Kuvat: Bea Martinez-Sayanes ja Sara Kärpänen
Video: Bea Martinez-Sayanes
”I love this! It’s natural, indie and beautiful” kiteytti englantilainen Anna Edwards-McConway (pääkuvassa), yksi Optimus Primavera Soundin kävijöistä festivaalitunnelmiaan.
Torstaista lauantaihin kestänyt tapahtuma houkutteli Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon juuri Edwards-McConwayn tapaisia 20-30-vuotiaita festivaalituristeja ympäri Eurooppaa. Toisaalta rockjärkäleet, kuten Dinosaur Jr. ja Swans sekä paikalliset 80-luvulla aloittaneet yhtyeet vetivät festivaaleille myös keski-ikäisempää portugalilaisyleisöä. Suomessa 125 euron hintainen festivaalilippu on tätä nykyä normihintainen, mutta etelä-eurooppalaiselle kukkaron nyörejä kiristävä. Sen myös huomasi kävijäkunnasta, josta yli puolet oli turisteja.
Merenrannan kupeessa sijaitseva Parque da Cidade-kaupunginpuisto täyttyi viikonloppuna piknik-vilteillä portviiniä nauttivista musiikkidiggareista, joiden kasvoja ei euroahdinko varjostanut. Optimuksen ja olutjätti Superbockin rahoitus näkyi kaikessa: ilmaisia piknik-peittoja, kaulanauhoja, kukkaispäähineitä sekä laukkuja jaettiin kävijöille anteliaasti. Myös journalisteja voideltiin sponsorimateriaalein yltäkylläisesti.
Tapahtuman line-up kumarsi raskaammille pitkänlinjan rockkonkareille sekä uusille, etenkin paikallisille indietulokkaille. Torstain pääesintyjät olivat ilman muuta Nick Cave sekä vuonna 2011 esiin ponnahtanut eteerisen elektromusiikin suurnimi James Blake. Nick Cave veti vahvan puolitoistatuntisen, joka nojasi miehen tinkimättömään karismaan. Blake aloitti shown esittämällä tunnetuimmat kappaleensa I Never Learnt to Share sekä Limit to Your Love.
Perjantai oli kolmipäiväisen festivaalin pääpäivä, jonka ensimmäinen iso nimi oli legendaarinen muusikko-taiteilija Daniel Johnston. Kun solisti nousi lavalle, ei yleisö tiennyt mihin olisi katsonut. Mielialahäiriöistä kärsivä Johnston puristi laulunsanoja kädessään koko konsertin ajan, tukeva vartalo voimakkaasti täristen. Miehen intensiivinen tulkinta imaisi mukaansa, mutta konsertti jätti sekavan tunnelman.
Pääkiinnityksiä lukuunottamatta bändeissä oli turistille paljon kysymysmerkkejä. Portugalissa suursuosiota nauttiva, vuonna 1985 aloittanut Mão Morta (suom.”kuollut käsi”) veti täysin sanattomaksi. Raskasta avant-garde rockia vetelevä pumppu toi mieleen etelä-eurooppalaisen version Yö-yhtyeestä, solistien yhdennäköisyydestä lähtien.
Lauantaina, puoli yhdeltä yöllä esiintyi festivaalien odotetuin esiintyjä: brittipopikoni Blur. Yhtye oli kuin räätälöity 90-luvun neontuulitakkeihin, kivipestyihin farkkuihin ja pyöreisiin aurinkolaseihin sonnustautuneelle yleisölle. Konsertti oli varman päälle pelattu hittipotpuri ensimmäisestä Girls and Boys -biisistä ennalta arvattavasti Song 2:n päättämään encoreen. Lähes koko best of –levyn kavalkadi kuultiin, hitti toisensa perään: Beetlebum, There’s No Other Way, Coffee & TV, Parklife, End of a Century, Tender… Puolitoistuntinen hujahti isojen kotibileiden nostatustunnelmassa, jossa unohti laulavansa livenä Damon Albarnin kanssa. Toki Albarn muisti myös rockkukkoilla. Solisti kehaisi, että oli niin ihana olla taas Portossa (jossa he esiintyivät ensimmäistä kertaa), ”where you have see and…well, all that stuff”. Egoilusta saivat osansa saivat myös lehtikuvaajat, joiden kalustojen päälle Albarn tyhjensi vesipulloja. Aika ei ollut syönyt tehoa 90-luvun soundtrackeista – päin vastoin. Yleisö tuntui halkeavan liitoksistaan eläessään parasta aikaa uudestaan.
Lauantaina Dinosaur Jr aloitti komeasti päälavalla viimeisten auringonsäteiden lämmittäessä yleisöä. Lauantai oli selkeästi rennompi, hiljaisempi ja artistien puolesta pienempi perjantain pääpäivään verrattuna. Viime vuonna esikoislevynsä julkaissut elektropumppu Dan Deacon keräsi propsit loistavasta liveaktista. Yhtye tanssitti yleisöä letkassa ja ympyrässä saaden hien tippumaan teltan katosta. Elektroniseen soundiin painottunut loppuilta viihdytti kuuntelijoita aamukuuteen saakka. Yleisö ohjattiin vielä bussikuljetuksen avulla keskustan klubijatkoille.
Optimus Primavera Sound jätti kuvan hallitusta festivaalikoneistosta, jossa ei ollut liikkumavaraa yllätyksille. Ruoka, kohdeyleisölle räätälöidyt myyntikojut, kuljetukset, järjestyksenvalvonta ja tiedotus olivat hoidettu virheettömästi. Yleisössä hymyt irtosivat herkästi kukkaisseppäleiden ja ray ban –lasien verhoamien kasvojen takana. Etelä-Euroopassa touko- ja kesäkuu lasketaan vielä kevätkuukausiksi ja Primavera onkin sananmukaisesti ”Oodi keväälle”. Kukat, hymy, olut, ystävät, musiikki. Ei hullumpi ylistys.
