Torstaina 18. syyskuuta alkava elokuvafestivaali Rakkautta ja Anarkiaa esittelee joukon pakkomielteisiä, ahdistuneita ja nurkkaan ajettuja hahmoja. Useimmat näistä tavataan onneksi hyvissä elokuvissa.
Whiplash
(USA 2014)
O: Damien Chazelle
N: Miles Teller, J. K. Simmons, Paul Reiser, Melissa Benoist
K16
Newyorkilaisessa jazz-akatemiassa opiskeleva Andrew (Miles Teller) haluaa olla paras. Siksi hän harjoittelee vimmatusti päästäkseen rumpaliksi Terence Fletcherin (J. K.Simmons) johtamaan, koulun arvostetuimpaan orkesteriin. Kokoonpanoon pääsyn myötä harjoittelu tosin vasta alkaa. Fletcher pieksää soittajansa pelon äärelle ja itkun partaalle – sekä huippusuorituksiin. Julmuudellaan hän kuitenkin ruokkii Andrewn haaveita enemmän kuin tämän rakastava isä (Paul Reiser).
Whiplashissa kunnianhimo on kaiken nielevä voima, jonka ympärille Damien Chazelle kasvattaa pakkomielteisen jännärin. Andrew on valmis hylkäämään sovinnaisuuden menestyksen eteen, ja Fletcher ylittää vittumaisuudessaan kaikki säännöt.
Intensiteetti syntyy ennen kaikkea kahden taitavan näyttelijän yhteispelistä, joka huipentuu viimeiseen kohtaukseen. Kuumeinen jazz ja kylmät silmäykset bändinjohtajan ja rumpalin välillä muodostavat pelin, jota katsoo penkkiurheilijan intohimolla.
To 18.9. klo 18.00 Bio Rex
Grand Central
(Ranska–Itävalta 2013)
O: Rebecca Zlotowski
N: Tahar Rahim, Léa Seydoux, Denis Ménochet
K16
Grand Central herättää atomivoiman taustoittaman romanssin takia mielleyhtymiä Alain Resnais’n Hiroshima, rakastettuni -elokuvaan. Sen taustalla ei ole ydinpommin mittaamaton tuho vaan Rhonen laaksossa sijaitseva ydinvoimala, työpaikka, jossa maksetaan vaarallisen työn lisää. Maalailevan taide-elokuvan sijaan Grand Central muistuttaa scifiä, kiitos ydinvoimala-miljöön ja soundtrackilla soivan elektropopin.
Kouluttamaton Gary (Tahar Rahim) saa paikan voimalan puhtaanapidosta vastaavassa tiimissä. Hän solahtaa vaivattomasti miesporukan virnuilevaan mutta luotettavaksi mainostettuun maailmaan. Toni lainaa tulokkaalle rahaa enempiä kyselemättä, ja Gary kutsutaan mukaan baarikierroksille.
Rebecca Zlotowskin toinen elokuva näyttää tavallisia ihmisiä, jotka eivät pysy suunnitelmassa ja pettävät luottamuksen. Tonin kanssa seurusteleva Karole (Léa Seydoux) silmäilee Garya avioliittosuunnitelmista huolimatta, ja Gary vastaa kutsuun, vaikka on kiitollisuudenvelassa sulhaselle. Suhde on pieni lipsahdus, samanlainen, joita sattuu ydinvoimalassa yhtenään.
Voimalahaavereita sattuu itse asiassa sellaisella tahdilla, että mokailussa alkaa olla jo tahattoman koomisuuden makua. Kipeästä kolmiodraamasta hupaisuus kuitenkin puuttuu.
La 20.9. klo 16.00 Bio Rex
Ke 24.9. klo 12.00 Kinopalatsi 8
To 25.9. klo 12.00 Kinopalatsi 8
Girlhood
(Bande de filles, Ranska 2014)
O: Celiné Sciamma
N: Karidja Touré, Diabate Idrissa, Djibril Gueye
K12
Kasvutarinan alku on kuvaava. Joukko teini-ikäisiä tyttöjä pelaa amerikkalaista jalkapalloa. Treenejä seuraa tyttöjoukon riemuisa puheensorina, joka kuitenkin lakkaa, kun joukko astuu kentältä keskelle pariisilaislähiön betonitaloja. Siellä hengaavat pojat, jotka huutelevat, käskyttävät ja nöyryyttävät. Siellä tytöt ovat hiljaa.
