The Florida Project
(USA 2017)
O: Sean Baker
N: Brooklynn Prince, Bria Vinaite, Willem Dafoe
Ensi-ilta: 2.2.2018
Yhdysvaltalainen Sean Baker tekee alleviivaamattoman yhteiskunnallisia ja omaperäisiä elokuvia, joiden yliviritetty, räikeä estetiikka on perusteltua ja luontevaa.
Pari vuotta sitten rakastuin Bakerin Hollywoodin sivukujille vievään Tangerineen (USA 2015). Olemattomalla budjetilla tehty, indie-ilmiöksi noussut elokuva kuvattiin kokonaan iPhone5:lla. Jälki oli ihmisenkokoista ja elävää: riehakasta, rytmikästä ja kirkkaan värikästä. Tarinan keskiöön nousi transnaisten välinen ystävyys.
Bakerin uutuus, The Florida Project, on Tangerinea selvästi suurempi tuotanto, mutta elokuvana yhtä vapaa ja rakastettava. Se sijoittuu Orlandon kaupunkiin Floridaan, Disney Worldin naapuriin. ”Seitsemän kääpiön kujan” päässä kohoaa Magic Castle -niminen motelli, jonka violetiksi maalatut huoneet ovat niin huokeita, että ne houkuttavat ajelehtijoita ja karkulaisia. Osassa majailee pysyvästi paikallisia vähävaraisia perheitä.
Kesälomaansa viettävälle kuusivuotiaalle Mooneelle (Brooklynn Prince) Magic Castle tarjoaa loputtomasti hupia. Hän puikkelehtii seikkailusta ja kolttosesta toiseen – räkimiskilpailusta autiotalojen tonkimiseen – ikätoverit Jancey (Valeria Cotto) ja Scooty (Christopher Rivera) kannoillaan.
Lapsia toruu, suojelee ja paimentaa motellin manageri ja ”yleismies jantunen” Bobby (Willem Dafoe), jonka kontolla on myös rapistuvien motellitilojen huolto ja valvonta. Bobbyn työt eivät toden totta tekemällä lopu.
Bobby saa paukuttaa Mooneen ja tämän Halley-äidin (mahtava Bria Vinaite) huoneen ovea milloin mistäkin syystä. Halley on nuori äiti, joka suhtautuu Mooneen kuin pikkusiskoon: rakastavasti mutta perin huolettomasti. Tytön toilailut nostavat Halleyn suupieliin lähinnä riemastuneen hymynkareen. Myös Halleyn omat edesottamukset ovat välillä kuin aikuisen kehoon joutuneen kuusivuotiaan.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Baker ei saarnaa, ei osoittele, mutta rivien välistä on luettavissa, että Halleyn tempoileva ja rajaton arki on opittua, seuraamalla sisäistettyä, ja että myös Mooneen riemukas vapaus tulee ennen pitkää kolhiintumaan.
Baker ilmiselvästi rakastaa hahmojaan, ja tunne siirtyy myös katsojaan. Taitava näyttelijäntyö tukee emotionaalista latausta. Lapsinäyttelijät, erityisesti Mooneeta näyttelevä Brooklynn Prince, ovat niin aitoja, niin pöljäily-räkimis-hihkunta-kaulailu-tosia, että sydäntä vihloo.
The Florida Projectissa on vastaansanomatonta taikaa: se ylittää realismin ilman fantastisia aineksia. Elokuva käy tunteisiin, mutta ei kertaakaan halvasti. Baker ja kuvaaja Alexis Zabe luovat paikoin kuristavan kauniita kuvia, jotka säkenöivät lapsuuden ja nuoruuden iloa ja vimmaa.
elokuvat, Ensi-ilta, Sean Baker, The Florida Project, Yhdysvallat