Kuva: Riitta Supperi
Pienet tissit, keskikokoiset tissit, isot tissit, silikonit – vai miten se meni?
Puristan haastateltavan rintoja kevyesti. Ne eivät tunnu yhtään niin kumimaisen joustavilta kuin odotin. Rinnat ovat kiinteät ja myös odotuksia kovemmat. Haastateltava neuvoo, missä voi tuntea silikonin reunan, vaikka implantit ovat osittain rintalihaksen alla. Itse en olisi tunnistanut pieniä rypylöitä silikonilisän reunaksi, rintarauhaset kun eivät yleensäkään ole mitään tasaista materiaalia.
Olen juttelemassa Jaanan (nimi muutettu) kanssa silikonirinnoista. Hän on antanut luvan kokeilla omia erittäin maltillisen kokoisia daisareitaan, jotka täyttävät pian vuoden. En ole ensimmäinen, joka hänen rintojaan on halunnut kosketella. Jaanan kaverit ovat lähes kaikki halunneet testata silikonin sormituntuman, eikä se häntä haittaa.
Jos Jaanaa ei tuntisi ennalta – ja vaikka tuntisikin – ei ole ilmeistä, että hänellä on silikonit.
Jostain syystä se ensimmäinen mielikuva silikonirinnat laitattaneesta ihmisestä on isotukkainen, niukasti pukeutunut mutta reippaalla kädellä meikattu nainen. Jaana on kuitenkin tatuoitu tyyppi, joka pukeutuu väljiin kolttuihin, löysiin t-paitoihin, farkkuihin ja tennareihin. Hän on myös kolmen lapsen äiti ja kaveripiirissään melko järkevänä tunnettu ihminen. Sitä paitsi, Jaanan rinnat eivät ole erityisen isot.
”Itse olisin alun perin ottanut ehkä vielä pienemmät. Kirurgi kuitenkin ehdotti yhtä kokoa isompaa, koska halusin mahdollisimman luonnollisen näkymän. Mulla on aika laaja rintakehä. Jos olisin ottanut pienimmät mahdolliset tissit, ne olisivat olleet kaksi mandariinia kaukana toisistaan, ja rintakehään olisi tullut iso rako niiden väliin”, Jaana kertoo.
Nahkapusseista silikoneihin
Muutos entiseen on silti iso. Jaanan mukaan hän kutsui vitsaillen imetysten jälkeisiä rintojaan nahkapusseiksi. Vitsailu sisälsi kuitenkin kipeitäkin fiiliksiä.
”Mä rakastin mun imetysrintoja. Ne oli ihanat, niin pehmeät ja pyöreät. Silloin katsoin, että ne myös sopii mun vartalon muotoon. Suurin syy rintojen ottamiseen oli kuitenkin, että kolmannen lapsen imetyksen jälkeen ajattelin, ettei ne nahkapussirinnat ole edes osa minua. Tajusin, että häpesin niitä. En edes halunnut, että mun mies koskettaa niitä.”
Rahaa Jaana oli säästänyt pikkuhiljaa – ei rintoja varten vaan ”pahan päivän varalle”. Päätöksen rahojen käyttämisestä rintoihin hän teki nopeasti.
”Jännitti itseänikin, että olenko ihan hullu. Varsinkin kun ei ollut ketään, kenen kanssa keskustella kokemuksista. Ei kenelläkään mun tutulla ollut silikonirintoja. Mutta sitten ajattelin, että olenhan mä ottanut nämä tatskatkin. Että itse asiassa nämä tissit on helpompi poistaa kuin tatskat.”
Silikonirinnat pitäisi vaihtaa 10–15 vuoden välein. Kun Jaana kävi klinikalla ensimmäisessä konsultaatiossa, vastaanotolla oli nainen, joka aikoi poistattaa omat silikonirintansa.
”Hän oli ottanut ne 19-vuotiaana ja sanoi, että hän on muuttunut ihmisenä sen verran, että nyt haluaa ne pois.”
Kirjava silikonisakki
Klinikan kirurgin mukaan synnyttäneet ja imettäneet naiset ovat suuri silikonirintoja ottava ryhmä. Toinen ovat nuoret naiset, joille ei ole koskaan erityistä rintakudosta juuri kasvanutkaan. Ja tehdäänhän silikonirintoja syövän seurauksena omansa menettäneille ja transihmisille. Ja niille niukkapukeisille naisille, joilla on yhtäläinen oikeus omaa kroppaansa koskeviin päätöksiin – ja siten myös silikoneihin – kuin muillakin.
Ja myös Lisbeth Salander otti silikonirinnat Millenium-trilogiassa. Siis Lisbeth Salander, dekkaritodellisuuden viilein hahmo.
Tunteeko Jaana itsensä viileämmäksi, seksikkäämmäksi? Saako hän epätoivottua tai toivottua huomiota osakseen?
”Jos niin on, se liittyy siihen, että oma itsetunto on noussut. Mä käyttäydyn eri tavalla. Kun on enemmän sinut itsensä kanssa, niin siitä nauttii enemmän olostaan.”
Kaverit tai perhe eivät ole rintoja kummeksuneet, eikä muiden mielipide Jaanaa juuri kiinnosta. Sukulaisten kanssa saunassa täti paljasti ihmetelleensä, kuinka kolmen lapsen äidin rinnat olivat niin terhakat. Kaveri kummasteli, kun uudet tissit hommannut Jaana saapui pirskeisiin melko peittävissä vaatteissa. Työkaverit vain varoittelivat alkuun nostamasta mitään painavaa. Äitikin tuki päätöstä silikonirinnoista.
Entä jos Jaanan oma tytär tulisi 17-vuotiaana ilmoittamaan haluavansa silikonit.
”Ei. En siinä vaiheessa antaisi laittaa. En kun rinnat eivät ehkä ole edes kehittyneet kokonaan. Eikä identiteetti.”
implantit, silarit, Silikonirinnat, silikonit, tissit, tissiviikko