Ranskalaisdraaman keskushenkilö Marieme on yksinhuoltajaäidin kunnollinen tytär, joka huolehtii pikkusiskoistaan ja pelkää isoveljeään. Alituinen totteleminen jää, kun hän liittyy tyttöjengiin ja alkaa itsekin käyttää valtaa, myös väkivaltaa.
Ohjaaja Celiné Sciamma kertoo Mariemen tarinaa osioissa. Tyttöjengi-vaihetta seuraa maineen menetys ja pako organisoituneemman jengin osaksi. Muutokset näkyvät myös ulkonäössä: Milloin Marieme verhoutuu suuriin urheiluvaatteisiin, milloin suoristaa tukkansa ja käyttää mekkoja. Toisinaan hän haluaa olla näkymätön, kun taas toisinaan rooli jengissä vaatii näyttävyyttä.
Mariemen valinnat esitetään hänen sukupuolensa, sosiaaliluokkansa ja asuinpaikkansa tuloksina, mutta myös itsenäisyyden tarpeen seurauksina. Karidja Tourén uskottavasti näyttelemä hahmo yrittää kasvaa olosuhteista huolimatta, pyrkiä parempaan. Vaikka käsittelyssä on myös sukupuoli, ei Mariemesta rakenneta uhria sen alttarille. Girlhoodissa pilkistää myös tyttöjengiin kuulumisen riemu – oli kyse sitten joukkueesta, sisaruudesta tai varsinaisesta jengistä.
Pe 19.9. klo 16.00 Kinopalatsi 7
Su 21.9. klo 18.45 Kinopalatsi 10
Ma 22.9. klo 16.15 Kinopalatsi 10
Ida
(Puola–Tanska 2013)
O: Pawel Pawlikowski
N: Agata Trzebuchowska, Agata Kulesza, Dawid Ogrodnik
K16
1960-luvulle sijoittuva puolalaiselokuva on napsinut roppakaupalla palkintoja kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Nuoresta nunnasta kertova draama yhdistää poliittishistoriallisen ulottuvuuden kauniiseen mustavalkokuvaukseen ja kertoo samalla kahdesta erilaisesta naisesta elämänsä käännekohdissa.
Ida (Agata Trzebuchowska) on kasvanut katolisessa luostarissa saksalaismiehityksen jälkeen punaisen vallan alle joutuneessa valtiossa. Ennen kuin nuori nainen vannoo nunnavalan, hän lähtee ensimmäistä kertaa tapaamaan tätiään, ainoaa sukulaistaan. Wanda (Agata Kulesza) on puoluemyönteisenä tuomarina uraa tehnyt keski-ikäinen nainen, joka yrittää hukuttaa mennyttä vodkalasillisiin ja satunnaisten petikavereiden syliin. Hän kertoo Idalle tämän perheestä, juutalaisesta perheestä.
Pawel Pawlikowskin tie-elokuva on kiinnostava muunnelma kliseisestä hyvä ja huono nainen -asetelmasta. Kaikkea läpäisee monimutkainen menneisyys, niin henkilökohtainen kuin kansallinenkin, jonka suhteen Ida ja Wanda tekevät yhdessä tilitystä. Kumpikin joutuu kuitenkin yksin valitsemaan tiensä tilityksen jälkeen.
Pe 19.9. klo 18.30 Orion
Su 21.9. klo 14.00 Kinopalatsi 7
To 25.9. klo 21.00 Kinopalatsi 7
To Kill a Man
(Matar a un hombre, Chile–Ranska 2014)
O: Alejandro Fernández Almendras
N: Daniel Antivilo, Daniel Candia, Alejandra Yañez, Ariel Mateluna
K16
Kostosta kertovat jännärit ovat harvoin yhtä rauhallisia ja vähäeleisiä kuin tämä chileläistapaus. To Kill a Man -elokuvan piina piilee päähenkilön tilanteen samastuttavuudessa, ei suureellisissa suunnitelmissa tai ylettömissä verikekkereissä.
