Helsinkiläinen Season Film Festival kuljettaa tänä vuonna muun muassa keppihevosharrastajien, itsemurhaa suunnittelevan tv-toimittajan ja texasilaisten änkyrä-äijien pariin sekä kylpemään naisten kesken algerialaiseen hamamiin.
Keppihevosten vallankumous
(Suomi 2017)
O: Selma Vilhunen
Vaikka lapsuus päättyy, ei kuvittelun tarvitse. Selma Vilhusen dokumenttielokuva Keppihevosten vallankumous nostaa esiin vähän tunnettua tyttöjen ja nuorten naisten harrastusta. Keppihevosia harrastaa jo 10 000 suomalaista, mutta lajiin liittyy häpeää ja lapsellisuuden leima, joka on pitänyt harrastajat hiljaisina. Nyt on heidän vuoronsa näkyä ja päästä ääneen.
Dokumentissa seurataan kolmea päähenkilöä, joilla on erilaiset taustat. Tyttöjä yhdistää paitsi yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemus myös voimakas mielikuvitus. He ottavat elämänsä haltuun keppariharrastuksen kautta.
Keppihevonen on tyttöjen silmissä kuin oikea hevonen, mutta mukautuvampi. ”Hevonen on ajatus”, kirjoittaa hevospiirroksensa oheen eräs elokuvan päähenkilöistä. Jos hevonen on hevostytöille osa minää, vielä vahvemmin se on sitä keppihevostytöille. He luovat ratsunsa alusta loppuun: niiden luonteet ja liikkeet ovat heistä ja heitä.
Keppihevosyhteisö on avoin ja salliva. Tytöt kannustavat ja tukevat toisiaan ja antavat toistensa olla sellaisia kuin ovat. Aikuiset harrastuspiirin liepeillä jäävät kuskin tai tukijan rooliin. Tytöt ovat tehneet mielikuvituksestaan vapauden tilan, jossa kaikilla on hyvä olla.
Keppihevosten vallankumous on riemastuttava, erinomaisesti rytmitetty elokuva, jonka loppu iskee itkuhermoon. Kepparityttöjen ällistyneen vapautuneet ilmeet Helsingin keskustan flash mobissa ovat jo yksin näkemisen arvoiset.
Niina Holm
Pe 31.3. klo 18.15 Kinopalatsi 9
Hell or High Water
(USA 2016)
O: David Mackenzie
Maa, jonka valkoiset uudisasukkaat veivät alkuperäiskansalta, on siirtymässä pankkien ja suuryhtiöiden omistukseen. Modernissa westernissä Hell or High Water on käynnissä lajityypin elokuvista tuttu taistelu maasta.
Skotti David Mackenzien (Nuori Adam, Hallam Foe, Starred Up) ohjaama elokuva imaisee heti mukaansa. Tarina alkaa pankkiryöstöstä, mutta vetävintä ovat pitkät otot, jotka tuovat elastisuutta matalaan ja staattiseen maisemaan. Maisemat kuuluvat Länsi-Texasia täplittäville pikkukaupungeille.
Veljekset Tanner (Ben Foster) ja Toby (Chris Pine) ovat äidin kuoleman myötä menettämässä ranchinsa. Toby haluaa kerätä rahat lunastaakseen tilan pojilleen. Idea pankkiryöstöistä onkin hänen. Vankilassa vuosikymmenen viettänyt Tanner lähtee suunnitelmaan mukaan veljesrakkaudesta mutta vähintään yhtä paljon toiminnan ilosta.
Veljeskaksikon vastapoolina on vanheneva Texas Ranger -pari Marcus (Jeff Bridges) ja Alberto (Gil Birmingham). Ryöstöjen selvittäminen osuu parin työpöydälle vähän ennen Marcusin eläköitymistä, mutta vanha parta ei ole pehmenemässä. Hän töksähtelee joka suuntaan ja viittaa jatkuvasti loukkauksin parinsa perimään.
Hell or High Water ei ole kovin yllättävä: verta on tiedossa, kun oikeutta lähdetään hakemaan ase olalla ja hiihtomaski naamalla. Neljällä ehdokkuudella Oscar-kisassa palkittu elokuva on kuitenkin läpeensä laatutietoisten ammattilaisten toteuttama. Näyttelijätyö, musiikki (Nick Cave & Warren Ellis!) ja kuvaus ovat kaikki ensiluokkaisia.
Naisia elokuvassa ei juuri näy. Käsikirjoittaja Taylor Sheridanin (Sicario) kunniaksi on kuitenkin mainittava, että muutamat pienet sivuosaroolit jäävät tiukasti mieleen. Niin ex-vaimo, ryöstön kohteeksi joutuva pankkivirkailija kuin pihvipaikan ja dinerin tarjoilijatkin esitetään naisina, jotka ovat kasvattaneet kovan kuoren (miesten) hölmöilyjä vastaan.
Kovaa on puhe Texasissa muutenkin. I Love Youta seuraa väistämättä Fuck You.
