(USA 2012)
O: Scott Derrickson
N: Ethan Hawke, Juliet Rylance, Vincent D´Onofrio, James Ransone, Clare Foley, Fred Dalton Thompson.
K 16
Ensi-ilta 26.10.
Uskottavuusongelmat ja pölhö yliluonnollisuus syövät tehot kauhujännäristä.
Ethan Hawke on yhden menestyskirjan aikaiseksi saanut true crime -kirjailija Ellison, joka himoitsee toista täysosumaa enemmän kuin mitään muuta. Niinpä Epätoivoinen Ellison on valmis raahaamaan vaimon (Juliet Rylance) ja kaksi lastaan toiseen osavaltioon, uuteen syrjäiseen kotiin. Perheelle hän ei tule kertoneeksi, että edelliset asukkaat ovat juurikin hänen tulevan kirjansa aihe. Heidät on kadonnutta pikkutyttöä lukuunottamatta löydetty takapihalta, hirtettyinä.
Pian alkaa tapahtua outoa ja uhkaavaa, toki. Ellison löytää ullakolta pahvilootallisen kaitafilmejä, joihin on tallennettu paitsi talossa tapahtuneet murhat, myös lukuisia muita, ympäri maata ja eri vuosikymmeniltä. Jos tässä ei vielä ole tarpeeksi, niin mainittakoon, että Ellison alkaa myös nähdä ja kuulla kaikenlaista häiritsevää.
Se oikeastaan juonesta.
Kauhuelokuvien ei tietenkään tarvitse kertoa ”todellisuudesta”, mutta jonkin uskottavuuden maagisen rajan Sinister paukauttaa päreiksi heti kättelyssä. Vaikka perheestä kuinka uupuu hellyyttä ja vaikka Ellison kuinka esitetään itsekkäänä paskiaisena, on sietämättömän hölmöä, ettei hän edelleenkään mainitse vaimolleen löydöistään.
Puskissa voi luurata ties mikä kaikkien aikojen julmin sarjamurhaaja, mutta ei. Ellisonin työhuoneen ovi pysyy perheelle suljettuna.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Scott Derrickson (The Exorcism of Emily Rose, The Day The Earth Stood Still) luo yksittäisiin kohtauksiin ihan mukavan kihelmöivää pimeän, sokkeloisen, tuntematontaa uhkaa huohottavan uuden kauhukodin tunnelmaa. Valitettavasti höttöinen juoni muuttuu edetessään yhä höttöisemmäksi. Suurempaan ja suurempaan osaan nouseva yliluonnollinen aines on heikosti hahmoteltua, kliseistä ja kertakaikkisen ei-pelottavaa.
Ethan Hawke ja Juliet Rylance tekevät hukatun mahdollisuuden päärooleissa luonnenäyttelemisen saralla parhaansa, mutta aina se ei vain riitä.