Hätkähdän hereille sohvaltani työpäivän jälkeisestä koomatilasta. Kello on tikittänyt unieni aikana pitkälle iltaan. Rynnistän veren maku suussa Helsingin Kallion Kuudennelle linjalle, sillä en halua missata torstaisesta vaihtoehtorock-illasta yhtään sekuntia.
Ehdin juuri ja juuri kyttäämään ensimmäisenä esiintyvän Kynnet-bändin vetoa. Tämä suht tuore bändiprojekti yllättää minut positiivisesti helposti lähestyttävällä, mukaansa imaisevalla rokkailullaan. Teemu Tannerin heiluessa ja laulaessa näyttää, kuin hän kiemurtelisi onnellisessa rockpsykoosissa. Tätä lavashow’ta on viihdyttävää seurata.
Keikka loppuu. Sykkeeni alkaa nousta odotellessani illan seuraavaa esiintyjää ja päätähteä, joka on amerikkalainen Royal Trux. Tämä vaihtoehtorockia soittava, kulttimaineeseen noussut bändi perustettiin New Yorkissa vuonna 1987. En ole vielä koskaan nähnyt yhtyettä livenä. Suomessa se ei ole ollut ennen tätä iltaa mahdollistakaan. Bändi on ollut telakalla vuodesta 2001 lähtien ja tehnyt paluun parrasvaloihin pari vuotta sitten. Tänä kesänä yhtye on julkaissut livealbumin Platinum Tips + Ice Cream ja keikkaillut myös Euroopassa. Royal Truxin ytimen muodostavat vokalisti-kitaristi Neil Hagerty ja vokalisti Jennifer Herrema.
Seisomme lavan edustalla jännittyneissä tunnelmissa odottaen Royal Truxin soittoa. ”Mitä jos mä sekoon ja hyppään lavalle makaamaan Jenniferin jalkojen juureen”, yksi fanittajista pohtii. ”Kuvittele, kohta ne seisoo tossa metrin päässä, mun sydän saattaa posahtaa onnesta ihan just”, joku toinen eturivistössä mantraa. Yllätyn huomatessani, ettei Kuudes linja ole tänään supertäynnä keikkakansaa. Hyvä niin, onpahan enemmän tilaa jorailla!
Hagerty ilmestyy lavalle rumpalin ja basistin kanssa. En pysty keskittymään heidän soittamiinsa alkusäveliin, sillä odotan sydän satasta laukaten vokalisti Herreman ilmestymistä. Vihdoin hän tepastelee lavalle laiskoin askelin. Olen pökertyä hänen rockstaramaisen habituksensa loisteessa. Yllään hänellä on rikkirevityt farkut, lippalakki, Royal Trux -paita ja buutsit. Herrema näyttää yhtä coolilta, kuin aina parin vuosikymmenen ajan lehtien sivuilla poseeratessaan. Hän soittaa aluksi nokkahuilua. Instrumentista ei kantaudu eturiviin pienintäkään pihausta. Sillä ei ole väliä, koska pelkästään hänen lavaliikehdinnässään riittää äimisteltävää.
Royal Truxin keikkasetti otetaan lempeästi vastaan ja hyvästä syystä. Biisikimarassa tasapainoillaan kaoottisen metelin ja pikkutarkan soitannan muodostamassa taikamaisen harmonisessa äänimaailmassa. Keikka ei pidä sisällään ainoatakaan turhaa sekuntia. Esiintymisessä on oikeanlaista vaaran tunnetta, jollaisesta harvoin nykypäivänä pääsee nauttimaan. Herrema poistuu lavalta muutamaan otteeseen ja palaa takaisin muina naisina. Hän hörppää kaljaa viehkosti silloin tällöin. En ymmärrä Herreman välispiikeistä sanaakaan, mutta kuuntelen niitä kikatellen. Bändin improiluhetket tekevät vaikutuksen, kun kitaran ja basson äänisekamelska yhdistyy tajunnan räjäyttävään rumpujytkeeseen. Vinksahtanutta jamittelua parhaimmasta päästä! Herreman rahiseva ja hetkittäin vahvasti grungehtava lauluääni saa monet katsojista vauhkoiksi ihastuksesta. Hagertyn levoton kitarariffittely tekee korvilleni rakkautta. Tämän bändin tenho ei ole kadonnut vuosien mittaan mihinkään!
Royal Trux lopettaa vajaan tunnin mittaisen settinsä I’m Ready-klassikkoon. Ilmassa on villiä, juovuttavaa säpinää. Innostunut yleisö hytkyy biisin tahtiin. Soitto loppuu. Olemme valmiita kuulemaan tätä bändiä lisää! Anelemme yhtyettä takaisin lavalle kiljuen ja lavan edustaa paukutellen. Encorea ei kuitenkaan tipu.
Kiiruhdan illan viimeiseen metroon Royal Trux -päissäni. Olen jäädä ovien väliin pujahtaessani metrovaunuun. Selviän säikähdyksellä ja pääsen kotiin. Käyn nukkumaan. Herään jossain vaiheessa puhelimeni piippaukseen. Ystäväni lähettää kuvan, jossa hän istuu Kuudennen linjan takahuoneessa kuumasti kehräävä Jennifer Herrema kainalossaan. Hetken harmittaa, että olen häipynyt paikalta pois heti keikan loputtua. Olen kuitenkin varma, että tämäniltaiset keikat ilman takahuonekliimaksiakin tulevat pitämään minut huumaantuneessa mielentilassa vielä pitkän tovin.
Fullsteam Records, girl crush, Jennifer Herrema, Kuudes linja, Kynnet, lo-fi rock, Neil Hagerty, noise rock, rock, Royal Trux, vaihtoehtorock