Vaikka elokuva kuvaa uutta maailmaa, jossa ison rahan edut menevät yksilön edelle, jotain entisaikojen menosta myös säilyy: änkyrät valkoiset äijät kuljettavat toimintaa.
Kaisu Tervonen
To 30.3. klo 18.15 Kinopalatsi 9
Pe 31.3. klo 21.00 Kinopalatsi 2
Su 2.4. klo 21.00 Kinopalatsi 2
Tuntematon tyttö
(Belgia-Ranska 2016)
O: Jean-Pierre Dardenne, Luc Dardenne
Kiireinen lääkäri Jenny Davin (Adèle Haenel) kieltää vastaanotollaan työskentelevää harjoittelijaa (Olivier Bonnaud) avaamasta ovea. Vastaanotto on sulkeutunut jo tuntia aiemmin. Seuraavana päivänä selviää, että sisään pyrkinyt nuori nainen on kuollut.
Poliisi näyttää Jenny Davinille nuoren naisen valvontakameraan tallentuneen kuvan. Kuollut tyttö jää piinaamaan lääkärin mieltä. Syyllisyyden ajamana hän alkaa pakkomielteisesti selvittää naisen henkilöllisyyttä. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän kuolleesta naisesta mitään. Nuori lääkäri alkaa tehdä omia tiedustelujaan, riskeeraten samalla uransa.
Dardennen ohjaajaveljesten uusin elokuva rakentaa draamaa trillerimäisesti syyllisyyden kokemuksen ja sattuman varaan. Useita mahdollisia johtolankoja löytyy. Tytöstä jotain tietävät eivät puhu. Tai jos puhuvat, he eivät ehkä kerro kaikkea.
Elokuva nojaa Adèle Haenelin taitavaan näyttelijäntyöhön. Se kuvaa elämää ja arjen soljumista koruttomasti. Syyllisyys on suuri sisäiseen kokemukseen vaikuttava voima, ja se voi jopa liikauttaa elämänvalinnat uusille raiteille.
Susanna Karhapää
Su 2.4. klo 18.30 Kinopalatsi 2
After Love
(Belgia-Ranska 2016)
O: Joachim Lafosse
After Love (2016) on Joachim Lafossen ohjaama ranskalais-belgialainen draama, jossa seurataan keski-ikäisen pariskunnan rakkaudenjälkeistä elämää. Marien (Bérénice Bejo) ja Borisin (Cédric Kahn) ja heidän kahden tyttärensä muodostama perhe pysyy yhdessä enää vain käytännön syistä.
Elokuvan 100 minuutin kokonaiskestosta noin 95 minuutin ajan elokuvassa tehdään eroa. Rakkaus Marien ja Borisin välillä on sammunut ja jäljelle on jäänyt vain toistensa naljailu sekä ongelmallinen tilanne huoltajuuden kannalta.
Vähitellen vaikuttaa siltä, kuin pariskunnan tyttäret joutuisivat vanhempien välisen valtataistelun välikappaleeksi. Rakkaus lapsia kohtaan menee kuitenkin parisuhdeongelmien edelle. Paras ratkaisu lasten kannalta ei välttämättä miellytä vanhempia, mutta sitä kohti edetään väistämättömästi.
After Love on hidastempoista ja vääjäämätöntä parisuhdedraamaa, jonka lopputilanteen voi aavistaa jo lähtöasetelmasta. Kuitenkin sen herkät yksityiskohdat, tietynlainen toimettomuus ja tapahtumien ykseys toimivat yhdessä. Elokuvan lähes kaikki kohtaukset on kuvattu perheen kotitalossa. Raolleen jäänyttä ulkoporttia kuvataan pitkään, kunnes se pamahtaa kiinni. Ulkomaailma jää sivurooliin, kun keskitytään perheen ytimeen, rakkauteen ja rakkaudettomuuteen.
Emmi Ketonen
To 30.3 klo 20.30 Kinopalatsi 9
La 1.4 klo 16.00 Kinopalatsi 10
Frantz
(Ranska-Saksa 2016)
O: François Ozon
Anna (Paula Beer) on menettänyt kihlattunsa Frantzin (Anton von Lucke) ensimmäisessä maailmansodassa. Eräänä päivänä Frantzin haudalle ilmestyy tuntematon mies. Mies tuo haudalle kukkia. Anna näkee hänen itkevän. Myöhemmin sama ranskalaismies, Adrien Rivoire (Pierre Niney), tulee tapaamaan Frantzin isää, lääkäri Hans Hoffmeisteria (Ernst Stötzner). Murheen murtama lääkäri kuitenkin käännyttää hänet tylysti pois oveltaan saatesanoin: ”ranskalaiset tappoivat poikani”.
Charmikasta ranskalaista ei oteta muutenkaan pikkukaupungissa kovin hyvin vastaan. Vähitellen Anna kuitenkin tutustuu Adrieniin. Anna epäilee Adrienin olevan Franzin ystävä Pariisista ennen sotaa, jossa hänen kihlattunsa silloin opiskeli. Adrien alkaakin kertoa tarinoita, joissa hän ja Frantz kulkevat Louvren saleissa tai soittavat viulua yhdessä. Molempia nuorukaisia tuntui yhdistävän pasifismi – he eivät edes halunneet taistelutantereelle.
