Vuoden 2014 joulukalenterissa toimituksen jäsenet kertovat, mikä saa raavaan sylviläisen herkistymään.
Tiistai 9.12. Kirjastot täällä ja siellä
Loputtomiin jatkuvat hyllyrivistöt, joiden väleihin on samaan aikaan turvallista ja jännittävää jäädä notkumaan. Nuortenkirjahylly, jonka kaikki kirjat olen lukenut jo kahdesti. Aikuisten romaanit, joihin uskallan tarttua hävettävän myöhällä iällä, mutta jotka avaavat minulle mielettömiä maailmoja.
Etenen Hohdosta Frankensteiniin, Hamletista Seitsemään veljekseen, Canthista Woolfiin. Puolen vuoden aikana vien kotiini jokaisen vähänkin rokilta haiskahtavan cd-levyn ja kuuntelen niitä tupeerattu tukka tanassa. Parhaimmat, kuten Whitesnaken nimikkoalbumin ja The Curen Disintegrationin, nauhoitan C-kasetille, ja kulutan tuntitolkulla aikaa biisien nimien kirjoittamiseen ja kansilehtisen koristeluun.
Myöhemmin löydän samojen hyllyjen välistä juuri sen kirjan tai juuri sen artikkelin, jota tarvitsen lähteeksi esseeseeni, esitelmääni, graduuni.
Saman instituution vaihtuvissa nurkissa ja saleissa olen tankannut lukemattomiin kokeisiin ja tentteihin, väsännyt pateettisia runoviritelmiä, naputellut työhakemuksia, piirtänyt suuntaviivoja – elämälle ja tulevalle viikonlopulle. Siellä olen nauranut, suudellut, juorunnut. Tullut jätetyksi, ihastunut. Kuluttanut aikaa, paennut sadetta, katsellut ihmisiä, oppinut, ollut.
Nykyään teen siellä myös päivätyöni.
Herkistyn kirjastoista oman henkilöhistoriani kautta, mutta myös laajemmassa perspektiivissä. Vierailin lokakuussa Namibiassa, ja siellä ymmärsin todella, millainen merkitys yleisellä, kaikille auki olevalla kirjastolla voi olla.
Rytyytimme Windhoekin siististä, valoisasta ydinkeskustasta Katuturan kaupunginosaan, jossa useimmat ihmiset asuvat aaltopelleistä kyhätyissä pienissä hökkeleissä ja jossa lähes joka toinen hökkelikoti on myös baari. ”Katutura” on hereron kieltä, ja se tarkoittaa ”paikkaa, jossa emme halua asua”. Musta väestö pakkosiirrettiin sinne apartheidin aikaan, ja nykyään alueelle muuttaa runsaasti ihmisiä maaseudulta paremman elämän toivossa.
Parempi elämä ei tule itselleni ensimmäisenä mieleen, kun vilkuilen ympärilleni. Pienet lapset juoksentelevat vilkkailla kaduilla, miehet könyävät sisään ja ulos hökkeleistä, joiden seinällä lukee sellaisia nimiä kuin Bad Boys Bar, Smart Bar tai Every Day Is Friday Bar. On polttavan paahteinen päivä, enkä halua edes ajatella, kuinka kuuma aaltopeltien sisällä voi olla.
Kaiken tämän keskellä on kuitenkin yksi turvasatama.
Pienessä Greenwell Matongon yhteisökirjastossa käy kuhina. Lapset touhuavat värikkäiden pöytäryhmien ympärillä; yksi piirtää, yksi kokoaa palapeliä, yksi lukee, yksi pähkäilee matikanläksyjen parissa.
Tietokoneluokasta kuuluu tasainen näppäimistön naputus; siellä kirjoitetaan esseitä, etsitään työ- ja opiskelupaikkoja, harjoitellaan eri ohjelmien käyttöä, tehdään ryhmätöitä. Ja feisbuukataan, totta kai.
Lukusalissa keskittyminen on niin tiheää, että sitä voisi puhkoa nuppineulalla. Kirjasto on monelle Katuturassa asuvalle nuorelle ainoa paikka, jossa on mahdollista lukea rauhassa ja kunnollisessa valossa. Pystyn aistimaan ympärilläni leijailevat haaveet ja unelmat, tarkat suunnitelmat. Ihmiset hymyilevät, katsovat minua uteliaasti.
Greenwell Matongon kirjasto on noussut Katuturaan Vantaan ja Windhoekin kaupunkien yhteistyönä. Yksi sen ahkerimmista käyttäjistä on Anna, koululainen, jolla on selvät sävelet jo 13-vuotiaana.
Dokumentissa Portti maailmaan (2013) Anna kertoo, että hän aikoo opiskella insinööriksi ja suunnitella teitä ja siltoja kotimaahansa. ”Tiet Namibiassa ovat huonoja, koska niiden rakentajat eivät ota hommiaan vakavasti”, Anna pamauttaa. Hän tietää, että alalle pääsyä voi vaikeuttaa se, että hän on tyttö. ”Mutta vaikka en saisi töitä, otan lainaa ja perustan yhtiön, joka rakentaa teitä Namibiaan.”
Kirjasto tekee ihmisistä unelmoijia. Mutta samaan aikaan se voi myös antaa keinot toteuttaa nuo unelmat.
Kuva: Pixabay / CC
Edellinen luukku: ma 8.12.
Seuraava luukku: ke 10.12.
Greenwell Matongo, herkistyminen, joulukalenteri, Katutura, kirjastot, lukeminen, Namibia