. Ahdistavinta ovat teinien ensimmäiset seksikokemukset. Herkät hetket saavat likaisen käsittelyn.
Aria näyttelevä Atli Oskar Fjalarsson tekee muutaman epätoivon hetken rikkomasta ilmeettömyydestä tunteikasta. Hän on kuin kuka tahansa teini, joka joutuu huonoon seuraan. Huonoa seuraa sattuu vain olemaan lähes kokonainen kylä.
Kaisu Tervonen
Ma 19.9. klo 13.45 Kinopalatsi 8
Ti 20.9. klo 21.15 Kinopalatsi 9
Ke 21.9. klo 17.45 Kino Tapiola
Mia Madre
Italia 2015
O: Nanni Moretti
N: Margherita Buy, John Turturro, Giulia Lazzarini, Nanni Moretti
Ikääntyvä elokuvaohjaaja Margherita (Margherita Buy) on menettämässä otteensa työstään, elämästään avioeron jälkeen, suhteestaan teini-ikäiseen lapseensa. Pahinta on kuitenkin se, että äiti on kuolemassa. Margherita ei pysty hyväksymään opettajana työskennelleen äitinsä ajan olevan vähissä. Harmaita hiuksia Margheritalle tuottaa myös hänen elokuvansa amerikkalainen tähti, Yhdysvalloista varta vasten paikalle lennätetty Barry Huggins (John Turturro). Barry on äänekäs, egoistinen ja raivostuttava. Diivan elkeillään hän saa stressaantuneen ohjaajan sietokyvyn repeilemään liitoksistaan.
Nanni Morettin ohjaama Mia Madre on hauska ja pinnan alla surumielinenkin kuvaus elämästä, perhesuhteista, luopumisesta ja ikääntymisestä. Se kuvaa kulissien ylläpidon vaikeutta silloin kun suuret murheet koettelevat.
Perfektionistinen Margherita palaa unikuvissaan elokuviensa ensi-iltojen jonoihin keskustelemaan ystävien ja rakastettujen kanssa. Hän saa kuulla kritiikkiä työstään ja henkilökohtaisista puutteistaan. Uutta elokuvaa kuvatessaan palkittu ohjaaja kyseenalaistaa vuosikausien aikana karttuneen ammattitaitonsa täysin ja pelkää jälleen kerran taipuvansa ohjauksessaan vain sovinnaisiin ratkaisuihin. Kritiikki, jota hän ei ole voinut unohtaa.
Moretti itse näyttelee elokuvassaan Margheritan veljeä, Giovannia. Elokuvan hauskin ja ärsyttävin hahmo on John Turturron esittämä Barry Huggins. Myös pääosanesittäjä Margherita Buy onnistuu roolissaan loistavasti.
Susanna Karhapää
Su 18.9. klo 16 Orion
To 22.9. klo 18.30 Savoy-teatteri
Rakkautta & Anarkiaa 5.–25.9.