Sylvi sai kutsun kekritapahtumaan, jossa suojauduttiin demoniaaveilta hieromalla rosmariinia iholle ja päästiin niitä pakoon ratkaisemalla ongelmia ennestään tuntemattoman ryhmän kanssa.
Tuulee. On pimeää. Muurin sisältä kuuluu huutoa. Sydän hakkaa.
”Olette nyt astumassa helvetin porttien läpi. Teidän täytyy ratkaista vihjeet, varoa demoneita ja vapauttaa kadotettu sieluni. Onnea matkaan”, lausuu huppupäinen mies vakavalla naamalla.
Ryhmämme koostuu viidestä toisilleen ennestään tuntemattomasta ihmisestä. Ovi avataan hämärään tilaan, jossa odottaa lisää kaapuasuisia ihmisiä. Tämä on room escape game, huonepakopeli, tällä kertaa Suomenlinnan muurien sisällä Kiväärigalleriassa, Viaporin Kekri -tapahtumassa.
Ideana on erilaisia koodeja ratkaisemalla löytää avain, jolla suljetusta tilasta pääsee vapauteen. Yleensä peleissä on jokin teema ja taustatarina, johon arvoitukset liittyvät. Tämän pelin teema on kuolleet sielut – onhan tänään kekri, vanha suomalainen sadonkorjuujuhla, joka on myöhemmin yhdistetty vainajien muistojuhlaan. Tarina kertoo, että punavankileirillä menehtyneiden vankien henget kummittelevat Suomenlinnan linnoituksen käytävissä yhä tänäkin päivänä.
Kynttilöin valaistu tila on täynnä demoniaaveita, joilta suojaudumme hieromalla rosmariinia iholle, kuten auttajahenki meitä opastaa tekemään. Löydämme heti useita lukollisia esineitä ripoteltuna hämärään käytävään. Saammekin ratkaistua sukkelaan ensimmäisen lukon koodin, ja pääsemme eteenpäin.
Ottaen huomioon olosuhteet ja sen, että olen käynyt elämäni aikana vain kerran kummitusjunassa, 8-vuotiaana ja silmät tiukasti suljettuna, olen hämmentävän kylmähermoinen. Koodien ratkaisua etsiessä ei ehdi liikaa kiinnittää huomiota ympärillä hääriviin henkiin, jotka toki yrittävät hämätä meitä ottamalla kontaktia eri tavoin.
Ajantaju katoaa, ja mieli askartelee vain käsillä olevan tehtävän parissa. Välillä jään ihastelemaan taidokkaita ja autenttisia lavasteita aitoine luineen, kettinkeineen ja mädäntyneen näköisine ruoka-aineineen. Yllättävät elementit, kuten seinään kahlehdittu valkopukuinen hahmo, saavat hiusmarron kihelmöimään.
Leikkiä aikuisille
Huonepakopelit ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan ympäri maailmaa. Konseptin pioneeri Suomessa on kyseisen Escape the Spirits -aavepelin järjestänyt InsideOut Escape Games -yritys, joka täytti juuri puolitoista vuotta. Yrityksen perustivat kolme ystävystä, Ágnes Kaszás, näyttelijä, Zsófia Purnhauser, graafikko, ja Dóra Németh, psykologi. Tiimissä työskentelee lisäksi joukko kansainvälisiä erilaisista taustoista tulevia naisia. Pelien tarinoiden ideointi ja suunnittelu tapahtuu yhteistyössä. ”Feminismi ja monimuotoisuuden vaaliminen ovat meille tärkeitä arvoja”, painottaa Ágnes Kaszás.
Kiinnostus yrityksen tarjoamia elämyksiä kohtaan oli alusta asti valtaisaa. Varauskalenteri täyttyi nopeasti. ”Ihmiset jopa yrittivät tarjota vastapalvelukseksi jotain, vain että pääsisivät kokemaan huonepakopelin”, Kaszás kertoo. Nyt InsideOut Escape Games -yrityksellä on kolme huonetta Helsingin Kalliossa sekä kolme Vuosaaressa.
Huonepakopeleissä on vaihtelevasti ikärajat, yleensä kolmestatoista vuodesta ylöspäin. Mikä saa aikuiset innostumaan lukitussa huoneessa leikkimisestä?
”Luulen, että ihmiset nauttivat päästessään olemaan ikään kuin hahmoja keskellä elokuvaa”, vastaa Kaszás. ”Voit käyttää aivojesi lisäksi aistejasi ihan eri tavalla kuin pelatessasi vaikkapa tietokonepelejä. Olet tarinan sankari, yhdessä muiden kanssa.”
Yhteistyön merkitys korostuukin peliä pelatessa – en olisi yksin hoksannut puoliakaan ratkaisuista. Arvoitukset ovat välillä monitulkintaisia ja vaikeita. Eri tavalla ajattelevat ja toimivat ihmiset ovat ryhmän etu etsiessä avainta vapauteen.
Elämys kaikille aisteille
Pelikokemus on voimakkaasti ruumiillinen: ilmassa on savua ja mausteita, elävä tuli valaisee tilaa, ja sormet kopeloivat kaikenmoisia tekstuureja.
”Meille tarina on tärkeä; haluamme tarjota ihmisille elämyksen, siksi panostamme myös lavasteisiin ja rekvisiittaan. Tässä on myös teatterillinen elementti, haluamme keskittyä performatiiviseen puoleen, ei vain pelin rakentamiseen”, kuvailee Kaszás.
Tulevaisuudessa Kaszás haluaisikin laajentaa yrityksen toimintaa enemmän kokonaisvaltaisempien interaktiivisten teatteriesitysten suuntaan.
Digitaalisella aikakaudella ”5D-elämyksille” on varmasti tilausta. Huonepakopeleissä älylaitteet on myös jätettävä ulkopuolelle. Pelaajat ovat omien aivojensa, aistiensa ja intuitionsa varassa.
Suomenlinnan muurien sisällä ratkaisemme lopulta viimeisen vihjeen, ja demonit tuhoutuvat ulisten. Juoksemme käytävää pitkin ulos vapauteen, 10 minuuttia ennen ajan umpeutumista. Ulkona naurattaa, keho on täynnä adrenaliinia ja endorfiineja. Olo on riemukas.
”Onnittelut. Kaikki eivät päässeet ulos”, auttajahenki toteaa käheytyneellä äänellä, ja pistää tupakaksi. Hermosauhujen vuoro.
Kuvat: Heta-Maria Pyhäjärvi
5D, Ágnes Kaszás, elämys, huonepakopeli, InsideOut Escape Games, osallistaminen, osallistava teatteri, Suomenlinna, Viaporin Kekri