Melankolinen Adrien kantaa kuitenkin salaisuutta mukanaan. Siinä vaiheessa kun se paljastuu, sekä Anna että Frantzin vanhemmat ovat jo ihastuneet häneen.
François Ozonin uusin elokuva on kuvattu enimmäkseen mustavalkoisena. Joissain avainkohtauksissa siirrytään värikuvaan. Ozon kertoo väreillä positiivisista tunteista, ilon tai onnen ohikiitävistä hetkistä.
Elokuva herätti minussa syvän tunnemyrskyn. Salista poistuessani tiesin ainoastaan sen, että olin juuri nähnyt hienon elokuvan, jota en ehkä kuitenkaan heti pystyisi katsomaan uudestaan.
Paula Beer on loistava Annan roolissa. Hän tulkitsee hienovireisesti pettymystä, surua ja varovaisesti herännyttä toivoa. Elokuvan kerronta tapahtuu rivien välissä, vihjaillen, harhaan johtaen ja jälleen yllättäen.
Susanna Karhapää
To 30.3. klo 18.00 Kinopalatsi 2
Christine
(USA 2016)
O: Antonio Campos
Tositapahtumiin perustuvassa draamassa seurataan ylennystä odottavaa alle kolmekymppistä tv-toimittajaa, Christine Chubbuckia (Rebecca Hall), joka vuonna 1974 päätyi tekemään itsemurhan suorassa uutislähetyksessä.
Antonio Camposin ohjaama Christine (2016) kertoo tapahtumista ennen Chubbuckin elämän shokeeraavaa loppuhetkeä. Elokuva kertoo lupaavasta tv-toimittajasta, jonka ura takkuilee rohkeista heittäytymisistä huolimatta. Uutisyhtiön päämäärät eivät kohtaa Chubbuckin omien journalististen näkemysten kanssa, ja hänen juttunsa jäävät muiden skuuppien varjoon.
Vaikka Chubbuck asettaa tv-toimittajan uransa päällimmäiseksi, itsemurhaa taustoittavat myös monet muut seikat. Hänen erityinen suhde omaan äitiinsä, ihastus uutisankkuri Georgeen (Michael C. Hall), vapaaehtoistyöt lastensairaalassa sekä vakavan sairauden aiheuttama mahdollinen lapsettomuus kuristavat Chubbuckin elämän mitättömän tuntuiseksi.
Elokuvassa keskeisenä teemana toistuu näkymättömyyden ja mitättömyyden pelko. Lopulta Chubbuck päättää tulla nähdyksi hyvin äärimmäisellä tavalla. Elokuva antaa äänen menetetylle lahjakkuudelle tehden hänet näkyväksi koskettavasti ja merkitsevästi.
Emmi Ketonen
To 30.3. klo 21.00 Kinopalatsi 2
Su 2.4. klo 18.15 Kinopalatsi 9
I Still Hide to Smoke
(Ranska-Kreikka-Algeria 2016)
O: Rayhana (Rayhana Obermeyer)
Algerialaiseen hamamiin kokoontuu keskellä päivää joukko eri-ikäisiä ja -taustaisia naisia. Osa saapuu paikalle huivi päässään, osa avopäin, osa kasvonsa peittäneenä. Hamamin seinien sisäpuolella naisilla on vapaus riisuutua, peseytyä ja rentoutua, sekä mahdollisuus jakaa vaikeatkin tarinansa muiden kesken.
Hamamin emäntä Fatima (Hiam Abbass) pitää elokuvan hektisen rytmin vireillä. Samaan aikaan kun Fatima palvelee hamamin asiakkaita, hän piilottelee talon yläkerrassa viimeisillään raskaana olevaa Myriamia, jonka veli on uhannut tappaa tämän ja tämän isättömän lapsen.
Hamamissa kaikki ovat alastomina tasavertaisia toistensa edessä. Yksi jakaa elämäntarinansa ja muut kerääntyvät ympärille kuuntelemaan. Toinen kuiskuttaa haaveensa avioliitosta ulkomaalaisen miehen kanssa. Politiikasta puhuminen on kielletty, mutta sukujen välisiä pitkäikäisiä kiistoja on vaikea estää nousemasta valoon.
Algerialaissyntyisen Rayhanan esikoiselokuvaohjaus on kiihkeätempoinen adaptaatio näytelmäkäsikirjoituksesta, jossa tunnelmat vaihtelevat nopeasti ääripäästä toiseen. Elokuva on koskettava kuvaus niinkin arkisesta asiasta kuin peseytymisestä, joka veden puutteesta kärsivässä Algeriassa saa juhlavat mittasuhteet.
Emmi Ketonen
La 1.4 klo 20.30 Kinopalatsi 10
Su 2.4 klo 16.00 Kinopalatsi 9