Ohjaaja Maja Milos halusi kertoa serbiteinien avulla meille kaikille tutuista asioista.
Kuvat: Lauri Hassi / R&A
29-vuotiaan serbialaisen esikoisohjaaja Maja Milosin Clip kertoo dokumentinomaisesti lähiönuorista, jotka etsivät kurjissa oloissa nautintoja, mutta ennen kaikkea rakkautta ja lämpöä. Teini-ikäisen pääparin avoimen seksuaalisesti kuvattu, viinan, huumeiden ja väkivallan sävyttämä romanssi kasvaa pelkästä pornon inspiroimasta seksi- ja kameraleikistä vähitellen joksikin syvemmäksi. Ehkä.
Maja Milos vieraili Helsingissä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin avausviikonloppuna ja ehti istahtaa hetkeksi juttelemaan elokuvastaan.
Siihen nähden, että elokuvasi kuvaa noin 14–16-vuotiasta porukkaa, siinä on aika paljon alastomuutta ja seksiä. Oli kuumottava kokemus yrittää katsoa Clip äsken kahvilan nurkassa läppäriltä niin, etteivät henkilökunta tai muut asiakkaat epäilisi namusedäksi tai vastaavaksi.
Hahhah! Mutta aika hauskaa, että ajattelet seksiä olleen paljon. Itse asiassa sitä nimittäin on vain minuutin verran 102-minuuttisessa leffassamme.
Minulle oli tärkeää tehdä suora ja dokumentinkaltainen filmi, joka esittää kaikki elämänalueet avoimesti, tässä tapauksessa siis seksin, huumeet ja väkivallan, mutta myös perhe-elämän. Seksihän teineille kiinnostavin asia on, olisi outoa jos sitä ei leffassa olisi.
Miten Clip on otettu vastaan Serbiassa? Se kuvaa aika ankeaa, ja kuten sanoit, väkivaltaista maata…
On se herättänyt vahvoja reaktioita puolesta ja vastaan, mutta ei pelkästään Serbiassa. Sehän kertoo ongelmista, jotka ovat tuttuja tuon ikäisille kaikkialla maailmassa. Tällaista se meno on kaikissa lähiöissä. Halusin näyttää avoimesti, miten nuoriso mielestäni nykyisin on keskenään ja miten he kommunikoivat keskenään, mitä he tuntevat. Ei tullut tehtyä feelgood-elokuvaa!
En halunnut moralisoida, tehdä esimerkiksi mitään huumeidenvastaista propagandafilmiä. Nykymaailmassa sellainen olisi vain tyhmää. Halusin yrittää ymmärtää näitä ihmisiä, tunsin empatiaa heitä kohtaan. He elävät ympäristössä, joka on täynnä vihaa, tuhoa ja itsetuhoa. Halusin kertoa paitsi nykyhetkestä, myös tulevaisuudesta. On tärkeää kysyä, mitä näistä nuorista tulee.
Miten valmensit päänäyttelijäsi, 14-vuotiaan Isidora Simijonovicin hyvinkin rankkaan rooliinsa?
En halunnut tehdä kompromisseja, joten casting kesti kaksi vuotta. Isidoran rooli tosiaan on hyvin vaikea, samoin monet muut elokuvan roolit, siinä on niin monenlaisia kohtauksia. Hän on hieno tyyppi, hyvin koulutettu, älykäs, lahjakas ja skarppi, ei siis lainkaan elokuvan Jasnan kaltainen. Kun aloitimme kuvaukset, teimme sekä hänelle että hänen vanhemmilleen selväksi, että kaikesta ongelmalliselta tuntuvasta saa aina puhua. Luottamuksellinen ja rakastava suhde välillämme oli tärkeä. Kukaan ei lopulta hävennyt mitään, kaiken sanominen oli sallittua ja näyttelijöistä tuli keskenään ystäviä. Yritin korostaa, että kiusallisia kohtia voi kyllä tarvittaessa muuttaa, sehän on vain käsikirjoitus.
Tärkeää oli myös pitkä, neljän kuukauden harjoittelujakso, tutustuminen. Lopulta hahmot olivat meille rakkaita, kuin lihaa ja verta.
Vaikka alaikäisillä oli rohkeita otoksia varten sijaisnäyttelijät, kai nuo seksikohtaukset olivat silti aika ahdistavia tehdä?
Ei ei, ne olivat hauskin osa kuvauksista! Monissa muissa kohtauksissa on paljon vaikeampaa näyteltävää, perhekohtauksia, tunnustuksia ja niin edelleen. Ne ovat paljon väsyttävämpiä tunteellisesti ja henkisesti. Samoin kokemattomalle näyttelijälle ovat kännin tai huumesekoilun esittäminen, sehän on kokeneellekin näyttelijälle todella vaikeaa. Opimme tuntemaan toisemme hyvin, seksikohtauksiin ei lopulta liittynyt mitään häpeää. Vitsaillakin sai!
Mutta seksi on elokuvassa tietyllä tavalla vähän väkivaltaista ja minusta hyvin ahdistavaa. Jasna yrittää tehdä Djordjeen vaikutusta nöyryyttämällä itseään ja antamalla pojan kuvata sekstailua. Tämähän antaa ”miehelle” tilanteessa vallan. Sen verran on nettipornoon tullut tutustuttua, että kuvaaminen taitaa olla monille miehille aikamoinen voimafantasia.
Sain idean tuohon, kun katsoin kaikenlaisia pätkiä netistä. En vain seksiä, vaan myös kiusaamista, koulukiusaamista, villiä biletystä. Nuoret kuvaavat koko ajan, kaiken, se on heille tapa kommunikoida. Seksi on tietysti kiinnostanut elokuvantekijöitä kameran keksimisestä saakka, sikäli on normaalia ja loogista, että kännykkäkamerat ovat nyt tuossa käytössä.
Kuvaaminen on päähenkilöideni tapa kommunikoida. He eivät vielä osaa miellyttää toisiaan, eivätkä tiedä, mitä toinen haluaa.
Nykynuorisohan uskoo tietävänsä seksistä jo etukäteen kaiken, kun pornoa on joka puolella. Se ei minusta sinänsä ole edes huono asia, mutta törmäys todellisuuden ja oikeiden tunteiden kanssa taitaa olla heille aika kova, kun he astuvat oikeaan ihmissuhteeseen. He ovat tottuneet näkemään seksiä ilman tunteita. Mainstream-elokuvien seksissähän sitä harvoin on sen enempää kuin pornossakaan.
Clip lauantaina 29.9 klo 14.00 Orionissa.
