10 syytä inhota imettämistä.
Pidin tisseistäni, kun ne möllöttivät rintakehässä vailla ihmeempiä toimintoja.
Mutta kun sain vauvan ja rinnat muuttuivat maitosäiliöiksi, aloin vihata niitä. Minun teki mieli viiltää rinnat irti. Älkää käsittäkö väärin, pidän äidinmaidon tutkittuja terveysvaikutusia tärkeinä – ja siksipä juuri hampaat irvessä, nännit verillä ja tippa silmässä imetinkin – mutta se ei tarkoita, että olisin itse nauttinut hommasta. Vähän sama kuin verojen kanssa: vaikka arvostan sitä, että verorahoilla kustannetaan kouluja, sairaaloita ja taidemuseoita, veroilmoituksen täyttäminen saa minut ahdistumaan.
Miksi sitten vihasin imettämistä?
1) Se sattui.
Ensimmäiset pari viikkoa niin paljon, että tiristin ulos enemmän kyyneliä kuin maitoa.
Hampaattoman mutta nälkäisen vauvan ikenet ovat yllättävän kovat. Välillä pumppasin maitoa rintapumpulla pulloon, koska en kestänyt ajatusta, että vauva näykkisi kipeitä nännejäni yhtään enempää. Pulloon tuli hennon vaaleanpunaista, veren värjäämää maitoa, jota pikku vampyyrivauva himokkaasti imeskeli.
2) Imettäminen ei ollut helppoa.
Vauva ei saanut otetta nänneistäni. Olin ennen lapsen saamista ajatellut, että nännini ovat tavalliset ja normaalit. Selvisi, että ne ovat littanat ja siksi huonot. Minun piti käyttää muovista tuttipullon suuttimen näköistä lisäosaa että vauva sai otteen. Läpinäkyvät, pienet muovinpalat olivat aina kadoksissa, kun niitä tarvittiin.
Vanhempi sukulaisnainen muisteli, kuinka ihana oli imettää vauvaa. ”Äidin ja lapsen syvä yhteys, vauvan tyytyväinen ilme kun vatsa on täynnä!” Hymyilin ja toivoin sukulaisen pikaista kuolemaa.
3) Imettäminen oli tylsää.
Imettää piti monta kertaa päivässä ja yössä, parin tunnin välein. En ole elämässäni katsonut yhtä paljon televisiota kuin imetysaikana. Imetyksen päätyttyä heitin television menemään.
4) Imettäminen pilasi ajatuksen tasa-arvoisesta, jaetusta vanhemmuudesta. (Tosin raskauden kirot ja synnyttämisen hirveys olivat jo osaltaan murentaneet kauniita ajatuksiani, jotka kyllä onneksi saatiin herätettyä kuolleista imetys-rumban päätyttyä).
Vain äiti voi imettää. Yöllä istuessani hereillä vauvan imiessä minua kuiviin, tuijotin kuorsaavaa miestäni ja hetkellisesti tunsin rakkauden sijasta pikimustaa kateutta ja vihaa.
5) Imettämistä varten piti olla siihen sopivat vaatteet.
Vaatteidein tuli olla sellaiset, joissa on avautuva luukku, josta maitohanan saa nopeasti esille. Erityisesti imettämistä varten myytävät vaatteet ovat kuitenkin tylsiä ja rumia trikooriepuja, joiden merkit ”Funmum” ja ”Happymum” kertovat siitä, millainen ehkä haluaisit olla, mutta ”Milker” ja ”Boob” sen, mitä oikeasti olet.
6) Niskat jumissa, selkä kipeä.
7) Jatkuva nälkä ja hillitön jano.
Kaikki lapsilisät menivät kaupasta raahattuihin soijakaakaoon, pähkinöihin ja rusinoihin, joita natustin yön pimeydessä samalla, kun tuijotin televisiota äänettömällä, ettei mies heräisi.
8) Rintatulehdukset.
Maidon pakkautuminen rintaan saattoi aiheuttaa lievimmillään kipeän, kovan patin ja pahimmillaan hillitöntä kuumetta ja horkkaa. Tulehduksen saattoi laukaista viima, liivin puristava reuna, mahallaan nukkuminen tai tähtien asento.
9) Vuotaminen.
Jos kävi niin onnekkaasti, että vauva nukkui hieman pidempään, maitorauhaset eivät sitä tehneet vaan truuttasivat lisää lientä. Paita oli märkänä jatkuvasti, vaikka pidin liivien sisällä erityisesti tähän ongelmaan suunniteltuja imulappuja.
10) Sosiaalisten tilanteinen vaivaannuttavuus.
Täräyttääkö tissi kahvilassa hippimäisesti esiin ja syöttää lapsi, vai verhotako vauvan pää harsoon ja pakottaa se syömään ruokansa pimeässä ja tunkkaisessa häveliäisyysteltassa? Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut mielestäni kovin hyvältä.
Mitä jäi käteen?
Sain ohjeistusta ja neuvontaa synnytyslaitoksella. Yli kymmenen kätilöä koitti neuvoa sopivia asentoja. He tutkivat vauvan imuotetta, käpälöivät tissejäni, osa ystävällisen empaattisesti ja osa selvästi elämään ja rauhasiin kyllästyneinä. Myös neuvolassa nuoret, koskaan imettämättömät neuvojat nyökkäilivät lempeästi, mutta eivät osanneet auttaa sen kummemmin kuin tarjoamalla erilaisten imetystukiryhmien monisteita.
Miksi en soittanut imetystukipuhelimeen?
Esitteen otsikkona luki ”ihastuttava vihastuttava imetys”. Jokainen, joka käyttää ihastuttaa–vihastuttaa-sanaparia, on poissuljettu elämäni opastajien ja neuvonantajien listalta.
Myös imetysmyönteisillä vertaistukisivustoilla käytetty termi ”tissitellä” oli selvä turvasana, joka viestitti, että minulla ja heillä ei ollut yhteistä puhuttavaa.
Nyt imetys on ohi. Kamala kokemus vaikutti minuun niin, etten enää juo lehmän maitoa vaan siirryin kaura-, soija- ja mantelimaitoihin. Tissini ovat hieman venähtäneet, mutta ainakin ne ovat yksinomaan minun – ja niistä ei tihku ulos mitään.