Jorge (Daniel Antivilo) ajaa bussilla työpaikaltaan metsäntutkimuslaitokselta kohti kotia. Matka bussipysäkiltä perheen luo on piinallinen, koska reitin varrella olevaa futiskenttää miehittää suurisuinen jengi. Eräänä iltana roistojen johtaja Kalule vie diabetesta sairastavan Jorgen verensokerimittarin, ja yritykset saada se takaisin johtavat koko perhettä koskettavaan väkivaltaan.
Alejandro Fernández Almendrasin elokuva jakautuu ajallisesti kahtia. Toisen osan alkaessa Kalule on juuri vapautumassa vankilasta ja aikoo kostaa tuomionsa Jorgen perheelle. Kalulen vankilatuomion aikana Jorge ja vaimonsa ovat – aiemmalla tragedialla on ollut kauaskantoiset seuraukset – mutta perheeseen kohdistuva uhka ei kosketa Jorgea yhtään vähempää.
Otot ovat usein pitkiä ja laajoja, tunnelmaltaan lähes lakonisdokumentaarisia. Yhteenottoja ei tarvitse alleviivata, eikä väkivaltaa näyttää. Kauhunsekainen jännitys pysyy suoraviivaisessa elokuvassa muutenkin. Mutta siinä missä Jorgesta tehdään nurkkaan ajettu jokamies sekalaisine tunteineen, Kalulen hahmo on melko pahvinen pahis.
La 20.9. klo 12.00 Kino Engel 2
Su 21.9. klo 18.45 Kino Engel 1
Ma 22.9. klo 21.00 Orion
Frank
(UK–Irlanti 2014)
O: Lenny Abrahamson
N: Domhnall Gleeson, Michael Fassbender, Maggie Gyllenhaal
K12
Frank on niitä elokuvia, joiden ei uskoisi pohjaavan tositapahtumiin. Niin se kuitenkin tekee. Käsikirjoittaja Jon Ronson vietti lyhyen pätkän kosketinsoittajana Chris Sieveyn bändissä. Sievey tunnettiin Frank Sidebottomina, paperimassasta askarrellun jättipään taakse kätkeytyvänä koomikkona ja muusikkona.
Lenny Abrahamsonin ohjaaman elokuvan isopää-Frank (Michael Fassbender) on itsetietoisen avant garde -bändin nokkamies, mieleltään järkkynyt nero. Kertoja Jon (Domhnall Gleeson) puolestaan on musiikille omistautunut – mutta huomattavan lahjaton – nörtti, jonka Frankin bändi värvää vastentahtoisesti kosketinsoittajakseen entisen romahdettua.
Musta komedia kysyy koko joukon kysymyksiä suosion ja omaehtoisen tekemisen suhteesta, lahjakkuuden olemuksesta ja bändikemiasta, mutta kysymysmerkkien jälkeen seuraa silkkaa haahuilua. Bändi vetäytyy vuodeksi metsämökkiin hiomaan albumia, joka tuntuu koostuvan löydetyistä äänistä, elektropunkista ja kraut-jumituksesta.
Hahmot ovat eksentrisiä alati vihaisesta Clarasta (Maggie Gyllenhaal) ranskaksi kommunikoiviin bänditovereihin sekä mallinukkeja rakastavaan manageriin. Outoilussa on jotain itsetarkoituksellista, lahjakkuuden vuoraamista pakollisella mielipuolisuudella. Mutta toisin kuin avajaiselokuva Whiplashissa, Frankin kohdalla hulluus on hulluttelua, vakavasta pohjastaan huolimatta kevyttä ja kertakäyttöistä.
Pe 19.9. klo 21.15 Kinopalatsi 10
Ma 22.9. klo 18.30 Bio Rex
To 25.9. klo 14.15 Kinopalatsi 10