Iida Rauma : Seksistä ja matematiikasta
Gummerus 2015
474 s.
Iida Rauman toinen romaani on rohkea ja älykäs kommentaari nyky-yhteiskunnasta.
Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta on eittämättä yksi vahvimmista ja omaleimaisimmista teoksista, jonka olen lukenut pitkään aikaan.
Pidin valtavasti myös Rauman esikoisesta Katoamisten kirja (2011). Seksistä ja matematiikasta kuitenkin kohottaa Rauman kirjallisen lahjakkuuden aivan uudelle tasolle. Teos on kunnianhimoinen ja tinkimätön, rohkea ja älykäs. Rauma on käsitellyt monia marginaalisiksi jääviä aiheita ja antanut niille äänen.
Teoksen pääteema rakentuu sen nimen ympärille, tosin näin yksinkertainen kuvaus ei anna kirjalle täyttä oikeutta. Lähtökohtana on kuitenkin ruumin ja järjen kohtaaminen ja ristiriitaisuus. Tästä tematiikasta haarautuvat ja kasvavat teoksen muut teemat, joita ovat muun muassa erityislahjakkuus, ympäristökysymykset, yhteiskunnalliset epäkohdat, mielenterveydelliset ongelmat, vammaisuus, transsukupuolisuus, sisaruus.
Teoksen voi tulkita monin tavoin. Minulle se on ennen kaikkea vahva ja rohkea kommentaari ympäröivästä yhteiskunnastamme. Siitä, kuinka mikään ei tahdo riittää: talouden täytyy kasvaa, kilpailun koventua, ihmisen kehittyä. Tavoitteet jäävät aina saavuttamattomiin, ja tämä salakavalasti ruokkii ihmisen sisäistä tyhjiötä. Samalla tämä merkillinen parempaa kohti kurkottelun kulttuuri ulottaa lonkeronsa ihmisen yksityiseen maailmaan, seksuaalisuuteen, henkisyyteen. Yhteiskunnallisen tason rinnalla romaani onkin vahva ihmisen sisäisen maailman kuvaus. Ihminen sopeutuu, mukautuu loputtomiin. Järki ja sielu, henki ja ruumis rinnakkain ja ristiriidassa.
Kirjan alussa päähenkilö Erika asuu ja työskentelee ulkomailla matematiikan parissa. Erään ikävän tapahtuman myötä hän kuitenkin palaa takaisin Suomeen ja alkaa tarkastella minuuttaan uusista näkökulmista.
Erika tutustuu transsukupuoliseen Tuoviin kirjastossa ja heidän elämänsä kietoutuvat hiljalleen toistensa lomaan. Merkittävä henkilöhahmo on myös Tuovia ja Erikaa toisiinsa yhdistävä valokuvaaja Annukka. Lisäksi romaanin sivuhenkilöt, kuten Erikan lievästi kehitysvammainen pikkusisko Emilia, ovat tärkeä osa tarinaa. Jokaista henkilöhahmoaan Rauma kuvailee lempeällä tarkkanäköisyydellä, heidän inhimillistä erityisyyttään ja erikoisuuttaan kunnioittaen ja ihmetellen.
Kiitän Raumaa myös hänen kirjoitustyylistään, joka soljuu karheankauniina sivulta toiselle. Kieli on vaivatonta, vivahteikasta, hetkittäin rujoakin. Se syventää entisestään teoksen kokonaisvaltaista psykologista viisautta ja herkkyyttä.
Joku on moittinut kirjaa siitä, että sen sisältämä aihepiirien ja aiheiden kirjo on jo lähes liiallinen ja vyöryy hallitsemattomasti lukijan ylle. Itse kuitenkin pidin teoksen tästäkin piirteestä, sillä se vangitsee jotain hyvin autenttista todellisesta elämästä, missä harva asia on täysin looginen tai hahmotettavissa. Seksistä ja matematiikasta henkii jotain hyvin olennaista ja merkityksellistä nykymaailmamme mutkikkuudesta ja kaoottisuudesta. Teemoja ja aihepiiriä on monia, mutta ne luovat temaattisesti ihailtavan eheän ja koskettavan kokonaisuuden.
Jaa:
