(Out of the Furnace, USA 2013)
O: Scott Cooper
N: Christian Bale, Casey Affleck, Woody Harrelson, Willem Dafoe, Forest Whitaker
K16
Ensi-ilta 24.1.2014
Amerikkalainen rikoselokuva voi hyvin.
Debra Granikin hienoa elokuvaa Winter’s Bonea on ilmeisesti kiittäminen siitä, että amerikkalainen rikoselokuva on nyt helkkarin kiinnostavaa. Juuri saimme Denis Villeneuven pakahduttavan Vangitut-jännitysdraaman, sitä aiemmin olemme saaneet ainakin elokuvat Place Beyond the Pines, Mud ja Paperboy. Kaikki ovat hienoja noir-teoksia, joissa ei noudatella rikoselokuvien tutuimpia kaavoja.
Ehkä myös sellaiset elokuvat kuin Andrew Dominikin Killing Them Softly ja William Friedkinin Killer Joe, Nicolas Winding Refnin viimeisimmistä elokuvista puhumattakaan, on saatu tehtyä, koska tuottajat tällä hetkellä uskovat vakaviin ja kompromissittomiin rikoksista kertoviin elokuviin.
Sellainen on myös Scott Cooperin (Crazy Heart) Rautakaupunki, joka sijoittuu todella ankeisiin Pennsylvian maisemiin, samoihin maisemiin kuin Villeneuven Vangitutkin. Christian Balen esittämä tehdastyöläinen on huolissaan pikkuveljestään (Casey Affleck), jolle ei löydy elämässä tarkoitusta, eivätkä pojan keikat Irakissa asiaa helpota. Kun armeijakeikat hyytyvät, poika elättää itseään nyrkkitappeluilla lakkautettujen tehtaiden joutomailla.
Tarinassa on paljon mahdollisuuksia kliseisiin ja tavanomaiseen verilöylyleikkiin, mutta rajuimmillaan ja ahdistavimmillaankin Rautakaupungissa säilyy tuntuma ihmisten todelliseen elämään. Tarinassa on kohtalonomaista noir-henkeä: epätoivoiset ratkaisut johtavat vain toisiin epätoivoisiin tilanteisiin eikä sivullisia uhreja pysty välttämään. Pennsylvanian pikkukaupungin masentavia maisemia katsoessaan ei pysty uskomaan amerikkalaiseen unelmaan. Ainoa, joka siihen pystyy, on Woody Harrelsonin esittämä Appalakien vuorten huumekuningas.
Cooper ohjaa suurimman osan aikaa varmasti. Ei uskoisi. että tämä on vasta hänen toinen pitkä elokuvansa. Intensiteetti laskee toisella puoliskolla, mutta se lienee osittain käsikirjoituksen vika. Joitain kohtauksia ei ole pohjustettu niin hyvin kuin pitäisi, mutta se ei vähennä elokuvan kokonaistehoa.
Rautakaupungissa on myös upea näyttelijäkaarti, ja monet antavat rooleissa varmoja, vivahteikkaita suorituksia. Woody Harrelson on pelottava ilmestys, kuin suoraan Cormac McCarthyn romaaneista. Tom Bower on myös erinomainen vaiteliaana baarimikkona. Valitettavasti Sam Shepardille ei ole keksitty niin paljon käyttöä kuin hänen kykynsä esittää pienillä eleillä edellyttäisi. Hänen hahmonsa tuntuu myös häviävän elokuvan viime metreillä.
Valitettavasti elokuvan loppukuva on sekä hämmentävä että epäselvä. Sen sisältämä ajatus sopii kyllä ahdistavaan elokuvaan erinomaisesti, mutta kovin uskottavalta se ei tunnu.